Liikkuva linna

Siis tämä kirja jotenki mennyt ihan ohi. Onneksi pisti kirjastossa silmään, ihan 6/5 kirja. Elokuva jää kyllä laimeaksi tämän teoksen varjolla! Suosittelen jos joku ei ole vielä lukenut mutta olet katsonut elokuvan, aikasi ei mene hukkaan tämän luettua ❤️. 

Tykkäsin kirjasta todella paljon etenkin tarinallisesti.Tykkäsin etenkin siitä miten kaikkiin hahmoihin ja niiden luonteisiin oltiin panostettu, eikä niiden luonnetta oltu unohdettu tarinan jatkuessa. 

Liikkuva linna on sellainen kirja, jonka ahmii yhdeltä istumalta ihan huomaamattaan. Se on hauska, jännittävä, mukaansatempaava, mielikuvitusrikas, hurmaava, sympaattinen – se on kirja, jota on pakko ylistää, se on vain niin täydellinen. Tämä on yksi niitä kirjoja, joita jokaisen tulisi lukea elämänsä aikana ainakin kerran. Ja ehkä toisenkin. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/12/kirja-arvostelu-diana-wynne-jones.html

Tutustuin kirjan tarinaan alkujaan elokuvamuodossa, mistä pidin valtavasti. Kun sain jostain tietää, että tämä kirja löytyy lähikirjastostani, nappasin sen heti luettavaksi. Lukukokemus oli juuri niin ihana kuin olin uskaltanut toivoa ja tarinakin oli melko lailla sama kuin elokuvassa. Minulle tuli tunne, että pääsin maailmaan vielä syvemmälle lukemalla kirjan, koska tässä oli asioita, joita ei käsitellä tai mainita elokuvassa. Kirja oli myös kirjoitettu mukavalla tyylillä, mikä takasi mainion lukukokemuksen.

Risingin kirjasuosituksissa oli pitkään kummitellut kyseinen opus ja lopulta otin sen luettavakseni. Vaikka yleensä pidänkin nuorisolle suunnatuista kirjoista, huolimatta siitä että huitelen itse lähempänä kolmeakymppiä, niin tämä kirja oli kyllä jo liian lapsellinen jopa minun makuuni.. :P Mutta tulipahan luettua. En kyllä pitänyt elokuvastakaan.. Lienen liian vanha! :)

Liikkuva linna on ehdoton suosikkini kaikista lukemistani kirjoista. Se on hauska, suloinen ja koukeroinen, nauran ääneen monessa kohtaa joka lukukerralla. Ihastuttavat ja inhimilliset hahmot ovat kirjan parasta antia. Suosittelen kaikella lämmöllä ja rakkaudella.

Kirja oli niin täynnä taikaa! Rakastan tätä kirjaa <3<3

Todella hyvä kirja! Kirjassa oli mielestäni todella vähän ennalta arvattavia asioita, mikä vain paransi kirjaa entisestään.

Ihana kirja! Ensin kantta katsomalla ajattelin, että kirja tulisi tuskin olemaan mikään hyvä kirja, mutta mielipiteeni kirjan suhteen muuttui aika pian lukemisen aloittamisen jälkeen. Kirjassa on sitä jotakin... Sophien elämä kuullostaa todella monimutkaiselta ja välillä hänen ajattelutapansa rasittaa, mutta hyvä niin. Howlista tulee kirjan takakannen perusteella aika kamala kuva, mutta eihän hn sitten niin kamala olekaan. Samanlainen kuin kaikki muutkin. Ensin saadaan rakastumaan itseensä ja sitten jätetään. Näinhän se menee... Kirjan muut henkilön on saatu kuullostamaan mielenkiintoiselta. Kokonaisuudeltaan aivan mahtava kirja siis. Kun olin saanut luettua kirjan, olin niin surullinen kun se loppui, että aloitin lukemaan sitä uudestaan... Varsinkin kirjan kolme viimeisintä kappaletta olivat aivan ihania.

Rakastan tätä kirjaa, se on niin täynnä taikaa. Tarina on hieno, eikä tylsiä hetkiä ole ja päähenkilö on erilainen. Kirjassa on niin monta erilaista elementtiä ja pientä juonta, ja asiat etenevät välillä liian vauhdikkaasti. Etenkin ensimmäisellä lukukerralla joutui välillä palaamaan hieman taakse päin ja lukemaan uudelleen, kun jotain ei oikein ymmärtänyt. Etenkin loppupuolella oli tälläinen ongelma. Toisella kerralla kun tarinan jo tunsi niin lukukokemus oli vielä parempi, kun kykeni sisäistämään pieniäkin asioita. Ja kirja vain parani. Ja kirja on sopivan lyhyt, jos voi sanoa, että sen saa rauhassa ahmia illalla, ilman pelkoa liian vähistä yöunista. Miyazakin elokuva versiotakin todella rakastan ja parasta minusta elkokuvassa ja kirjassa on se, että ne ovat sopivasti erilaisia vaikka tarina on selvästi kirjasta. Molemmat versiot ovat huippuja. Leijuva linna oli myös erittäin mukava lukukokemus, taisin lukea sen kyllä englanniksi, vaikka alkuun harmitti kun muutamaa tärkeää henkilöä ei ollutkaan mukana, mutta iloinen yllätys oli kun he olivatkin mukana pidemmän aikaa :) Rönsyilevä talo on minulta jostain syystä jäänyt aivan unholaan ja siis lukematta, mutta eiköhän sekin tässä vielä korjaannu.

Luin tämän kirjan joskus vuosia sitten ja tänään kirjastossa päätin tarttua tähän uudelleen. Olen nimittäin viime aikoina lukenut Jonesin Chrestomancin maailmat -sarjaa, johon suoraan sanottuna rakastuin. Nyt oli siis oiva aika virkistää muistojani tästäkin kirjasta ja katsoa, mitä siitä tällä kertaa tykkäsisin. Ja minähän tykkäsin paljon. Jo pelkästään Liikkuvan linnan alkuasetelma on kiehtova. Maa, jossa Jonesia lainaten; seitsemän peninkulman saappaat ja näkymättömyysviitat ovat totta. Silti näkymättömyysviittojakin kiehtovampi asia oli tuo vanhimman sisaruksen "kirous". Kaikkihan me tiedämme, että saduissa nuorin sisaruksista on aina se kaunein ja paras. Liikkuvan linnan päähenkilönä onkin Sophie, joka vanhimpana sisaruksena uskoo olevansa tuomittu epäonnistumaan. Sophie raataa pitkiä päiviä hattukaupassa, kun paha Erämaan noita saapuu, ja muuttaa hänet vanhaksi mummoksi. Sophie päätyy velho Howlin liikkuvaan linnaan, ja tekee sopimuksen tulidemoni Calciferin kanssa. Sophie vapauttaa Calciferin Howlin kanssa solmitusta sopimuksesta ja Calcifer koittaa purkaa Sophien kirouksen. Liikkuvasta linnasta tekee erilaisen jo se, että päähenkilönä on vanha nainen. Sophie onkin ihastuttava, sisukas ja hauska henkilö, kirjan parasta antia. Myös velho Howl hurmaa täydellisillä marttyrin taidoillaan ja turhamaisudellaan. Liikkuva linna on kirjoja, jotka luetaan lähes yhdeltä istumalta. Humoristisesti kirjoitettu teos lumoaa paitsi kielellään, myös juonellaan. Muistan vieläkin kuinka hämmentynyt olin luettuani tämän ensimmäisen kerran. Lopun juonikuvio tuntui mahdottoman sekavalta ja olihan se sitä myös toisellakin kerralla. Nyt onnistuin kuitenkin rakentamaan uusien ja vanhojen tietojen pohjalta varsin ehjän kuvan siitä, mitä tässä nyt lopulta tapahtuikaan. Suosittelen tätä siis ehdottomasti, täytynee uudelleen lukea myös seuraavat osat Leijuva linna ja Rönsyilevä talo.

Kolme sanaa: Rakastan tätä kirjaa <3

En muista miten päädyin lukemaan koko kirjan, sillä muistan, että en siihen aikaan ollut vielä hirveä fantasian ystävä ja takakannen teksti ja nimi kuullostivat oudoilta. Onneksi luin, huolimatta kaikesta mitä kirjasta ulkoapäin saa irti, kirja on ehdottomasti yksi parhaista lukemistani kirjoista. Tätä lukiessa sai nauraa. Joudun lukemaan kirjan aina välillä uudelleen ja aina kun se on luettu, minulla tulee jokin outo ikävä Sophieta ja Howlia, onneksi he vähän vilahtavat myöhemmissäkin kirjoissa.

Liikkuvasta linnasta tekee mielenkiintoisen sen juoni, jota ei ymmärrä, ainakaan minä en ymmärtänyt, heti ensimmäisellä lukukerralla. Luettuani kirjan toisen ja kolmannen kerran, ymmärsin vihdoin kuka on Suliman ja kuka Prinssi Justin. Olen itse parantumaton romantiikan rakastaja, joten sitä olisi saanut puolestani kirjassa olla enemmän. Mutta Liikkuva Linna on ihan, rakastan juonta, henkilöitä, kerrontaa, kaikkea! Elokuva on huono, kirja tunnetusti paljon parempi. Tämä on niitä kirjoja, jotka pitää lukea ensi-istumalta loppuun asti!

Liikkuva linna alkaa erinomaisesti. Henkilöt ovat kiinnostavia, tilanteet hauskoja ja maailmassa tuntuu olevan taikaa arkisessakin muodossaan. Puolenvälin jälkeen saa kuitenkin huomata, että kirjailija panostaa lähinnä kimuranttiin juoneen ja teos jää kevyeksi komediaksi. Kerrankin tuntuu olevan niin päin, että kirjasta tehty elokuva on kiinnostavampi. Romaania voi suositella nuortenkirjallisuutena ja Diana Wynne Jonesin ihailijoille, joita epäilemättä riittää.

Kirjan hyvä ja hupaisa teksti tempoo lukijan mukaan seikkailuun. Shophie on hattukaupan omistajan tytär. Eräänä päivänä erämaan noita muuttaa Shophien vanhaksi mummeliksi. Näin Shophie päätää lähteä maailmalle etsimään onneaan vihdoinkin. Näin alkaa mukava Dianan kirjoittama kirja. Suosittelen kirjaa muillekkin, jotka tykkäävät magiasta ja noitien höpsöilystä. Kirja on parempi kuin Hyao Miazakin elokuva Liikkuvasta linnasta.

Kirjasta tehdyn elokuvan perusteella en ruvennut kirjaa lukemaan. En pitänyt elokuvasta, mutta kun äidinkielentunneilla jouduimme kirjan lukemaan, jäin heti kiinni. Tämä oli niitä kirjoja, jotka pitää lukea yhdeltä istumalta.Ilman Sophieta ei kirja kylläkään olisi ollut puoliksikaan näin hyvä, vahvat naishahmot olivat minusta parasta kirjassa.

Kirja on taattua Diana Wynne Jonesin laatua! Kirjan juoni on erittäin mukaansatempaava, eikä arvattavista juonenkäänteistä ole puhettakaan. Kirjailija oli selkeästi nähnyt vaivaa kirjan eteen keksien useita eri tapahtumapaikkoja, joista yksikään ei muistuttanut toisiaan. Kirjan henkilöt olivat aivan ihastuttavia. Kaikilla oli omat erityiset luonteenpiirteensä, jotka kuvasivat hyvin kyseisiä henkilöitä. Erämaan noita jäi itselleni hieman hämäräksi henkilöksi, samoin kuin hänen tulidemoninsakin. Pidin siitä, miten Howlin persoona muuttui kirjan edetessä. Kirjan loppu jäi itselleni hieman hämäräksi, kaikki tapahtui vähän turhan nopeasti. Loppu oli kuitenkin onnellinen, mikä sopi aivan loistavasti tähän kirjaan. Itse kirjailija kirjoitustyyli on aivan tajuttoman söpö hänen käyttäessään erittäin kuvailevaa kieltä olematta kuitenkaan mitenkään vaikeaa. Tästä syystä kirja on erittäin nopealukuinen. Voin suositella lämpimästi kaikille lapsille ja lapsenmielisille.

Hyvä kirja ja seikkailurikas juoni joka tempaisee mukaansa. Ainoa asia mistä en pitänyt, oli loppu joka minusta hieman plörähti. Sophie ja Howl olivat mielenkiintoinen pariskunta ja Calcifer yliveto. Eniten minua nauratti kirjassa Sophien käynti Ingaryn kuninkaan luona ja hänen tapaamisensa prinsessan kanssa. Kirjan mieleen painuvin kohta oli se, jossa Howl vei Sophien kotiinsa joka paljastuikin tutummaksi kuin luulin. Elokuvan nähneenä huomasin Miyazakin paljolti poikenneen kirjasta. Siksi minusta elokuvaa ja kirjaa ei pidä pitää samana ja arvostella niitä sen perusteella. Kirja oli minusta hyvä ja hieno ja suosittelen sitä kaikille. Arvosana: 9+.

Mielikuvituksekas, vilpitön ja sympaattinen kokonaisuus, jonka lukemisesta aidosti nauttii. Ehkä parasta antia ovat henkilöhahmot, jotka ovat todella persoonallisia ja vuorovaikuttavat pakottoman oloisesti. Ainoa, joka jättää toivomisen varaa, on ehkä loppuratkaisu (vähän liikaa vähän liian makeaa mehua). Myös elokuva sulatti sydämeni ja hiveli sisäistä lastani. Lukekaa, katsokaa ja rakastukaa!

Liikkuva linnan maailma on kiehtova ja sisälle imaiseva. Tässä tarinassa pienet yksityiskohdat syventävät juonta, eivätkä tylsytä sitä. On myös rohkeaa käyttää tarinassa päähenkilönä vanhaa mummoa, kun suurin osa tarinoista tuntuu edelleen käyttävät sitä köyhää sikopaimenta josta sittemmin tulee kuningas.