Merten gorilla
Alkuteos ilmestynyt 2014. Suomentanut Kati Valli. Nidottu.
Pohjoismaiden parhaaksi valittu nuortenkirja nyt suomeksi!
Palkittu ja ylistetty Merten gorilla on klassisten seikkailuromaanien sukua, huimaava tarina salaisuuksista, ystävyydestä, toivosta ja anteeksiannosta.
Merten gorillan kertoja on Sally Jones, rahtilaiva Hudson Queenin koneenkäyttäjä – ja gorilla. Kun Sally ja hänen Pomonsa, suomalaiskapteeni Henry Koskela, saavat lastikeikan Portugalissa, heidän laivansa haaksirikkoutuu ja kaksikko huomaa joutuneensa mukaan hämäriin salakuljetusbisneksiin. Pian Koskela tuomitaan syyttömänä Alphonse Morro -nimisen miehen murhasta ja koko Lissabon jahtaa ”murhamiehen gorillaa”. Uskollinen Sally päättää todistaa kaikille, että Pomo on syytön, ja siitä alkaa seikkailu, joka vie gorillan Lissabonin sataman hämyisistä kortteleista maailman merille ja aina Intiaan saakka.
Runsas, rikas ja lämmin tarina on täynnä huikeaa seikkailua ja yllättäviä käänteitä. Sitä koristaa Jakob Wegeliuksen oma, upea mustavalkokuvitus.
Jakob Wegelius
Jakob Wegelius (s. 1966) on ruotsalainen kirjailija ja kuvittaja. Hän on syntynyt Göteborgissa, opiskellut taidetta Tukholmassa ja asuu nykyisin itäisessä Smoolannissa. Hänen seikkailuromaaninsa Merten gorilla (2014) voitti sekä Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Augustprisetin vuoden parhaasta lasten- ja nuortenkirjasta 2014 että Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjapalkinnon 2015. Wegeliuksen kirjoja on käännetty 13 kielelle.
Kirja-arvioita
Sarjakuvataiteilija Hugo Pratt taisi joskus sanoa, että suurten seikkailijoiden aikakausi päättyi 1930-luvun puolivälissä. Luontevaa onkin, että myös Jakob Wegeliuksen "Merten gorillan" (WSOY, 2017) tapahtumat sijoittuvat niille main.
Romaanin päähenkilö on Sally Jones -niminen gorilla, joka palvelee Hudson Queen -aluksella konemestarina ystävänsä suomalaissyntyisen kapteeni Henry Koskelan eli tuttavallisemmin Pomon alaisuudessa. Tapahtumat saavat alkunsa kun mies nimeltä Alphonse Morro pestaa eränä iltana kaksikon hämärältä tuntuviin hommiin, koska sen kummemmin suomalaisilla kuin apinoillakaan ei ollut tapana kysellä turhia (s. 612).