Sysilouhien sukua
Kansi ja kartta: Riikka Jäntti. 2. painos 2005. Sidottu, kansipaperi.
Kuvastaja-palkinto 2004.
Vakuuttava esikoisteos: skandinaavisesta mytologiasta kumpuavaa täysveristä, laadukasta kotimaista fantasiaa.
Keväisenä juhlapäivänä kaksitoistavuotiaan Nonnan rauhalliseen kotikylään hyökkää joukko julmia miehiä. He surmaavat tytön isän, kylän päällikön, ajavat naiset ja lapset pakosalle ja tuhoavat kylän. Nonna joutuu kostonhimoisen Gerhardin vangiksi kauas kotiseudultaan. Sieltä hänet pelastaa Fenris, tytön lemmikkijääkarhu.
Parivaljakon huima pakomatka vie salaperäisten, henkien asuttamien metsien ja lumisten lakeuksien kautta Louhikeroille, joita muinaisen lohikäärmeen Scaflocin henki hallitsee. Siellä Nonna saa selville monta asiaa sukunsa menneisyydestä ja kohtalostaan. Käy ilmi, että pako Louhikeroille on vasta hänen matkansa alku.
Ilkka Auer (s. 1966) sai kirjoittamisen kipinän roolipeleistä. Hän on jo pitkään luonut mielessään ihmisten, jääkarhujen ja lohikäärmeiden asuttamaa pohjoisen fantasiamaailmaa.
”Auerin vahvuus on erinomaisen hyvin rakennettu fantasiamaailma.” – Helsingin Sanomat
”Esikoisteokseksi harvinaisen lupaava.” – Portti 3/2004
”Auerin romaanin maailma on arktisuudessaan vaikuttava. Sysilouhien sukua on kunnioitettava saavutus ja mainio lukukokemus.” – Kaleva
”Antaa lupauksen siitä, että suomalainen lasten ja nuorten fantasia on jo varsin kilpailukykyistä käännöstarjonnan rinnalla.” – Aamulehti.
”Ehdottoman lupaava ja odotuksia herättävä." – Virikkeitä 4/2004
Ilkka Auer
Ilkka Auer on syntynyt vuonna 1966 Porissa ja asunut Helsingissä, Espoossa ja Kirkkonummella. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1984 ja meni heti armeijan jälkeen töihin vakuutusyhtiö Tapiolaan, missä työskentelee edelleen suunnittelijana. Auer asuu vaimonsa ja tyttärensä kanssa Espoossa.
Auer on aina harrastanut piirtämistä, lukemista ja maalaamista. Kirjallisuudessa Ilkka Auerin suosikkeja ovat esimerkiksi J. R. R. Tolkien, Bernard Cornwell ja Robert Holdstock sekä kaikki muinaisskandinaavisuuteen liittyvä kirjallisuus. 80-luvun alussa hän innostui roolipeleistä ja oli jonkin aikaa mukana Seikkailija-lehden tekemisessä. Roolipelivuosinaan hän yleensä suunnitteli pelit alusta loppuun asti itse ja sijoitti seikkailut maailmaan, jonka oli itse luonut. Pelin maailmat laajenivat vuosien saatossa, ja niistä hän sai kipinän kirjoittamiselle roolipelaamisen loputtua. Auer kirjoitti novelleja jotka sijoittuivat omaan maailmaansa ja keskittyi lopulta yhden suuremman tarinan kirjoittamiseen, mikä lopulta kannattikin.
Ilkka Auerin esikoisromaani Sysilouhien sukua (2004) on skandinaavisesta mytologiasta kumpuavaa fantasiaa. ”Muutama vuosi sitten kirjoitin ystäväni tyttärelle lahjaksi tarinan tytöstä ja jääkarhusta. Kun kuulin, kuinka paljon hän piti tarinasta, päätin tehdä siihen jatkoa. Näin syntyi Sysilouhien sukua, tarina jossa skandinaavisuutta, mahtavia lohikäärmeitä, ritarillisuutta, väkeviä sotureita ja – ennen kaikkea – vahvoja naishahmoja”, kertoo Auer.
Lumen ja jään maa -sarjassa seurataan Nonnan, sarjan alussa 12-vuotiaan tytön, ja hänen suojelijanaan ja lemmikkinäänkin toimivan jääkarhunsa Fenriksen seikkailuja jäisessä ja kylmässä Noridiumin valtakunnassa. Sysilouhien sukua sai Suomen Tolkien-seuran Kuvastaja-palkinnon parhaana suomalaisena fantasiakirjana vuonna 2004.
Kirja-arvioita
Kirjan maailma on erittäin kiehtova ja yksityiskohtainen ja siihen on mukava uppoutua. Vaikka Nonna onkin lapsi ja kirja on tarkoitettu lapsille sopivaksi, niin kirja ei kuitenkaan tunnu lapselliselta. Oikeastaan sen lähinnä tunnistaa lapsille suunnatuksi siitä, ettei taistelukohtauksienkaan kuvauksissa ole raakuutta. Lisäksi Nonnakin oikeastaan tunnistaa lapseksi vain siitä, että tämä aina kaipaa kaitsijaa, oli se sitten Fenris tai joku muu.
Itse pidän ehkä hieman vauhdikkaammista juonista, kun taas kirja on hyvin kuvaileva ja hidastempoinen. Lisäksi tuntui, että kirja sisälsi ikään kuin monta lyhyttä kirjaa, sillä tuntui, että juoni tuli useasti päätökseen ja sitten tarina alkoi taas alusta tehden täydellisen kurssinmuutoksen eikä voi sanoa, että alusta asti tarinan suunta olisi ollut edes etäisesti selvillä. Toisessa osassa kuitenkin nämä asiat ovat jo huomattavasti paremmalla mallilla.
Kirja oli joissain kohdin sekava tuntui että tapahtumia vyöryi niin paljon että kokonaisuuden muodostaminen oli vaikeaa, tämä kirja loi kuitenkin hyvän pohjan jatko-osille jotka suosittelen lukemaan!
Paras suomalainen Fantasiakirja mitä olen koskaan lukenut<3
Ihan mukava ja harmiton lukukokemus. Ensimmäinen positiivinen yllätys löytyi heti kannen avattuani, nimittäin kartta. Olisin antanut kirjalle viisi tähteä, jos päähenkilö olisi ollut muutamankaan vuoden vanhempi. Itseäni häiritsee päähenkilön nuoruus siinä mielessä, että kirjailijan oma suhtautuminen tuon ikäiseen tyttölapseen on aavistuksen hakoteillä. Nonna on siis lapsi, mutta hän vaikuttaa tekevän päätöksiä kuten aikuiset, suhtautuvan asioihin kuten aikuiset ja näkevän maailman samoilla silmillä kuin aikuiset. Aivan kuin kirjailija välillä unohtaisi, että Nonna on pieni tyttönen kaukana kotoa tuhansille vaaroille alttiina. Nonnan äärettömät pelkotilat ja epävarmuuden hetket eivät välity tekstistä sillä tavalla kuin voisi kuvitella. Kirjaa lukiessa saa sen vaikutelman, että hän on kaiken aikaa varma siitä, että aina joku tulee ja pelastaa, jos hän joutuu vaikeuksiin.
Yksi parhaita kirjoja joita olen koskaan lukenut. Todiste siitä, että suomalaiset osaavat kirjoittaa hyvää fantasiaa. Olen lukenu kaikki osat kahteen kertaan, joka on harvinaista minulta. Kannattaa lukea:) Ansaitsee todellakin arvosanan 10
Aivan upeaa, kaikin puolin. Kerronta oli mukavaa, ja maailma oli täydellisesti tehty! Ehdottomasti yksi lempikirjoistani! Tämä on myös niitä erittäin harvinaisia kirjoja, jossa pidän kaikista hahmoista. Lähes aina löytyy joku, joka ärsyttää suunnattomasti, mutta tässä ei sekään ollut pilaamassa lukukokemusta. Kannattaa ehdottomasti lukea!
Olen samaa mieltä lohikäärmeistä. Miksi niiden pitäisikään olla aina pahiksia? Ainoa miinus on se että kokemattoman lukijan voi olla aluksi vaikea lukea kirjaa, mutta kun on lukenut kirjaa ihastuu tähän luku tapaan. Bonus hienoista kartoista (mahtaa olla vaikeaa kehitellä sellainen) ja taustatiedoista. Ihastuin kirjaan täysin. Olen jo lukenut kaikki osat. Mielestäni tämä on parempi sarja kuin Potterit. Annoin viisi tähteä, olisi mielestäni ansainnut ainakin kuusi. *****
Kannen perusteella valittu kirja osoittautui "ihan kivaksi". Alku oli jotenkin liian tavallinen, eikä kerronta temmannut mukaansa. Jätin kirjan kesken, melkein vein takaisin kirjastoon, mutta jostain syystä jatkoin sittenkin lukemista. Alun tapahtumat oli kuvattu samaan aikaan liian nopeasti ja jotenkin huolimattomasti. Ihan kuin kirjoittaja olisi tahtonut alusta eroon sillä siunaaman hetkellä. Nonna ja Gunhilde olivat koko ajan ensin muuttamassa, sitten asettumassa aloilleen ja taas muuttamassa. Juuri oli Nonna päässyt vankityrmästä kun taas häntä vainottiin. Kun viimein ensimmäiset 150 sivua olivat takana, tarina saattoi alkaa. Skaflocin raunioilla kirja viimein sai minusta pikkuisen otteen. Loppua kohden jännitys ei kiristynyt. Aivan kuin olisi lukenut jonkin paremman kirjan alkua. Loppuratkaisu oli mitäänsanomaton, mutta kelvollinen. Kerta kaikkiaan hyvän sarjan ainoa huono osa. Olen onnellinen kuitenkin että tuli luettua, seuraavat osat ovat huomattavasti parempia.
Sysilouhien suku on suomalaisen fantasian kärkeä ja lupaavin kotimainen fantasiakirja minun mielestä. Mukavaa on myös että kirjassa liikutaan suomalaisille varsin tutussa ympäristössä, lumen ja talven hallitsemassa maassa. Ja maisematkin ovat vuoria lukuunottamatta perisuomalaiset. Kirja tempaa mukaansa ja tarinassa kulkee monia lankoja ja siinä on niin traagisia kuin hauskojakin kohtia. Maailma on yksityiskohtaisen tarkasti luotu ja tarina jättää jatkon auki. Tätä kun saisi markkinoitua ulkomaille. Suosittelen kirjaa kaikille kotimaisesta fantasiasta kiinnostuneille, sillä tämä on se kirja joka on nostanut suomalaisen fantasian aivan uudelle tasolle. Arvosana: 10.
"Sysilouhien sukua" on melko omanlaisensa tapaus suomalaisen fantasian piirissä. Sitä väitetään kovasti lastenkirjaksi, mutta se tarjoaa varmasti kokemuksellisia hetkiä aivan kaiken ikäisille. Kirjan suurimpia vahvuuksia on omaperäinen, systemaattiseksi koottu fantasiamaailma - josta huomio, arvon kanssalukijani, ei suinkaan ole kerrottu kerralla kaikkea mahdollista. Paljon mielenkiintoa kutkuttavaa jää vielä peittoon seuraavien osien varalle. Talviset maisemat aiheuttavat vilunväreitä ja ikikliseeksi nousseista lohikäärmeistä saadaan kerrankin jotain sykähdyttävämpää irti. Mukana pyörii yksi symppisjääkarhu, mielenkiintoisia taikuuden muotoja ja hyviksiä, joista ei oikein tiedä, ovatko he sittenkään niin hyviä tyyppejä. Suosittelen.