Varjoissa vaeltaja
Kansi ja kartta: Riikka Jäntti. Sisäkannen pohjapiirrokset: Ilkka Auer. Sidottu, kansipaperi.
Täysveristä kotimaista fantasiaa!
Palkittu ja kiitetty sarja jatkuu uudella huimalla seikkailulla
Noridiumissa ja muissa pohjoisissa valtakunnissa liikkuu huhuja noitalapsesta, jonka Hiidenkynnen Jäänoita Astrid on ottanut suojatikseen. Tyttö liikkuu jääkarhunsa kanssa kuolleiden mailla, purkaa ikivanhoja lumouksia ja kirouksia ja on sukua sysilouhien lohikäärmekansalle.
Kun Jäänoita joutuu sekaantumaan Noridiumin valtataistoon, myös noitatyttö Nonnan taikavoimia tarvitaan. Nonna lähtee lemmikkijääkarhunsa Fenriksen kanssa etsimään kaapattua prinsessa Freyaa – ja joutuu vaaralliseen seikkailuun keskelle lumen ja jään maata.
”Auerin romaanin maailma on arktisuudessaan vaikuttava. Sysilouhien sukua on kunnioitettava saavutus ja mainio lukukokemus”, kirjoitti Kaleva-lehti sarjan avausromaanista, josta Ilkka Auerille (s. 1966) myönnettiin vuoden parhaalle kotimaiselle fantasiakirjalle annettava Kuvastaja-palkinto.
Käyttäjät lukeneet myös
Ilkka Auer
Ilkka Auer on syntynyt vuonna 1966 Porissa ja asunut Helsingissä, Espoossa ja Kirkkonummella. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1984 ja meni heti armeijan jälkeen töihin vakuutusyhtiö Tapiolaan, missä työskentelee edelleen suunnittelijana. Auer asuu vaimonsa ja tyttärensä kanssa Espoossa.
Auer on aina harrastanut piirtämistä, lukemista ja maalaamista. Kirjallisuudessa Ilkka Auerin suosikkeja ovat esimerkiksi J. R. R. Tolkien, Bernard Cornwell ja Robert Holdstock sekä kaikki muinaisskandinaavisuuteen liittyvä kirjallisuus. 80-luvun alussa hän innostui roolipeleistä ja oli jonkin aikaa mukana Seikkailija-lehden tekemisessä. Roolipelivuosinaan hän yleensä suunnitteli pelit alusta loppuun asti itse ja sijoitti seikkailut maailmaan, jonka oli itse luonut. Pelin maailmat laajenivat vuosien saatossa, ja niistä hän sai kipinän kirjoittamiselle roolipelaamisen loputtua. Auer kirjoitti novelleja jotka sijoittuivat omaan maailmaansa ja keskittyi lopulta yhden suuremman tarinan kirjoittamiseen, mikä lopulta kannattikin.
Ilkka Auerin esikoisromaani Sysilouhien sukua (2004) on skandinaavisesta mytologiasta kumpuavaa fantasiaa. ”Muutama vuosi sitten kirjoitin ystäväni tyttärelle lahjaksi tarinan tytöstä ja jääkarhusta. Kun kuulin, kuinka paljon hän piti tarinasta, päätin tehdä siihen jatkoa. Näin syntyi Sysilouhien sukua, tarina jossa skandinaavisuutta, mahtavia lohikäärmeitä, ritarillisuutta, väkeviä sotureita ja – ennen kaikkea – vahvoja naishahmoja”, kertoo Auer.
Lumen ja jään maa -sarjassa seurataan Nonnan, sarjan alussa 12-vuotiaan tytön, ja hänen suojelijanaan ja lemmikkinäänkin toimivan jääkarhunsa Fenriksen seikkailuja jäisessä ja kylmässä Noridiumin valtakunnassa. Sysilouhien sukua sai Suomen Tolkien-seuran Kuvastaja-palkinnon parhaana suomalaisena fantasiakirjana vuonna 2004.
Kirja-arviot ja kommentit
Ensimmäinenkin kirja oli hyvä, mutta toinen paransi siitä huomattavasti: juoni oli yhtenäisempi ja sillä oli selkeä suunta eikä Nonna viettänyt yhtä paljon aikaa yksin (tai Fenriksen kanssa kahden), mikä teki tarinasta mielenkiintoisemman.
Mielestäni tämä oli Lumen ja jään maa -sarjan paras osa.
Nyt päästiinkin jo vauhtiin! Kerta kaikkiaan parempi kokonaisuus kuin sarjan ensimmäinen kirja. Juonta löytyi, ja aika paljonkin. Lisää iloa lukemiseen toivat murteet, joita kirjan henkilöt puhuivat. Nonna on saavuttanut enemmän voimia kuin ensimmäisessä osassa. Silti hän on vielä aika nuori, ja häntä opastamassa on monta vahvaa hahmoa. Myöskin Nonnan puoli mietityttää; onko hän hyvä vai paha? Hän pitää kylmästä ja pimeydestä, ja taitaa olla uponnutkin siihen puoliksi. Lopussa tapahtunut kohtaaminen ja Nonnan lupaus nostavat vielä arviotani. Huonoina puolina pitäisin Nonnan tiettyä neutraaliutta. Missä hänen tunteensa ovat? Hän suhtautuu liki kaikkeen kuin jääkalikka, ja muutenkin tunteiden ja tuntemusten vaikutusten kuvaaminen on jäänyt hyvin vähille kaikkien tapahtumien ja maisemien kuvaamisen varjossa. "Varjoissa vaeltaja" sai tarttumaan heti seuraavaan sarjan kirjaan innosta väpättäen. Odotan siitä vieläkin mehevämpää kokoinaisuutta kuin tästä, uskon sarjan vain paranevan vanhetessaan!
"Varjoissa vaeltaja" on jo hiukan kokonaisempi ja eheämpi tarinana kuin sarjan ykkösosa. Jotain pohjoisen maailman mystisyydestä ehkä menetetään, kun maisemat ovat jo käyneet tutummiksi, mutta henkilöistä saadaan enemmän irti ja tarina pääsee varsinaisesti kunnolla vauhtiin. Ennen kaikkea kirja on oikeasti kutkuttavan jännä. Kolmatta osaa odottelee tämän jälkeen vesi kielellä.