Synxa - kirjahylly

Tämä kirja olisi voinut olla jopa parempi kuin edellinen osa sarjasta, sillä siinä säilyy edellisen osan helppolukuisuus, mutta sen poliittiset kiemurat ovat kiinnostavampia ja romanttinen tarina on parempi ja herättää enemmän tuntemuksia (joskin ensimmäinen suudelma tulee tässäkin osassa turhan yllättäen). Kuitenkin hahmojen suunnattua takaisin Coroaan, tapahtuu useampia käänteitä, jotka tuntuvat epäuskottavilta tai naiiveilta ja sopisivat paremmin lapsille kuin nuorille suunnattuun kirjaan, mikä osittain pilaa lopun.

Kirjan huonoin puoli on varmaankin jännityksen puute. Romanttista jännitettä en ainakaan tuntenut kenenkään hahmoista välillä. Lisäksi odotin koko kirjan ajan dramaattista käännettä, mutta sen sijaan lopussa sain yllättävän käänteen, jota ehkä aiemman jännitteen puutteen takia oli vaikea uskoa todeksi eikä sekään oikein herättänyt silti vahvoja tuntemuksia. Siitä huolimatta pidin kirjasta ja sitä oli kevyt lukea, ja joskaan se ei Valinta-sarjan veroinen ole, niin sopii kuitenkin hyvin sarjasta pitäneelle. Kirjaan kuitenkin kannattaa mieluummin suhtautua vain päähenkilön kasvutarinana ja tarinana perherakkaudesta kuin romanttisena rakkaustarinana.

Ehdottomasti sarjan paras osa. Kirja ei ollut yhtä väkivaltainen kuin aiemmat osat, pelistä ja Tekijöistä selvisi jälleen paljon lisää ja keskittyminen oli siirtynyt huomattavasti enemmän omiin lempihahmoihini.

Jos tämän kirjan ensimmäinen puolikas olisi elokuva, se olisi varmaan K-18. Alkupuolikkaassa on edellistäkin osaa enemmän tarpeettomia ja tarpeettoman tarkkoja väkivallan kuvauksia. Sentään kirjaa alusta asti parantaa se, että Tekijöistä alkaa paljastua paljon enemmän ja peli ikään kuin laajenee myös ulkopuoliseen maailmaan eikä vain pelaajiin.

Noin puolen välin jälkeen voisi sanoa: Kun väki vähenee, pidot paranee. Viimein alkaa muun muassa näkyä sen vaikutus, että edellisessä osassa jo parista pahimmasta sosiopaatista päästiin eroon, ja lisäksi keskittymistä siirretään muihin pelaajiin kuin Sarahiin ja Jagoon. Siinä kohtaa kirja todella muuttuu mukaansatempaavaksi, varsinkin kun suosiotaan alkaa lisätä myös ajatus, että Loppupelin pelaaminen ei ehkä olekaan ainoa vaihtoehto.

Lopussa tosin häiritsi hahmojen saama juonisuoja, joka olisi sentään voitu yrittää naamioida paremmin.

Välillä aivot nyrjähtivät tätä lukiessa, mutta hyvällä tavalla, joka saa ajattelemaan. Ehdottomasti suosittelen kaikille kovan scifin ystäville!

Vasta tässä osassa olin sinä määrin tottunut vaikeisiin tieteellisiin käsitteisiin, että pystyin keskittymään kunnolla juonen seuraamiseen ja tarinasta nauttimiseen. Sitten harmittikin, että tarina jo päättyi, kun viimein olin päässyt siihen kunnolla mukaan.

Maailma oli kyllä hienosti luotu ja mielikuvituksekas, ongelmana oli vain, etten tämän kirjan aikana oikein pääsyt siihen mukaan. Normaalisti pidän (myös) kovasta scifistä, mutta tässä kirjassa minua häiritsi se, että käytössä oli monia tieteellisiä sanoja, jotka eivät minulle sano yhtään mitään. Koetin Wikipediasta lukeakin niistä helpottaakseni kirjan lukemista, mutten siitä tullut hullua hurskaammaksi, koska käsitteet jäivät silti mielessäni ihan yhtä abstraktille tasolle. Tuntui siis, että kirjan kohderyhmä oli tieteeseen perehtyneet, koska lukiopohja siihen ei riittänyt ja siksi olisin ehkä kaivannut vähän arkisempia selityksiä asioille, jotta olisin pääsyt alusta asti mukaan.