Nälkäpeli: Matkijanärhi

Ihan samaa hyvää tasoa kuin aiemmatkin osat. Välillä tylsähköä luettavaa, mutta ei liian usein. Kirjan loppu hieman yllätti kokonaisuudessaan, mutta hyvä loppu ehdottomasti hyvälle trilogialle.

Pettymys. Toisen kirjan jälkeen odotin jotain parempaa mutta tässä kirjassa juoni oli huono se läsähti kasaan moneen kertaan jos olisi jatkoa ei tämän jälkeen enää kiinnostais. Huono

Mahtava kirja. Sarjan paras. Minua häiritsi sarjassa vain se, että päähenkilö tuntui muuttuvan niin radikaalisti sarjan aikana. Henkilöt myös tuntuivat etäisemmiltä tässä kirjassa.

Tämä oli vähän tylsempi kuin edelliset osat. Tuntui että liiaksi vain junnattiin vyöhykeen 13 bunkkereissa. Loppuratkaisukaan ei mikään hiuksianostattava ollut. Ei kirja kuitenkaan huonokaan ole.

Hyvä kirja, ei kuitenkaan yhtä hybä kuin aiemmat. Tuntui että kaikki vain kuoli pois ja loppu oli aika lyhyt ja vähäsanainen. Kannattaa kuitenkin lukea.

Ehdottomasti paras kirja trilogiassa! Suosittelen kaikille oikein lämpimästi tätä nerokasta kirjaa, matkijanärheä!

Matkijanärhi oli todella hyvä kirja, muttei yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Olen aina tykännyt eniten Vihan liekeistä, mutta Matkijanärhikin oli hyvin toteutettu ja koukuttava kirja. Matkijanärhi oli ihan hyvä lopetus trilogialle, mutta olisin toki tahtonut tietää Peetan ja Katnissin loppuelämästä enemmän. Hieno kirja joka tapauksessa, suosittelen!

Matkijanärhikin oli hyvä kirja, vaikka ei niin hyvä kuin edeltäjänsä. Kirja sisälsi reipasta toimintaa ja kunnon draamaa ja todella paljon kaikkea sellaista, mistä normaalisti ilahdun tässä lajityypissä. Toteutus ei vain ollut paras mahdollinen. Tietyt yksityiskohdat toistuivat sen verran paljon, että siihen alkoi kiinnittää huomiota. Vähän liikaa aikaa kulutettiin myös hyvin toisiaan muistuttavissa menneiden ja tulevien vatvomisissa, vaikka tämä osuus enimmäkseen olikin viihdyttävästi kirjoitettu. Epäuskottavuutta hipovia käänteitä oli myös matkan varrella useampia, mikä sai aikaan "draamaa draaman vuoksi" -vaikutelman, ja muutama yllättävä tapahtuma loppupuolella oli hieman töksähtävä eikä riittävästi perusteltu tai käsitelty. Töksähtelevyyden ja lievän epäuskottavuuden takia henkilöhahmoihinkin eläytyminen oli vaikeampaa, ja tietyt asiat lopussa eivät herättäneet minussa niin paljon tunteita hahmojen puolesta kuin olisivat voineet. Toisaalta juoni eteni taas kiitettävän nopeasti. Kirja oli hyvinkin lukemisen arvoinen ja Nälkäpeli-trilogia kokonaisuuten kirkkaasti 2000-luvun nuorten spefin parhaimmistossa.

Täs on vähän sellast yli menemisen makua, mut mahtava kirja silti. Oisin kyl voinu lukee kolmannenki kirjan, joka ois kertonu "normist" nälkäpelist et oltais menty areenal jne. koska jotenki se idea on niin karmivan käsittämättömän upee

Pidin enemmän aikaisemmista osista, mutta tämäkin vei kyllä täysin mukanaan! Suosittelen lämpimästi! :)

Mulla ois ollu pitkä arvio mutta se poistu. Joten tiivistettynä tää oli Pettymys. Odotan elokuvalta enemmän.

Aika lailla samaa tasoa kuin vihan liekit. Juoni kulki sujuvasti mutta loppu oli vähän töksähtävä. Tykkäsin kuitenkin ja kaikki kolme kirjaa luovat yhdessä hienon kokonaisuuden.

Kirja oli sarjan heikoin kirja! Ei ole muuta sanottavaa kun että petyin! Mutta tulihan tämä sentään luettua!

Upea kirja. Upea päätösosa upealle trilogialle. Kuitenkin Matkijanärhessä oli paljon erilaiste kuin Vihan liekeissä tai Nälkäpelissä. Kirjoitustyyli tuntuu kypsemmältä, tottuneemmalta ja jotenkin siltä, että Suzanne Colins on saanut sen kaiken loksahtamaan paikoilleen. Tämän osan Katniss oli myös erilainen. Kaikki ne kokemukset rikkoisivat kenet tahansa, mutta ihailen Katnissin tapaa ottaa kaikki vastaan ja taistella vastaan tarpeen vaatiessa. Yksi ehdottomista suosikeistani. SUOSITTELEN KAIKILLE

Matkijanärhi oli minulle suuri pettymys. Kaksi ensimmäistä osaa luin nopeasti, haltioissani tarinasta ja Collinsin kirjoittamisesta yleensäkin. Tarina tuntui kiehtovalta, hahmot olivat ihania ja kirjat pysyivät käsissäni tiukasti. Mutta tämä kirja ei. Ensiksi minua alkoi ärsyttää Kattniss. Hahmo tuntui niin masentuneelta ja jotenkin ilkeältä, kylmemmältä ihmiseltä kuin aiemmissa osissa. Sen lisäksi en pysynyt mukana kirjan tapahtumissa. Ne heittivät minut matkastaan jo melkein heti alussa. Tietyt kohtaukset olisivat tarvinneet vähän lisää. Itse asiassa paljonkin. Jotkin tapahtumat valkenivat minulle vasta jälkeen päin. Jouduin useampaan kertaan selaamaan kirjan sivuja taaksepäin pysyäkseni mukana. Kirja ei kuitenkaan täysin toivoton ollut. Loppua kohden mielenkiinto heräsi. Ei turhan voimakkaana, mutta jaksoin sentään lukea kirjan loppuun. Matkijanärhi oli hieman kehno lopetus loistavalle sarjalle. Minulla oli ehkä hieman turhan suuret odotukset kirjan suhteen. Suosittelen kuitenkin kaikkia kaksi ensimmäistä osaa lukeneita lukemaan viimeisenkin. On myös hyvin mahdollista, että jollekin toiselle Matkijanärhi antaa enemmän kuin minulle.

Siis täytyy nyt kyllä sanoa, että petyin tähän kirjaan. Odotukset oli aika korkealla, ja aluksi kirja pysyikin hyvin odotuksieni tasolla, mutta loppua kohden kaikki huononi. En tykännyt tästä säälittävästä sekoamispisteessä olevasta Katnissista pätkän vertaa ja loppu oli ihan surkea. Pahemminkin kirja olisi tietysti voinut loppua, mutta silti. Odotin jotain parempaa. Ensimmäinen osa oli ylivoimaisesti paras.

Olen rakastunut tähän trilogiaan! Tämä on nii ihana kirja! Ei jätä silmiä kuiviksi! Nälkäpeli on mestarillinen teos Susanne Collins:ilta! Äääääääää. Toivon vain, että Susanne kirjoittaa pian toisen kirjan!

Ihana kaikenvoittava rakkasus <3 Loppu oli samaan aikaan sydäntäsärkevä ja ihana. Nälkäpeli olisi voinut jatkua vielä, että olisi saanut luettavaa ihanasta Katnissista :D Mutta loppu ei olisi parempi voinut olla.

Alku petti minut. En saanut kunnolla otetta kirjasta ja lukeminen vei aikaa. Olin hyvin pettynyt. Mutta, kahlattuani Matkijanärheä vähän aikaa läpi, löysin taas vanhan Nälkäpelin ja kirja saattoi minut taas Panemin syövereihin. Loppu kävikin liian nopeasti. Niin lukeminen, kuin ratkaisukin.

En tiedä montaakaan kirjaa, jotka ovat voittaneet minut samalla tavalla puolelleen, mutta Matkijanärhi kohosi listani kärkisijoille. Ensimmäisellä lukukerralla kirja oli jotenkin sekava, mutta kun luin sen uudestaan hetekn kuluttu, sain siitä irti jo niin paljon enemmän. Koko kirja ja sen juoni olivat vauhdikasta ja todella koskettavaa tekstiä. Henkilöihin samaistui. Mielestäni Suzanne Collins on tehnyt ällistyttävän hyvää työtä.

Sain viimeinkin luettua viimeinkin. Kirjasarjan viimeinen kirja oli isoin pettynyt. Kirja tuntui enemmänkin menevän vuoristorataa, että osa oli todella hyvin kirjoitettu, mutta aina kun kirja oli hyvään suuntaan menossa. Se lopahti. Loppupeleissä petyin siihen, että vikassa osassa tuli ehkä hieman liikaakin ihmis suhde sotkuja. Myös tiettyjä asioita jätettiin auki, ainakin itselleni tuli olo, että kirjailijalla olisi loppupeleissä tullut kiire saada kirja valmiiksi.

Kirja oli iha hyvä, mutta välillä juoni junnasi paikallaan. Kirja oli jaettu kolmeen osaan niin kuin edeltäjänsäkin.

Tämä kirja tuntuu jakavat mielipiteet, sitä joko rakastetaan tai vihataan, ja minä taidan kuulua jälkimmäiseen joukkoon. Kirjassa on niin monta epäkohtaa, etten enää edes muista kaikkia. Kaikista eniten minua kuitenkin ärsytti Katniksen lamaantuminen ja se miten loppuratkaistuun päästiin. Tuli sellainen olo, että Collinsilla oli ollut kiire tämän kirjan kirjoittamisessa.

Luin kirjan kertaistumalla, vaikka en ollut kovinkaan vaikuttunut siitä. Tahdoin kuitenkin lukea tämän sarjan päätökseensä. Petyin moneen juonenkäänteeseen ja kirjan kohokohdiksi jäivät mitä eriskummallisimmilla tavoilla toteutetut (massa)kuolemat. Collinsin sarja on alun hienon aloituksen jälkeen jäänyt latteasi kun huonosti kohonnut kakku. Matkijanärhessä on paljon samaa kuin Ally Condien dystopia-trilogian toisessa osassa Rajalla, sekä Lauren Oliverin niin ikään trilogian keskimmäisen teoksen Pandemonium - Rakkaus on kapinaa kanssa. Collinsin teos on ilmestynyt noita kahta aiemmin, mutta ei yllä samalle tasolle. Kaikkia sarjoja yhdistää mm. n. 17-vuotiaan päähenkilö tytön ja kahden pojan kolmiodraama ja pinnan alla kytevä kapina. Jos nuorten dystopia jää pidemmäksikin trendiksi, toivon, että tällainen linja saa rinnalleen jotain uutta.

Jotenkin vain rakastuin kirjaan ja sarjaa. Suzanne on mahtava kirjailija. Kirjassa on ihan onnellinen loppu, mutta silti se on surullinen. Tässä kirjassa on vihaa, rakkautta ja surua. Olen onnellinen Peetan ja Katnisin puolesta.

Collinsin luomana Nälkäpelin sarjan päätösosa Matkijanärhi on monella tapaa samanlainen kuin muutkin sarjan osat, eikä se välttämättä ole hyvä asia. Kirja on jaettu samalla tavalla kuin aiemmatkin, eli kolmeen eri osaan, joista jokainen pyörii yhden suuremman tarinan vaiheen ympärillä, ja jokaisen osan sisällä on omia lukujaan. Ensimmäinen keskittyy tarinan alustamiseen ja menneen kertaamisen, ja tekstillä kestääkin varsin pitkään ennen kuin se lähtee vasta kunnolla liikkeelle. Kolmas ja viimeinen osa on ehdottomasti kirjan paras ja jännittävin osa, minkä takia kirja onkin hyvä lukea loppuun asti kokeakseen parhaan mahdollisen mitä kirjalla on tarjottavana. Juonta itseä en paljasta, kuten kirjan takakansi tekee, tai ainakin kertoo mitä edellisessä kahdessa kirjassa on tapahtunut. Sen voin sanoa, että juoni jatkuu siitä, mihin se viimeksi suoraan jäikin, panokset kovenevat ja kaikki ajaa suoraan kohti kaiken loppua, mitä alusta asti on pohjustettu, eli aivan kuten tarinan viimeisellä osalla kuuluukin olla. Ja kirjan juoni taas… No. Se ei ole erityisen hyvä, kuten ei ole kirjan mikään muukaan ollut. Ne ovat perustasoa, ilman suurempia hienouksia. Juoni on paikka paikoin liian arvattava ja vaikka se saakin aikaa yllätyksiä, niissä ei ole tarpeeksi tehoa tuottaakseen mitään erityistä. Katnissin tarina ei ole koskaan ollut mitään erikoista ja nyt kaikki täytyy ratkaista, eikä mitenkään erityisesti. Tarina on pettymys. Se etenee epätasaisesti, toisinaan ei tunnu liikkuvan yhtään mihinkään, välillä hyppii suuria tapahtumia eteenpäin harppauksin. Kehenkään hahmoon ei ehdi luomaan minkäänlaista kiintymystä, eikä heidän tulevaisuutensa oikeastaan edes pahemmin kiinnosta. Sitten kun jotain suurta tapahtuu, niin se menee niin nopeasti, että tuntuu siltä kuin se vain ohitettaisiin ohi. Niin, ja se lopetus? Ei täytä minkäänlaisia odotuksia mitä kirja on asettanut. Kirjan loppuminen on väkinäinen ja nopeasti ryssitty, eikä siinä tunnu itse asiassa edes olevan pahemmin järkeä. Kirja on kirjoitettu samalla tavalla kuin aiemmatkin. Harvoin kuvaillaan tai selitetään mitään tarkemmin, ja paljon jätetään oman mielikuvituksen varaan kirjoittajan antamatta minkäänlaista vinkkiä millaisesta paikasta on kyse. Varsinkin kirjanalun miljöötä ei kuvailla tuskin mitenkään, mikä minua itseäni häiritsi suuresti. Samaten kirjasta voisi nostaa esille sen, ettei se muistuta tarpeeksi mitä tapahtui viime osassa, jatkuuhan se heti siitä. Varsinkin jotkut hahmot jäävät todellakin mysteereiksi, joita on vaikea muistaa mieleensä, kun heistä ei kerrota miltä he näyttivät. Osan hahmoista sain mieleeni vain, koska olin nähnyt ensimmäisen elokuvan. Ja kuten myös aiemminkin, niin ongelmaksi muodostuu Katnissin dominointi kertojana. Katniss kertoo tapahtumat, ja jos hän ei ole mukana, niin mitään ei tapahdu. Varsinkin alun tylsyyden aikana tapahtuu jotain, mikä voisi olla alkupuolen jännittävin tapahtuma, mutta koska Katniss ei ole kertomassa siitä, niin sitä ei toisin sanoen edes tapahdu. Ratkaisu on täysin naurettava ja typerä, eikä tätä edes selitetä muiden henkilöiden toimesta. Mitä kirja sitten on saanut oikein, on se että siinä on hyvin usean luvun jälkeen jonkinlainen juonenkäänne. Ne tekevät oikean efektin ja saavat lukijan haluamaan kääntämään sivua ja katsomaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Seuraavan luvun ensi sivuilla Collins kuitenkin kumoaa koko käänteen tai pilaa sen niin, ettei sillä oikeasti olekaan niin suurta vaikutusta, kun saattaisi kuvitella. Lopputulos on se, että usean luvun jälkeen lukija saa pikkutyttömäisen kiljahduksen muka-jännästä käänteestä, vaikka tietää viimeistään ensi sivulle päästessään, ettei se oikeasti ole niin suurta, kun annetaan ymmärtää. Silti, kirja on keskivertoista luettavaa. Sitä lukee ihan mielellään, varsinkin jos on jo lukenut aiemmat osat. Toisaalta kirjaa ei voi sanoa yllättäväksi pettymykseksi, jos on lukenut aiemmat osat. Se on suurilta osin täysin samaa tavaraa kuin aiemmatkin, niin rakenteeltaan, juonenkäänteiltään kuin itse tarinan tasolta. Itse en pitänyt mitenkään erityisesti aiemmista, joten tämä koki saman kohtalon, ja ongelmat olivat suurelta osin samoja. Ehkä hiukan suuremmiksi ongelmat tekivät se, että sarja loppuu, eikä jatkoa ole jossa virheet voisi korjata. Jos nyt on mennyt jo lukemaan aiemmat osat, niin onhan se hyvä lukea sarja loppuun asti. Siinä on samat asiat kuin muissakin kirjoissa, niin hyvät kuin huonot. Erityistä päätöstä ei tule, mikä on suuri pettymys. Huomioitavaa ja yllättävää kuitenkin on kirjan raakuus tietyissä kohdin, joka saattaa nousta erittäin suureksi. Ihan kaikista nuorimmille tätä en voi siis suositella, vaikka nuortenkirja olisikin.

Nyt tuli sitten luettua tämäkin trilogia loppuun. Niin kuin jo sanoin Nälkäpelin arvostelussa, kirjasarja oli hieman pettymys. Kirjailijalla on outo tapa kirjoittaa ja musta ainakin tuntui monesti että joitain asioita jäi kertomatta ja Katnissin tunteet jäivät vajanaisiksi. Mutta nyt itse asiaan, eli kolmannen kirjan arvosteluun. Anaan tälle siksi kaksi tähteä, koska tämä oli yleisesti ottaen tylsä ja kirjailijan puutteet kävivät ilmi selvemmin kuin muissa osissa. Katniss oli ensimmäisestä osasta lähtien tosi ärsyttävä, mutta tässä hän oli vielä ärsyttävämpi. Gale oli myös aika outo hahmo. Hän jäi jotenkin vajavaiseksi hahmoksi. Myös kolmiodraama oli jotenkin tosi pelkistetty, aivan kuin kirjailija ei olisi osannut keskittyä sen kirjoittamiseen. Kirjasarja on kyllä muuten ihan hyvä, vaikka siinä onkin puutteensa. Kokonaisuutena ihan kolmen tähden arvoinen sarja.

Tämä on loistava lopetus Nälkäpeli-trilogialle, ja se saa arvoisensa lopun. Nälkäpeli on hyvin järkyttävä trilogia, mutta se pistää ajattelemaan asioita.

Tämä kirja oli minusta sarjan huonoin. En oikein itsekkään ymmärrä miksi pidin tästä vähiten. Ehkä muutuin Capitolilaiseksi ja halusin lisää areenalla käytävää Nälkäpeliä. Sitä tuli jotenkin ikävä Matkijanärheä lukiessa. Tässä ei ollut samankaltaista jännitystä kuin edellisissä kirjoissa. Ikävöin areenan lisäksi Peetaa. Itse pidän Peetasta enemmän kuin Galesta. En ollut pitänyt yhtään Galesta edellisissäkään osissa, ja tässäkään en oikein ihastunut hänen persoonaansa. Gale on jotenkin ehkä hiukan tylsempi kuin Peeta, vaikka Peetanhan persoona on kuvattu niin sanotusti yksinkertaisempana. Ehkä se tekee Peetasta mukavamman ihmisen, se ettei häntä yritetty edes tehdä erityiseksi. Tämä on minusta 4 tähden kirja, vaikka tämä ei minusta yltänyt samalle tasolle sydämessäni kuin Nälkäpeli-trilogian edelliset osat. Niin kuin sanoin tuossa aijemmin, ikävöin areenalla käytävää peliä. En ymmärrä miksi, sehän oli raakaa ja julmaa! Odotin kuitenkin tältä kirjalta jotain muuta. Kuvittelin tämän jotenkin hiukan erilaisemmaksi saadessani tämän käteeni. Vaikka odotinkin erilaista kirjaa, kuitenkin tiesin miten tämä tulee loppumaan: Katniss ja Peeta perustavat perheen, presidentti Snow kuolee, Nälkäpeli lopetetaan ja kapinalliset voittavat sodan. Lukiessani takaiskuista mitä kapinallisille tapahtui, mietin aina, että vaikka tässä tapahtuisi välissä ihan mitä tahansa tämä tulee kuitenkin loppumaan jollain tavalla onnellisesti. Ja niinhän se loppui. Itkin aivan järkyttävästi viimeisten sivujen aikana. Niitä lukiessani näin aivan selkeästi tapahtumat mielessäni. Varsinkin Peetan ja Katnissin lapsien leikkimisen pellolla. Lopetettuani kokonaan kirjan, laittaessani sen kannet kiinni, viimeinen lause kuin kaikui pääni sisällä: "Mutta paljon huonompiakin pelejä on"

Kirja oli upea ja jännittävä. Kokoajan oli jotainmitä jännittää; kuka on elämän rakkaus, ketkä säilyvät elossa, keneen nuoli lopulta uppoaa ja mitä tapahtuu kun palataan kotiin ja ketkä sinne palaavat? Vastauksia ja kysymyksiä syntyy kokoajan lisää ja kun olet jo varma jostain kaikki onkin toisin. Kirjaa lukiessani jouduin pysähtymään ainakin kerran itkemisen takija. Enkä voi muuta sanoa kuin: Kiitos Suzanne Collins, tästä upeasta kirjasarjasta.

Viimeinen osa oli..Sanat eivät riitä kuvaamaan. Epilogin viimeinen lause: "Mutta paljon huonompiakin pelejä on." :)

Rakastan tätä kirjasarjaa, se on uskomaton. Täydellinen idea kirjalle, josta riittää kirjoitettavaa. Mahdoton sanoa, mikä oli paras osa, ykkönen ja kolmonen menivät molemmat kakkosen ohi kuitenkin. Olin aluksi epäluuloinen Peetasta ja pidin enemmän Galesta, mutta kirjoja lukiessani aloin lämmetä suloiselle leipuripojalle. Mutta koska pidin myös Galesta, tuon tyly katoaminen Katnissin elämästä ärsytti hieman. Mutta aivan mahtava kirjasarja, ei muuta voi sanoa.

Nälkäpelin kolmososa oli hiukan ahdistava, vaikka loppu olikin onnellinen. Tuntui, että henkilöt kokivat vain takaiskuja toisensa perään, eikä into jaksanut kunnolla riittää loppuun asti. Katniss alkoi vähän ärsyttää lopussa. Hän ei ole mikään unelmapäähenkilö. Peeta on suloinen tyyppi, pidän hänen naapurinpoika-olemuksestaan. Ihan hyvä kirja:)

Matkijanärhi on loistava päätös upealle sarjalle. Kapina Panemissa saavuttaa huippunsa ja nostaa jännityksen pintaan. Lukukokemusta ei voi sanoin kuvata. Sen tiedän ainakin, että itkin minuuttitolkulla viimeisten lauseiden kohdalla. Kun olin rauhoittunut, huomasin että jäljellä on vielä paljon koskettavampi epilogi. Kyynelehdin varttitunnin lähinnä onnesta, osikseen surusta ja ennen kaikkea siitä että tarina loppui loistavalla tavalla. Suzanne Collins pystyi vangitsemaan paljon tunteita jopa yksittäisiin sanoihin.

Trilogian päätös osa, kuuluu yhteen lemppari kirjoistani. Jollain tapaa tämä kolmas osa ei uponnut minuun samalla tapaa, kuin kaksi ensimmäistä. Siitä huolimatta mahtavaa luettavaa. Loppu oli mielestäni kaunis, nostatti kyyneleet silmiin ja kysymykset mieleen. Nälkäpeli on kirjasarja, jonka jokaisen pitäisi lukea vähintään kerran elämässään.

Viimeistä kirjaa odotti kauhun ja innostuksen sekaisilla tunteilla enkä pettynyt tähänkään. Paikoitellen ehkä hiukan tlsää luettavaa, mutta tutuksi tulleet rakkaat hahmot kuitenkin auttoivat eteenpäin. Aloin pitää Peetasta vasta tässä kirjassa. Loppu jollain tavalla yllätti.