5. aalto

Katsoin ensin tästä elokuvan joka oli mielestäni niin hyvä että oli pakko etsiä ja lukea tämä kirja enkä pettynyt kirjaan. Kirjassa oli paljon juonenkäänteitä sekä yllättäviä kohtauksia joita en osannut odottaa vaikka katsoinkin ensin elokuvan. Tykästyin kovasti Cassieen ja Evaniin ja heidän ajatusmaailmaan.

Mielestäni kirja oli niin tylsä etten jaksanut lukea sitä edes loppuun. Tahtumat olivat niin paikallaan junnaavia ja ihmiset aivan liian yksiuloitteisia että kirja olisi saanut minua innostumaan. Olisin tarvinut enemmän tunnetta ja vimmaa.

Katsoin pari viikkoa sitten kirjaan perustuvan elokuvan ja pidin siitä niin paljon että pakkohan kirjakin oli heti mennä ostamaan ja lukaista, ja se ehdottomasti kannatti. Kierrän yleensä ufokirjat kaukaa, mutta olen iloinen että päätin tehdä poikkeuksen. 5. aalto pursuaa jännitystä, eikä pientä - joskin vähän epänormaalia, romantiikkaakaan sovi unohtaa. Kirjan henkilöt olivat kaikki hyvin suunniteltuja ja loppuun asti vietyjä, ja tietty omiksikin suosikeiksi nousivat Cassie, Evan ja Ben.

Wau..mikä kirja! 5. Aalto on todellakin yksi parhaista vähään aikaan lukemistani scifeistä ja yleisesti ottaen kirjoistakin. Aivan uskomattoman hyvin huumoria mausteena muuten niin ahdistavissa oloissa ja henkilöt loistavia! Suosikkini ehdottomasti ovat Evan ja Sammy, tai sanotaanko Nugetti :') tuo nimi sai mut nauramaan melkein joka kerta kun se sieltä pongahti, miten voikaan olla osuvampi! xD Evan sekä Sammy kummatkin kolahti muhun heti. Zombi oli ihan ok, mutta ei uponnu niin hyvin kun toinen kandidaatti (Evan). Hitsi! Evan ei muuten saanut kuolla tossa lopussa!? En haluu luopuu maalaispojusta, palaako vielä? Cassiesta tykkäsin kans; persoonallinen, nerokas! +niin hauska lueskella tämän monologeja :'D nämä kirjan maailmanlopun tunnelmat karmivat ja idea pelottava, mutta kun näistä Toisista alkaa myös paljastua enemmän ja enemmän, ja tapahtumat vierivät eteenpäin, siihen tottuu. Ehdottomasti luen seuraavatkin osat tästä trilogiasta! :D innolla ootan millon varaus kirjastoon tupsahtaa.. Voin vaan ihailla kirjailijan mielikuvitusta ja älykkyyttä plus nerokkuutta! Lämpimästi suosittelen kaikille! mutta ehkä ihan pienimmille en väkivallan ja pelottavan idean vuoksi.

Kirja oli todella viihdyttävä, eikä sitä malttanut laskea käsistään. Kirja ei myöskään ollut niin ennalta arvattava kuin monet muut nuorten fantasiakirjat. Suosittelen dystopian ystäville!

Tätä kirjaa kohtaan minulla oli suuret ennakkoluulot. En pidä scifikirjallisuudesta enkä varsinkaan avaruusolioista. Harvemmin myöskään pidän mieskirjailijoiden teoksista. MUTTA TÄMÄ! Olen todella iloinen, että suurista ennakkoluuloista huolimatta sain itseni tarttumaan tähän kirjaan ja kiitos siitä kuuluu tänne Risingshadowsiin. Täältä luin, että vaikka yleensä ei pitäisi scifikirjallisuudesta, niin tämä on hyvä. Ja niinhän se olikin. Tässä oli menoa ja meininkiä, jotain speciaalia. Vauhdikas kertomus, joka ei päästänyt otteestaan edes viimeisellä sivulla. Jatko-osaa odotellessa :) SUOSITTELEN!

5.Aalto oli minulle juoneltaan täysi yllätys. En tiennyt mitä odottaa. Takakannen perusteella sisältö olisi voinut olla minkälainen tahansa. Cassie oli mukava henkilöhahmo, jonka ajatuksiin pystyi helposti samaistumaan. Hänen ajattelutapansa oli todella huvittavaa luettavaa. Itsensä toruminen ja moittiminen sai aina hymyn korville. Evan on erinlainen mieshenkilö, eikä Zombissakaan ollut mitään vikaa. Melkein purskahdin itkuun parissa kohtaa, mikä kertoo siitä, että kirjailia on onnistunut välittämään surun ja epätoivon. Sam oli suloinen ja ikäistään paljon fiksumpi lapsi, ja hänen toiveitaan ja mielenliikkeitään oli ihana lukea. Kirjan loppu jäi kutkuttavaan kohtaan ja toivon, että jatkoa tulisi, sillä on rikollista jättää kirja tuollaiseen kohtaan.

Minun mielestäni tämä kirja on mahtava! En malttanut olla ahmimatta kirjaa jo heti silloin kun sen kirjastosta lainasin. Luin sen heti toisen kerran putkeen! Etsiskelin kirjaa kirjakaupoista ja en sitä harmikseni löytänyt. Sitten kerran ihan vain ohikulku matkalla satuin kulkemaan kirjakaupan ohi jossa tämä oli siinä ikkunassa näytillä! Tietenkin menin ja ostin sen :) Olen kuullut että tästä tulee elokuva kesällä 2015! Ilmoitin sen kuullessani äidille: Minä menen sitten katsomaan sen ensi-iltaan.. Siihen äiti vain naurahti :) Tykkäsin Evanista kovasti! Silti Cassie oli lempi hahmoni kirjassa. En malta odottaa jatkoa! Voin sanoa että Rick on onnistunut kirjassa!

Tykkäsin, paljon. Koko idea viidestä aallosta... Se oli erilainen, omaperäinen ja kiinnostava. Se piti hereillä koko kirjan ajan. Päähenkilön tunteet olivat uskottavia ja todentuntuisia. Cassie on yksi niistä päähenkilöistä, joista pidän. Hänessä oli sitä kaikkea: omatoimisuutta, sitkeyttä, rohkeutta ja kuitenkin inhimillisyyttä. Ainoa asia josta en pitänyt oli Evan. Itse asiassa vihasin koko tyyppiä. Brzzz, jotenkin luontaantyöntävä hyypiö. Zombie taas oli huippu cool! Suosittelen kaikille!

Huhhuh. 5. aalto on kirja, joka täytyi lukea heti loppuun saakka. Se herätti juuri niitä oikeita tunteita, joiden takia pulssi vaan kohosi kohoamistaan. Alussa minua hämäsi ajan, paikan ja näkökulman epäselvät vaihdokset, mutta kun niitä oppi odottamaan, teksti tuntui todella paljon sujuvammalta. Hahmot olivat pääosin hyvin kirjoitettuja, tosin se ei tarkoita että olisin pitänyt kaikista niistä... Kokonaisuutena loistava kokemus. Suosittelen lämpimästi!

Kun näin tämän kirjan ajattelin, että minun on pakko lukea tuo. Joten lainasin sen nopeasti ja menin kotiin. Kirja oli vaan yksinkertaisesti ihana! Toivon, että toinen osa tulee pian.

No niin, hajaantukaa! Etsintä on ohitse, eikä täällä ole enää mitään nähtävää. Rick Yanceyn "5. aalto" (WSOY, 2013) on paras nuorille aikuisille suunnattu dystopiagenren edustaja sitten Suzanne Collinsin "Nälkäpelin". Eräänä kauniina päivänä avaruusalus ilmaantuu taivaalle ja sylkee sisuksistaan neljä ilmestyskirjan ratsastajaa, jotka syöksevät ihmiskunnan tuhon partaalle. Sähköt katkeavat sähkömagneettisen pulssin seurauksena, jättimäinen aalto raunioittaa ja hukuttaa suurkaupungit alleen, verirutto raivoaa ja lopulta maapallon kamaralle ilmaantuvat kuolemanpartiot, jotka pakottavat henkiin jääneiden rippeet pohtimaan, keneen voi maailmanlopun tunnelmissa enää luottaa. Näissä apokalyptisissa tunnelmissa liikkuu myös 16-vuotias Cassie-tyttö rynnäkkökivääreineen. Kaiken keskinkertaisen nuorille suunnatun tieteiskirjallisuuden keskellä on "5. aalto" mitä maittavinta luettavaa. Kun kirjailija kuvailee päähenkilönsä suulla ulkoavaruudesta tulevaa invaasiota aalto aallolta, on tunnelma aidosti lohduton. Väkivaltaa kuvataan melko graafisesti ja sitä on paljon. Muutama kohtaus on aidosti häiritsevä aikuislukijankin mielestä, mikä on toisaalta ihan positiivista: on mukava lukea aidosti ahdistavaa dystopiaa, joka on jotakin muutakin kuin kulissi yhdelle itseään toistavalle teiniromanssille. No, ei sen puoleen, kyllä rakkaustarina ja vieläpä sellainen perinteinen kolmiodraamakin tästä kirjasta löytyy. Se on kiistatta romaanin heikointa antia, mutta taitaa kuulua oleellisena osana angloamerikkalaista teinigenreä. Vaikka romaani on ennalta-arvattava ja genreharrastajien mielestä kliseinenkin, kulkee juoni eteenpäin sen verran vinhaa vauhtia, että sen mukana viihtyy alusta loppuun saakka. Jotkut kohdat pistävät toki realismitutkan piipittämään, vaan eipä tuo nyt niin haittaa. Anna palaa, Cassie! Ammu sitä päähän, että voit nähdä taas pikkuveljesi! Jatkoahan on luvassa ilmeisesti kahden osan verran, ja toivottavasti sarjan suomentamista myös jatketaan.

Wau. Lainasin kirjan kirjastosta alunperin pelonsekaisella odotuksella, joudunko jättämään taas yhden kirjan kesken tylsän juonen tai huonon kerronnan takia (tätä olen joutunut tekemään viime aikoina paljon). Nyt kirjan lukeneena täytyy sanoa, että olisin tehnyt elämäni virheen, jos olisin sen kirjastoon jättänyt. Tunnelma pysyy koko tarinan jännittävänä. Yanceyn ajatus aaltomaisesta hyökkäystavasta on kiinnostava, hahmot todentuntuisia ja uskottavia, ja kun itse viidennen aallon "koostumus" selviää, jäin itse ainakin tuijottamaan kirjan sivua hämmentyneen vaikuttuneena. Lukija on, tai ainakin itse olin, suurimman osan ajasta yhtä pyörällä päästään kuin päähenkilötkin. Suosittelen tätä kaikille scifistä ja fantasiasta kiinnostuneille. Itse aion ehdottomasti lukea myös seuraavan osan.

5. aalto on mahtava kirja. Juoni on loistava, samoin päähenkilöt. Cassie on räväkkä ja hyvän huumorintajun omaava nuori nainen. Zombi on päättäväinen ja karu tappaja, joka ei välttämättä olekaan mikään paha. Evan on suloinen nuori mies, vaikka hänen tarinansa arvaakin jo heti. Ja Sam on ihana pikku poika, jonka vain toivoisi selviävän. Kirjassa on loistavia kohtauksia, mitkä saavat haukkomaan henkeään. Loppu on myös todella erinomainen. Odotan innolla sarjan toista osaa.

Jaahas, että tällainen kirja tällä kertaa. Kun nappasin tämän kirjastosta mukaani, en edes jaksanut lukaista takakantta - kansi oli sen verran kiinnostavaa ja tylsyys oli iskenyt juuri siinä kohtaa. Kotiin päästyäni sitten aloin ihmetellä, että miksi ihmeessä menin lainaamaan tällaisen kirjan?! Vaikka takakansi saikin kiinnostuksen ihan suhtkoht hyvin heräämään, ei tämän tapaiset scifi kirjat ole ehkä ihan niitä minulle tarkoitettuja.. Päätin kuitenkin sitten avata kirjan kun olin sen kerran kirjastosta asti raahannut kotiin - huimat 400metriä. Alku tuntui hieman epäselvältä, sillä minulla ainakin meni hetki tajuta että kuka puhuu ja mistä. Kun sitten pääsin itse kertojasta selville, kirjaan itseensä oli jo paljon helpompi keskittyä ja se muuttui paljon helpommaksi ymmärtää. Tähän ymmärtämiseen kuitenkin tuli katkos aina siinä kohtaa, kun kertoja muuttui paikan vaihtuessa, mutta loppua kohden nämä pienet katkokset vain lyhenivät - onneksi. Pakko kyllä myöntää, että Yancey olisi voinut kirjoittaa ehkä hieman selvemmin tekstiään, mutta kai tähänkin tyyliin voi loppujen lopuksi tottua. Juonellisesti kirja oli koottu hyvin. Matkalla syntyneet kysymykset saivat melko hyvin vastauksensa kirjan loppua kohden. Suurin kysymys ei kuitenkaan ainakaan tässä kirjassa vielä saanut vastausta - Mitä viidennen aallon jälkeen? Toivottavasti tästä tulee kuitenkin vielä se toinen osa, että ehkä tämäkin kysymys saisi sitten vastauksensa. Hahmoista eniten rakastuin joko Evaniin tai Cassien pikkuveljeen Sammyyn - tai Samsiin kuten Cassie häntä kutsuu. Evan oli omalla erikoisella tavallaan hellyyttävä, sillä hän ei tiennyt oikein mitä voisi tehdä. Mikä teko olisi väärin sääntöjä kohtaan. Sammy taas oli aivan mahtava alle kouluikäinen pikkupoika, jonka sisällä asustaa selvästi rohkea ja määrätietoinen mies - sitten kun se vain pääsee sen pienen pojan ohi.

Kirja oli todella hyvä ja mielenkiintoinen luettava. Cassie oli ihana ja vaikka Evanin oikean henkilöllisyyden pystyi arvaamaan heti, se ei tehnyt kirjast yhtään huonompaa. Jatkoa odotellessa!! (Ja toivottavasti siinä jatkossa Cassie valitsee Evanin eikä Beniä ;))

Tässä on kirja joka saa sinut huolestumaan, koska et omista turvallista pommisuojaa, rynnäkkökivääriä, muonavarastoa ja Suurta Suunnitelmaa odottamattomien tilanteiden (lue: avaruusolentojen hyökkäyksen) varalle. Luettuani Viidennen aallon elin koko seuraavan päivän hiukan pakokauhuisessa tunnelmassa vilkuilin taivaalle ja odottaen näkeväni ufoaluksen. Viides aalto suorastaan kahlitsi minut lukemaan ja ahmaisinkin tämän reilun neljänsadan sivun pituisen kirjasen yhdessä sunnuntaipäivässä. Yanceyn visio on kauheassa uskottavuudessaan pelottava. Vaikka ajatus avaruusolioiden hyökkäyksestä saattaa tuntua kaukaa haetulta, siitä tekee kauhean se, etteivät ihmiset aavistaneet sitä myöskään kirjassa. Kaikki oli aivan kuten aikaisemminkin, kunnes maapallon ilmatilaan saapuu jättimäinen avaruusalus ja pian selviää, etteivät tunkeilijat ole saapuneet ystävällisissä merkeissä. Juuri tilanteen yllättäävyys ja kauheus saivat minutkin hiukan pakokauhuiseen mielentilaan. Vaikka kirjan alkupuoli olikin mahtavaa luettavaa, miinukseksi on pakko sanoa, että nimenomaan alkupuoli oli se mahtava osuus. Pidin oasata, jossa Cassie vaelsi ympäri maita ja mantuja rynnäkkökiväärin kanssa ja Yancey avarsi pikku hiljaa kuvaa siitä, mistä kaikessa olikaan kyse. Kun kirjaan alkoi tulla lisää henkilöitä, mielenkiintoni hiipui hiukan. Etenkin Evanista en pitänyt yhtään, sillä arvasin heti mikä hänen mysteeripointtinsa oli ja lisäksi koko poika oli minusta yksinkertaisesti nynnerö. Sen sijaan Cassiesta pidin valtavasti, hänessä oli asennetta! Myös Cassien syötävän suloinen pikkuveli Sammy ja Zombi, itselleen uuden nimen ja identiteetin ottanut poika olivat suosikkejani. Jatko-osasta liikkuu huhuja, eikä niitä ole vaikea uskoa todeksi, sen verran avoimeksi loppu jäi. Jos jatkoa joskus saapuu, luen sen kyllä ehdottomasti.