Tempeste

Rakastin ensimmäisesti sivusta aivan loppuun asti! Pidin Sagen kirjoitustyylistä. Kuvailu oli tarkkaa ja kaunista, mutta se ei hyppinyt silmille. Miljöö oli huolellisesti suunniteltu, ja juoni kulki sujuvasti ja yllätyksellisesti (lukuunottamatta yhtä kohtaa, jonka lukijat varmaankin arvaavat). Henkilöihin oli helppo samastua, ja Marciaan ihastuin aivan heti. Kaikenkaikkiaan aivan ihana kirja. Suosittelen todella lämpimästi! Kuuluu lemppareihini.

Todella tylsä ja arvattava fantasia-rakkauskertomus. Lammas rakastuu suteen. Kuvailutyyli oli ihan mukavaa luettavaa, mutta en pitänyt siitä, että asiat kerrottiin Jacindan näkökulmasta. Juoni oli mielikuvitukseton; sitä samaa ja vanhaa aina vaan. Jos romantiikan olisi heittänyt pois, kirja olisi ollut paljon parempi.

Minulla oli omat epäilykseni kirjasta lainatessani sitä kirjastosta. Olin kuullut Monster High -villityksestä, barbienukkejaan ja elokuviaan myöten, ja olin epäluuloinen. Kirja yllätti kuitenkin iloisesti. Lapsellisuus ja barbiemaisuus oli poissa. Kirja ei liittynyt millään tavalla siihen mielikuvaan, jonka olin mainoksista saanut. Se käsitteli erilaisuutta ja joukkoon sopimisen paineita. Henkilöt oli hivenen vaikea samaistua, mutta kaikkien ollessa hirviöitä, se on arvattavaa. Juoni oli vaihteikas ja hyvin suunniteltu. Kuvailua olisin itse hieman muuttanut. Huumoria oli sopivasti, paikoin ehkä hieman liikaa. Kiva ja kevyt kirja, kannattaa lukea, vaikka olisikin jo ohittanut barbie-vaiheen.

Kirja sisältää aivan uskomatonta kuvailua. En voinut muuta kuin hakata päätä seinään, ja olla kateellinen Tuulia Ahon mielikuvitukselle. Jokainen yksityiskohta oli huolellisesti suunniteltu, peurannahkatossun täytteitä myöten. Miten joku jaksaakin nähdä moista vaivaa? Kuvailusta täysi 10. Muuten kirja olikin pienoinen pettymys. Kohtiin, jotka oli tarkoitettu jännittäviksi käännekohdiksi, ei saanut otetta. Tapahtumat käsiteltiin liian "kevyesti". Hahmot olivat hyviä, mutta jäivät jotenkin taustalle. Olisin kaivannut enemmän ajatuksia, enemmän tunnetta. Kirjasta jäi puuttumaan se tietynlainen "syvyys", joka saa lukijan ajattelemaan asioita. Viisi tähteä vain siitä hyvästä, että kuvailu jätti sanattomaksi :)

Ensimmäisenä kirjasta jäi mieleen vastenmielisyys Anaidia vastaan. En pitänyt hänestä alkuunkaan, lähinnä sen takia, että Maite Carranza jäi sille kliseiselle linjalle, jossa lapsi saa tietää syntyperänsä, ja sen jälkeen onkin aivan ilmiömäinen. Mahtava luonnonlahjakkuus, joka oppii kaiken nopeammin kuin kukaan muu. En millään pystynyt lukemaan tuntia kauempaa putkeen. Piti pitää tauko aina sadan sivun välein, kun Anaid-ilmiö alkoi oksettaa. Kirjan pelastukseksi koituivatkin sitten kaikki muut hahmot. Pidin Gayasta, Karenista ja Criseldasta. Valeria ja Clodia olivat lemppareitani. Selenestä en oikein saanut otetta. En voi sanoa, että ratkaisu olisi ollut yllättävä. Sen saattoi oikeastaan arvata, jos hieman mietti. Mutta ihanasti lukijan päätä kyllä sekoitettiin. Jokaisella hahmolla oli oma teoriansa tapahtuneesta ja he toivat ne hyvin ilmi. Aion lukea seuraavan osan, mutta vain, koska ihastuin Criseldaan, ja haluan tietää, mitä hänelle käy.

Kirja oli ehkä hivenen lyhyt, eikä dinosauruksille sun muille jäänyt oikein aikaa. Mutta menkööt sitten. Yhden asian muistan hyvin edelleen, vaikka viime lukemisesta onkin jo hetki. Se, kuinka hyvin Amyn rakkaus äitiään kohtaan tuli ilmi. Sitä oli mukava lukea, tuli hyvä mieli.

Tämä oli jo hauska kirja. Vaikka idea sinänsä ei ollut mikään omalaatuinen, kirjaa oli mukava lukea. Kevyttä luettavaa, mutta hyvää sellaista. Kaikkien reaktiot Tashan sairastumiseen olivat mielenkiintoisia, ja osa liikutti minuakin. Huvittava kirja, geenit olivat mahtavia ihmismäisine piirteineen.

Minerva, 2008 Jules Vernen kirja... Järjestykseltään toinen klassikko, jonka olen lukenut. (Ensimmäinen oli Agatha Christien, jos joku haluaa tietää.) Rakastin pienempänä näihin kirjoihin perustuvia animaatioita. Siksi tämänkin kirjan kirjastosta poimin. Ja siksi jatkoinkin lukemista, vaikka se jossain kohdin tuntuikin pakkopullalta. Kuin olisin itse hukkunut mereen. Ihan aluksi, en tiedä, paljonko tästä on suomentajan ja paljonko Vernen työtä, mutta kirjan kirjoitustyyli poikkeaa suuresti Vernen toisesta kirjasta, (Maailman ympäri 80 päivässä) jonka olen lukenut. Kuvailu on hyvin mielikuvituksellista, ja kirjailija on selvästi nähnyt paljon vaivaa ottaessaan selvää meren ihmeellisistä otuksista ja kehittäessään kapteeni Nemon eksoottisen henkilöhahmon. Mutta Verne on tässä kompastunut omaan nokkeluuteensa. Kuvailu rönsyilee ja tunkee joka kolosta. Luulisi sen nostavan kirjan arvoa, kun kuvailu vie vähintään 2/3 kirjan sivumäärästä, mutta nyt se ei vain toimi. Pitkiä kuvailukasoja on raskas lukea, hahmoista ei saa tarpeeksi tietoa. Myös dialogia olisin kaivannut huomattavasti enemmän. Itse kapteeni Nemosta on vielä mainittava sen verran, että siltä kohdin Verne on onnistunut. Lukija ei pääse Nemon ajatuksiin sisälle yhtään sen enempää kuin tutkija Aronnax. Näkökulma on hyvin valittu, ja vielä paremmin toteutettu. Neuvokas oli hieman laisu minun mielestäni, hänen panoksensa kirjan henkilökastissa oli hyvin mitätön. Myös kuumaverisen Ned Landin arvattavuus oli hieman rasittavaa. Kaiken kaikkiaan kirja on kuitenkin klassikko, joka kannattaa lukea. Laskin arvosanaani ensin ajattelemastani neljästä tähdestä kolmeen ja puoleen luettuani Vernen toisen kirjan. Niinpä näin, mihin kirjailija todella parhaimmillaan pystyy.