Emily the Strange: Kumpi ja kummempi
Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Annika Eräpuro. Sidottu.
Katu-uskottava goottihenkinen kulttihahmo kissoineen jatkaa hillittömiä seikkailujaan outouden maailmassa
Kiitos hämmentävien kokeidensa Emily joutuu jälleen kerran muuttamaan äitinsä kanssa. Hän tarvitsee apua pakkaamisessa ja innostuu vanhaan yritykseensä valmistaa kaksoisolentoja. Ja onnistuu, jopa liian hyvin. Täydellisessä kaksoisolennossa Emily kohtaa vihdoin hengenheimolaisensa – mutta myös ongelmia.
Emilyn pimeimmät puolet ovat siirtyneet kopio-Emilyyn, ja alkuperäinen on pehmentynyt: hän ei osaa enää valehdella eikä skeitata. Mikä neuvoksi, kun kopio-Emily väittääkin olevansa alkuperäinen, eikä edes äiti erota aitoa jäjennöksestä?
Rob Reger loi Emilyn 15 vuotta sitten, ja hahmo on innoittanut sekä katumuotia että muodinluojia. Jessica Gruner on käsikirjoittanut monia Emily the Strange -projekteja. Emily the Strange valloittaa tulevaisuudessa myös elokuvassa, sopimus Universalin kanssa on solmittu.
Käyttäjät lukeneet myös
Rob Reger
Rob Reger (s. 1969) on yhdysvaltalainen sarjakuvakäsikirjoittaja, joka loi Emily the Strange -hahmon 1990-luvun alussa suunnitteluyrityksessään Cosmic Debrisissä San Franciscossa. Tyttöhahmo levisi nopeasti katumuotiin ja tuli vuonna 2001 tunnetuksi myös sarjakuvana.
Linkkejä
Salla Simukka: Kumpi ja kummempi. Helsingin sanomat 14.6.2011.
Kirja-arviot ja kommentit
Tämä toinen osa oli minulle hieman pettymys. Kummassa ja kummemmassa ei ole jäljellä enää ykkösosan mystisyyttä. Idea on melko kiva, mutta toteutus jotenkin lapsellinen. Kyllä tämäkin menee, mutta ei yllä Pimennon päivien tasolle. Sivuhahmot ovat hiukan noloja ja Emily itse rasittavan ylimielinen. Ainakin kuvitusta on kiva katsella!
Hyvä kirja, ei tosin yllä aivan ensimmäisen tasolle. Silti oikein hyvä kirja. Tilastot rocks.
Emily the Stange on mielikuvituksellinen hahmo ja tarinassa toden totta riittää kaikenlaista kummallisuutta ja outoutta. Kirja on oikein viihdyttävä, mutta siitä voi huomata myös filosofista pohdintaa yksilöstä ja siitä, kuinka persoonan hyvät ja pahat puolet täydentävät toisiaan, ja kuinka tasapainoinen ihminen tarvitsee kumpaakin. Päästyäni enemmän ja enemmän tarinan sisälle, tunsin voivani samaistua hahmoon aina vain paremmin. Esimerkiksi joka kerta kun Emily puhuu kissoistaan (ja sitä tapahtuu usein!) tuli itsellekin käsittämätön ikävä omaa karvaturria jos ei sillä hetkellä ollut kainalossa. Emilyllä on hyvin paljon kiinnostavia näkemyksiä ja mielenkiintoisia tieteellisiä kokeita. En oikein tiedä mitä kaikkea uskaltaisin paljastaa, etten spoilaa tarinaa, joten sanon kai tähän vaan että suosittelen tutustumaan jos et ole vielä sitä tehnyt!