Emily the Strange: Pimennon päivät
Alkuteos ilmestynyt 2009. Kuvittaneet Rob Reger ja Buzz Parker. Suomentanut Annika Eräpuro. Sidottu.
Tässä tulee Emily, oman elämänsä yksinäinen ratsastaja: mustanpuhuva gootti, huippuvälkky taiteilija, uneksija, skeittari ja rokkari, joka salaperäisine kissoineen seikkailee outoakin oudommassa todellisuudessa. Lumoudu!
Mustiin pukeutunut tyttö istuu puistossa muistinsa menettäneenä ja alkaa selvittää henkilöllisyyttään. Hetken hän uskoo olevansa muuan kadonnut tyttö – mikä hirvittävä erehdys, keskiluokkaiseen ja pinnalliseen elämäntapaan hän ei sopeudu sullomallakaan. Hän tutustuu outoihin pikkukaupungin ilmiöihin, kuten friikkisirkukseen ja kauniiseen mutta järjenjuoksultaan köyhään golemiin. Onneksi hän huomaa, että ei ole ongelmaa, johon hän ei keksisi nerokasta ratkaisua!
Visuaalisesti vaikuttava kultti-ilmiö pursuaa omintakeista, kriittistä asennetta ja raikasta, katu-uskottavaa individualismia, jolle antautuvat ehdoitta kaikki ne, joihin vaaleanpunainen tyttöhöttötursotin ei koskaan osunut.
Rob Reger loi Emily the Strangen 15 vuotta sitten design-yrityksessään Cosmic Debrisissä San Franciscossa. Tarttuva tyttöhahmo terävine lausahduksineen levisi nopeasti skeittareiden ja surffareiden katumuotiin ja tuli vuonna 2001 tunnetuksi myös sarjakuvana. Sittemmin Emily on innoittanut jopa Jean Paul Gaultieria, Marc Jacobsia ja Valentinoa tribuuttimallistoihin ja hahmosta on tekeillä elokuva. Jessica Gruner on työskennellyt käsikirjoittajana monissa Emily the Strange -projekteissa.
Käyttäjät lukeneet myös
Rob Reger
Rob Reger (s. 1969) on yhdysvaltalainen sarjakuvakäsikirjoittaja, joka loi Emily the Strange -hahmon 1990-luvun alussa suunnitteluyrityksessään Cosmic Debrisissä San Franciscossa. Tyttöhahmo levisi nopeasti katumuotiin ja tuli vuonna 2001 tunnetuksi myös sarjakuvana.
Linkkejä
Salla Simukka: Kumpi ja kummempi. Helsingin sanomat 14.6.2011.
Kirja-arviot ja kommentit
Tähän sopisi mieluummin kuvaukseksi kevyt scifi kuin fantasia, vaikka onhan tämä silti aika mahtava. Tykkään miljööstä ja kuvituksesta hirveästi ja kaikki ne top 13-listat, "valokuvat" ja kartat ovat aivan huippuja. Arvoitus on oikeasti mielenkiintoinen ja Pimennon päivät leikittelee laadukkailla ainesosilla mielipuolisella tavalla kauniisti. Tunnelma on salaperäinen ja sadunomainen, sekä sivuhahmokaarti sympaattinen ja helposti kiinnyttävä. Ainoa ongelma on Emily itse toisinaan - välillä hän on vain aivan liian erityinen ja ihmeellinen ja yliälykäs ja nokkela ja täydellinen ja kaikki muut niin noloja ja tyhmiä ja tavallisia. Oikeastaan olisi ollut parempi, jos Emilyn itsensä pönkittämisen ohella hän olisi vaihteeksi lausunut jotain mukavaa jostakusta muusta. Oikeasti: Attikol ja Molly eivät olleet niin kauheita kuin kaikki se mollaus antoi ymmärtää, eivät ainakaan juonen perusteella. Minä itse pidin heistä kummastakin. Ja Scheineristä. Ja Kutrista. Ja Jakeysta. Ja Umlautista. Ja kaikista. Mutta muuten todella mahtava teos jonka lukee monta kertaa. Myös hyvin helppolukuinen ja nuoremmille sopiva.
Tämä on yksi parhaista lukemistani kirjoista, ja siitä onkin vaikea keksiä valitettavaa.Emilyn luonne ei ärsytänyt minua(Toisin kuin useimmissa muissa kirjoissa päähenkilöt ovat aivan sietämättömiä), ja hänen kanssaan on helppoa olla samaa mieltä. Kirja on kirjoitettu hyvin ja päiväkirjamaisesti, joka sopii teemaan hyvin. Loppupuolella kirja alkoi kuitenkin muuttua vähän sekavaksi ja hämmentäväksi, mukana oli vaikea pysyä. Onneksi kaikki kuitenkin selkeni ajan myötä.
Kiintoisa mysteeri Emilyn menneisyydestä. Oli mukava ja nopea lukea. Alussa tuntui laahavan, mutta lopussa alkoi tapahtua. Ehkä hieman nuoremmille lukijoille, mutta 20-vuotias huomasi myöskin nauttivansa siitä. Emilyn "outous" tuntui joskus liioitellulta, mutta kun siihen tottui, se ei enää haitannut.
Emily on ihanan omituinen & kirja on ihanan sekava, eikä siitä välillä oikein ota selvääkään. Selkeää luettavaa ja paljon top 13-listoja.. mm.. Erilainen kirja, ei sellainen mitä odottaisi.