Hyinen hauta
Kansi: Riikka Jäntti. Sidottu, kansipaperi.
Kuvastaja-palkintoehdokas 2008.
Sinä olet nyt mykrida, kuljet varjoissa, valon ja pimeyden rajamailla, niin kuin entinen sysilouhikansa. Sinua pidetään vaarallisena.
Nonna oli saapunut keskelle kaikkia talvesta milloinkaan unelmoimiaan kuvia. Oli kuin pakkasen ja kylmyyden voimat olisivat kiteytyneet yhteen ja rakentaneet sen maailman, joka ympärillä näkyi. Se oli enemmän kuin pelkkä maisema, se oli unikuva kylmyydestä – hyisestä kylmyydestä.
Hyinen hauta on neliosaisen Lumen ja jään maa -fantasiasarjan kolmas osa.
Noridiumissa, Lumen ja jään maassa, eletään sekavia, uhkaavia aikoja. Koko maailman kohtalo on veitsenterällä, mikä tahansa teko saattaa syöstä kaiken pahempaan – tai parempaan.
Nonna on nyt myrkrida, noita, joka vaeltaa varjoissa, valon ja pimeyden rajamailla. Louhijumalat ovat palanneet maan pinnalle, ja heillä on suunnitelma Nonnan varalle. Nonnasta on tuleva pelätty jäänoita. Kaikki eivät ennustuksesta pidä, ja juonia punotaan Nonnan kaappaamiseksi.
Nonna saa kuulla Hyisestä haudasta kaukana pohjoisessa autiomaassa. Sinne pakkasen jumala on kätkenyt salaisuutensa. Jos Nonna saa nuo salaisuudet haltuunsa, hänestä tulee suurempi ja vahvempi jäänoita kuin kenestäkään ennen häntä. Nonna lähtee etsimään Hyistä hautaa, ja matka ratkaisee hänen kohtalonsa.
ILKKA AUER (s. 1966) on jo yli kymmenen vuoden ajan luonut ensin harrastusmielessä ja nyttemmin kirjailijana fantasiamaailmaa, pohjoista lumen ja jään maailmaa, jossa asustaa niin ihmisiä, henkiä, jumalia kuin lohikäärmeitäkin. Lumen ja jään maa on neliosainen fantasiasarja. Sarjan ensimmäinen osa, Sysilouhien sukua, sai Kuvastaja-palkinnon, jonka Suomen Tolkien-seura myöntää vuoden parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle. Sarja on saanut innostuneen vastaanoton myös fantasiaharrastajien Risingshadow-nettisivulla (www.risingshadow.net).
"Auerin vahvuus on erinomaisen hyvin rakennettu fantasiamaailma... Tuskin yhdessäkään englanninkielisessä fantasiaromaanissa voitaisiin kuvata talvea niin rakastavasti kuin Auer tekee." – Helsingin Sanomat
"Lumen ja jään maa -saagan jatkoa odottelee huomattavasti kiinnostuneempana kuin eräiden käännösfantasiasarjojen." – Portti 1/2006
Ilkka Auer
Ilkka Auer on syntynyt vuonna 1966 Porissa ja asunut Helsingissä, Espoossa ja Kirkkonummella. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1984 ja meni heti armeijan jälkeen töihin vakuutusyhtiö Tapiolaan, missä työskentelee edelleen suunnittelijana. Auer asuu vaimonsa ja tyttärensä kanssa Espoossa.
Auer on aina harrastanut piirtämistä, lukemista ja maalaamista. Kirjallisuudessa Ilkka Auerin suosikkeja ovat esimerkiksi J. R. R. Tolkien, Bernard Cornwell ja Robert Holdstock sekä kaikki muinaisskandinaavisuuteen liittyvä kirjallisuus. 80-luvun alussa hän innostui roolipeleistä ja oli jonkin aikaa mukana Seikkailija-lehden tekemisessä. Roolipelivuosinaan hän yleensä suunnitteli pelit alusta loppuun asti itse ja sijoitti seikkailut maailmaan, jonka oli itse luonut. Pelin maailmat laajenivat vuosien saatossa, ja niistä hän sai kipinän kirjoittamiselle roolipelaamisen loputtua. Auer kirjoitti novelleja jotka sijoittuivat omaan maailmaansa ja keskittyi lopulta yhden suuremman tarinan kirjoittamiseen, mikä lopulta kannattikin.
Ilkka Auerin esikoisromaani Sysilouhien sukua (2004) on skandinaavisesta mytologiasta kumpuavaa fantasiaa. ”Muutama vuosi sitten kirjoitin ystäväni tyttärelle lahjaksi tarinan tytöstä ja jääkarhusta. Kun kuulin, kuinka paljon hän piti tarinasta, päätin tehdä siihen jatkoa. Näin syntyi Sysilouhien sukua, tarina jossa skandinaavisuutta, mahtavia lohikäärmeitä, ritarillisuutta, väkeviä sotureita ja – ennen kaikkea – vahvoja naishahmoja”, kertoo Auer.
Lumen ja jään maa -sarjassa seurataan Nonnan, sarjan alussa 12-vuotiaan tytön, ja hänen suojelijanaan ja lemmikkinäänkin toimivan jääkarhunsa Fenriksen seikkailuja jäisessä ja kylmässä Noridiumin valtakunnassa. Sysilouhien sukua sai Suomen Tolkien-seuran Kuvastaja-palkinnon parhaana suomalaisena fantasiakirjana vuonna 2004.
Kirja-arvioita
Ihan mahtava kirja suosittelen, erityisen paljon tykkäsin kuinka kirjailija osasi kertoa muistakin hekilöistä niin että kokonaisuus nivoutui.
Hyinen hauta on selkeästi edeltäjiään parempi. Se jatkaa louhikansan ja Auerin taidokkaasti luoman mytologian parissa ja jättää täysin varjoonsa sarjan kakkososan Varjoissa vaeltajan. Itse asiassa Hyinen hauta herätti uudelleen jo hiipuneen mielenkiinnon tarinaa ja päähenkilöä kohtaan. Tämän olisi pitänyt olla se kakkososa, joka olisi jatkanut Sysilouhien sukua -aloitusjakson hienoa maailman avartamista. Hyinen hauta alkaa melko pitkälle samalla tavalla kuin edeltäjänsä, eli ei erityisen mukaansatempaavasti. Alku on todellakin vähän kankea, mutta onneksi tarina sitten pääsee vauhtiin ja pitää melko mukavasti otteessaan ihan loppumetreille saakka. Juonen kehittelyssä Auer on onnistunut edellisiä osia paremmin, eikä Nonnakaan ole enää niin tympeän epäinhimillinen pikkutyttö, vaan päähenkilössä on vihdoin tapahtumassa sitä kehittymistä ja edistymistä, jota toivoin jo edelliseen osaan. Välillä paikkojen kuvaukset ovat hyvin pitkiä ja puuduttavia, kun lukija vain haluaisi lukea, miten tapahtumat rullaavat eteenpäin. Tällaisia pysähtyneitä kohtauksia on kirjassa muutamia, mutta onneksi vain muutamia. Kirjan loppuosa on parhaimmillaan todella mukavaa luettavaa, kun Nonna vihdoin ja viimein lähtee matkalleen kohti Hyistä hautaa ja sen salaisuuksia. Tarina on jossakin määrin edeltäjiään synkempi, mutta siltikään Auer ei täysin luovu silottelevasta tyylistään. Lastenkirjana alkanut sarja on silti selvästi ottanut askeleen eteenpäin, joten jään nyt innolla odottamaan, mitä sarjan päätösosa tuo tullessaan. Annan neljä tähteä ihan vain siitä syystä, että Auer onnistui tällä kirjalla herättämään uudelleen jo sammuneen mielenkiintoni.
Tämä kirja on loistava! Juuri sopiva kirja lapsillekin siinä missä aikuisillekin sopiva. Ihanasti kuvattu pohjoinen ilmasto, tällaisena sen esittelisi myös turisteille. XD
Hyinen hauta oli taattua Aueria. Kirja jatkaa samaa loistavaa tyyliä kuin aiemmat sarjan osat. Tosin aivan 'Sysilouhien sukua' ja 'Varjoissa vaeltaja' kirjojen tasolle se ei yllä. Pikemminkin 'Hyinen hauta' tuntui eräänlaiselta esinäytökseltä, jossa valmisteltiin tulevia tapahtumia. Kirja oli silti hyvä ja muiden sarjan teosten tavoin se on Suomen fantasian tämänhetkistä huippua. Alussa kirja tuntui hyppivän aika paljon, mutta lopussa oli taas jatkuvaa kronologista kerrontaa. Parasta kirjassa olikn sen loppupuoli, joka kertoi Nonnan matkasta pohjoiseen hankkimaan Jäänoidan taitoja. Kirjassa kulki Nonnan tarinan ohessa myös muita lankoja. Luulen että varsikin Umbra-miekka palaa vielä myöhemmin näyttämölle. Kirja oli loistava ja ja upea. Se vei mukanaan ja tarina oli aivan pakkoa lukea yhtä soittoa loppuun. Auer on luonut suomalaisen fantasian suuren teoksen ja myös todella suomalaisen fantasiamaailman. Minusta meillä on Lumen ja Jään Maassa fantasiakirjasarja, jota kannattaisi jopa markkinoida ulkomaille. Suosittelen kirjaa kaikille sarjan aiemmat osat lukeneille ja suomalaisen fantasian ystäville. Arvosana: 10.