Väristys

Todella kaunis tarina jossa hieman surullinen tunnelma. Juoni kirjassa oli kuitenkin hieman laimea makuuni eikä niin jännittävä mitä odotin takakannen perusteella.

Kaunis tarina! Surullinen tunnelma hieman hidasti lukutahtia, mutta se ei haitannut. Tytön ja suden suhde oli hyvin suunniteltu ja kaunis. 

Ei erityisen hyvä kirja. Liian runollisesti ja pohdiskelevaisesti kirjoitettu minun makuuni. Miten susista voikin kirjoittaa näin mielenkiinnottomasti?

Kirja oli kyllä pienoinen pettymys. Takakannen perusteella odotin jotakin kaunista ja jännittävää tarinaa, mutta se onkin melko tylsä. Kirja toi mieleeni huomattavan usein Twilightin, eikä vain ihmissusi-idean takia, vaan koko tarinan perusteella. Kirja keskittyy suuresti Gracen ja Samin suhteeseen eikä sitten oikeastaan mihinkään muuhun. Toinen Twilight-tyylinen piirre löytyy teoksen kerrontatavasta. Kirjan tapahtumat etenevät nopeasti ja monet hahmoista jäävät etäisiksi. 

Takakansi ja omistuskirjoitus lupailevat koskettavaa tarinaa, joka itkettää lukijaa hyvinkin vuolaasti. Vaan kun ei. Kirja ei pidä sisällään kerta kaikkiaan mitään, mikä todella itkettäisi. Äärimmäisen herkkä tunneihminen parhaimmillaankin kokee myötätuntoa hahmoja kohtaan, mutta eipä niissäkään oikeasti juuri kiintymisen varaa ole. Hahmot ovat melko luonteettomia eikä heistä saa minkäänlaista mielikuvaa päähänsä. Pääpari on hyvin epäsopiva ja juuri mitään ei jää tapahtumista mieleen, vain satunnaista sääliä herättävää muistelua ja voivottelua. Harmi. Joskin lisäpisteitä on kerätty vaihtelevalla kertojalla.

Ihanan lämmi kirja, jota tekee mieli lukea aina talvisin pehmeän sohvan äärellä kaakaomuki toisessa kädessä. Rentoa menoa, niin juonen kuin henkilöidenkin osalta. Rakastin todella paljon kirjan tunnelmaa. Tokihan siinä oli joitakin ahdistavia kohtia, joissa tekee mieli kiljua kurkku suorana eitä. En kuitenkaan muuttaisi mitään tässä lukukokemuksessa. Ihanan koskettava tarina rakkaudesta ja ihmisten pahimmasta vihollisesta - ajasta. Lue ihmeessä.

Odotin enemmän. Ihan hyvä loppujen lopuksi, mutta alku ei meinannut sytyttää millään. Kertomus tuntui jotenkin vain pinta raapaisulta, että ei menty syvällisempiin asioihin. Annan kuitenkin sarjalle vielä mahdollisuuden ja luen seuraavankin kirjan.

Väristys oli herkkä ja mieleenpainuva tarina erillaisesta rakkaudesta. Olen aina tuntennut tietyllä tapaa vetoa susiin ja tämä kirja oli lumoava. Jatko-osaan en ole vielä tarttunnut, mutta luen sen varmasti kun oikea hetki koittaa!

Juoni oli aivan ihana ja ihastelin kuinka ihana pari Sam ja Grace olivat. Ehkä ainut asia joka rupes loppuvaiheessa vähän ärsyttää niin se kun hieman liikaa kuvailtiin jomman kumman hajua, kuinka paljon haluaisin nyt koskea häntä jne.. Kirja oli kokonaisuudessa todella ihana ja mukava lukuelämys! Luen loputkin kirjat :)

Siitä on jo jonkin aikaa kun luin tämän, mutta vieläkin muistelen kyllä hyvällä. Tarina on kaunis ja sudet kuvataan niin todentuntuisesti, että voin nähdä ne sieluni silmin metsän reunassa... Rakastan Maggien vaatimatonta, mutta toimivaa tapaa kuvailla ja kertoa kahden nuoren, ihmisen ja suden rakkaustarinaa. Se oli myös ihana huomata, että Sam oli aivan tavallisen näköinen, eikä kirjailijamme ollut sortunut siihen "satumaiset tähtisilmät ja hengästyttävän komeat, veistokselliset kasvot" -soopaan.

Siitä on nyt muutama kuukausi aikaa kun luin tämän kirjan mutta ei se oikeastaan haittaa. Tarina itsessään oli ihan mielenkiintoinen ja aihe sellainen mihin tartun suht helposti. Mutta päähenkilöiden toiminta oli ylitsepääsemättömän tyhmää. Ymmärrän miksi jotkut vannoo tämän kirjan nimeen mutta itse en tästä syttynyt. Kirjoitustyyli oli kaunis mutta mitään ei tapahtunut. Pussailtiin ja mussutettiin kuinka toinen on NIIN kaunis ja tuoksuu NIIN hyvälle. Se siinä. En todennäköisesti tule lukemaan jatko-osaa.

Luin tämän kirjan vuosi sitten. Suurimmaksi osaksi biologian tunnilla. Samalla siis kun opettaja piti aivan äärimmäisen mielenkiintoista (lue: kuolettavan tylsää) yksinpuhelua luultavastikin isolaatiosta tai populaatiosta tai evoluutiosta. Olin monta kertaa katsellut tätä kirjastossa, mutta en ollut tarttunut siihen, koska jostain syystä ajattelin kirjan olevan tylsä. Muistaakseni jokin, minkä luin netistä, sai minut kiinnostumaan kirjasta. Ja sitten kun se kerran aloitin, no, sinne meni bilsan numero. Ihan hyvä kirjoittaa arvostelu vuoden päästä. Krhm. Mutta ehkä minä jotain muistan. Stiefvaterin kieli on todella kaunista. Ja haikeaa. Ja surullista. En ollut ennen lukenut oikeastaan paljoakaan sen kaltaista, joten se oli mukavaa vaihtelua. Erityisesti pidin Stiefvaterin tavasta kuvata maailmaa suden näkökulmasta. Se tuntui niin todelliselta. Suden kaikki aistit ja vaistot. Mikäli oikein muistan, pidin Gracesta ja Samista kovasti. Grace ei ärsyttänyt minua, niin kuin useimmat kirjojen tyttöpäähenkilöt. (En tidä mistä syystä he usein ärsyttävät minua.) Sam oli ihanan herkkä päähenkilö, ei lainkaan niin kuin useimmat YA-kirjallisuuden pojat. Okei, Sam oli ehkä ihan pikkuriikkisen liian herkkä minun makuuni. Näin jälkeenpäin kun yritän muistella, mielipiteeni kokonaisuudesta oli ihan positiivinen. :D

Ihana rakastan tätä kirjaa ja koko sarjaa! Pidän siitä että koko ajan ei tapahdu kaikkea, ja kuinka Stiefvater kirjoittaa erittäin kauniisti. Hahmot ovat ihania, kuten myös Mercy Fallsin ympäristö. Erityisesti ihastuin tuohon kirjakauppaan! Suosittelen lämpimästi!

Tarina oli kaunis, varsinkin ne tietyt kohtaukset. Kirjan juoneen ei törmää ihan joka paikassa, joka ilahdutti kovasti. Lisäksi ihan vain sen kaunis kansi houkutteli ostamaan kirjan.

Maailman suloisin alku! Kirja oli tietysti muutenkin hirmu hyvä ja suosittelen kaikille!

Ihan hyvä kirja, niinkuin koko sarja, luin nyt uudestaan parin vuoden jälkeen. Oli oikeastaan ehkä parempi kuin muistin, mutta ei edelleenkään mitenkää mieleenpainuva. Tykkään kyllä erilaisesta "ihmissusi" näkökulmasta! Huomaan kyllä aika selvästi miksi luokitellaan nuortenkirjallisuudeksi...

Tän lukemisesta nyt kulunut kuukausi eikä kyl oikeen oo viel ainakaa inspannut lukee jatkoo. Väristys oli aika laimee, kevyttä, vaaleenpunasta luettavaa, eikä kyl erityisemmin koukuttanut. Pakko kyl ihmetellä ja nostaa hattuu miten kirjailija on jaksanut kirjottaa tällasta "jaaritteluu" näin monen sivun verran, eikä se kuitenkaa oo tylsää. Ihan perus menevää tekstii. Yleensä en tykkää siit et nimenomaan fantasiakirjois myös rakkaudest tehään yliluonnollist, et tyypit rakastaa toisiaan niin ehdottomasti et en voi tajutakaa (siis miettikää nyt joku Twilight: Bella rakastuu vampyyriin, jonka kaikki muut kiertää kaukaa! Ja sit tietty ylläri ylläri Jacobki on yhtäkkii niin ihana! Tää poikkee jo vähän aiheest) Väristykses on kyl aika ennenkuulumattoman rajojarikkovaa rakkautta Gracen ja Samin välillä. Siis Grace rakastuu SUTEEN ei POIKAAN, enkä oikeen tiiä mitä mun pitäis aatella tästä. Muutaku et se oli outoo ku Sam ja Grace sit käyttäyty ekaa kertaa virallisesti tavates sen tyylisesti ku ois tuntenu ikuisuuden, niin ku ne periaattees olikin... Jotenki tää juonen teoreettinen puoli ei vakuuttanu, se näitten Gracen ym. keksintö miten ihmissusi voi parantuu ja sit et miks Grace ite ei ylipäätään muutu sudeks. Anyway ihan lukemisen arvonen kirja.

Perushyvä fantasiakirja, joka kuitenkin muistuttaa liikaa Twiligt-kirjasarjaa. Suomennoksessa oli myöskin monia kirjoitusvirheitä, mikä häiritsi lukunautintoa. Ei ehkä aikuisille sopivinta fantasiakirjallisuutta, sillä teinirakkauteen on enää hieman vaikeahko samaistua. Aion silti tutustua ainakin seuraavaan jatko-osaan.

Aivan ihana kirja. Kaunis rakkaustarina ja mahtava juoni. Suosittelen lukemista. : )

Kokonaisuudessaan hyvä kirja, vaikka alusta en pitänytkään. Alku oli hyvin sekava ja päähenkilöiden välinen suhde mielestäni aluksi epäuskottava. Olisin kaivannut enemmän selityksiä ja enemmän aikaa alkutapahtumiin. Jatkoin kuitenkin lukemista ja kirja muuttui jännittävämmäksi kun tarinaan saatiin lisää keskeisiä henkilöitä. Tarina ja tunteet syvenivät ja lopussa kyyneleiltä ei voinut välttyä. Haikea ja ihana.

Väristys on ihana alku tälle sarjalle. Ja rakastan tätä yli kaiken! Se on samalla surullinen ja koskettava... Suosittelen:3

Rakastuin tähän kirja-sarjaan jo ensimmäisten lauseiden jälkeen. Pidän kirjoista joissa tapahtuu jotain koko ajan ja nämä olivat minulle juuri täydellisiä. Itkin niin monta kertaa, kirja oli niin koskettava. Samin ja Gracen rakkaus oli niin kiihkeää ja ihanaa, siitä pidinkin eniten. Minulta meni vain muutama päivä koko sarjan lukemisessa. Aivan ihana sarja! <3

Ihana kirja! Hyvä aloitus mahtavalle sarjalle. Surullinen, ihana ja erilainen kirja!

Kirja oli heti ensi askeleella aivan ihana. Jäin koukkuun heti. Herkkä, kaunis, surullinen ja tietyllä tavalla jännittävä. Aivan mahtavat yhdistelmät. Kirjan lopussa taisi tippua pari kyyneltä :)

Tarina on hirmuisen koskettava ja surullinen. Jonkun muun kirjailijan käsissä tarina voisi lopahtaa ja muuttua tylsäksi, mutta Stiefvater kirjoittaa Samin ja Gracen suhteesta herkästi ja kauniisti. Rakastan koko trilogiaa. Väristyksen luin ensimmäisen kirjan kolmannella luokalla, ja silloin aloin pitämään fantasiasta, joten siirryin Nummelan ponitalleista ja R.L Stinen lapsille suunnatusta kirjallisuudesta kirjasto nuorten aikuisten osastolle, josta tulevat kaikki lempikirjani, kuten Väristys.

Pidin kirjasta todella paljon, vaikka en edes osaa snaoa mikä siinä nyt niin hyvää oli :D Kirja vain sattui kolahtamaan ja odotan innolla että saan jatko-osan käsiini!

Mercy Falls -trilogian ensimmäisen osan olen lukenut noin miltei kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran. En kuitenkaan muistanut tästä kirjasta enää juurikaan mitään, joten päätin lainata tämän pitkästä aikaa uudelleen kirjastosta. Eikä todellakaan kaduta. Maggie Stiefvater kirjoittaa käsittämättömän kauniisti ja elävästi. Hänen tekstiään on helppo lukea, tämä kirja ei onnistunut missään vaiheessa käymään puuduttavaksi. Gracen ja Samin tarina on surullisen kaunis ja liikuttava. Hahmot ovat ehyitä, kirjan tarina omaperäinen ja ihastuttava. Jos tarkkoja ollaan, kirjan lukemisessa ei kestänyt kaiken kaikkiaan kuin hieman yli päivä. Mikä taas tarkoittaa sitä, että vihdoin ja viimein tartun ihan kunnolla myös siihen toiseen osaan (jonka olen myös joskus lukenut puoleen väliin) ja kolmanteen, johon en olekaan vielä kajonnut. Vielä pari vuotta sitten olin valmis hylkäämään tämän kirjasarjan, mutta nyt uudelleen luettuani tämä kosketti ehdottomasti sydäntäni ja sai ihailemaan Stiefvaterin sykähdyttävän erikoislaatuista tarinaa. Ei puhettakaan siitä, etteikö tämä olisi ponkaissut suosikkikirjoille asettamani vaatimus- ja tunnetason sisäpuolelle. Ihana, vastustamaton kirja. Suosittelen!

En voi olla rakastamatta tätä kirjaa. Kun aloitin kirjan en pystynyt lopettaa lukemista. Sam & Grace olivat ihania hahmoja. Missään vaiheessa ei tullut "Tylsää" kohtaa. Mielestäni kirja oli herkkä ja kirjoitettu kauniisti.Luen seuraavat osat innolla!! Suosittelen.

Kirjan lukemisessa kesti minulla loputtoman kauan, sillä kirja muuttuu keskipaikkeilla todella puuduttavaksi. Juonta ei tunnu olevan nimeksikään ja teksti jaarittelee... Kaikki parhaimmat kohdat olivat niitä, joissa puhuttiin susista. Susien ja ihmisten muuttuminen susiksi ja miten muuttuminen liittyi lämpötilaan oli hyvin keksitty ja hienosti kuvailtu. Näistä kohdista pidin. Mistä en pitänyt, oli pääparin äkillinen rakastuminen. On mielenkiintoisempaa lukea hitaasta rakastumisesta... Tässä sitä ei ollut. Pääpari, Sam ja Grace, heittäytyvät saman tien täyteen tunteiden paloon ja siihen on vaikea samaistua. Varsinkin alussa, kun hahmoista ei edes välitä. Loppua kohden tarina taas parani, kun nuoret alkoivat tosissaan miettiä voisiko ihmissusiongelmaan löytyä parannuskeinoa. Vaikka hahmoista oikeastaan kehenkään ei kamalasti kiintynyt, loppupään tapahtumat silti kiristivät hieman rinnassa. Hyvää kuvailua ja hienoa tunnelmaa. Eniten ärsytti juuri Gracen ja Samin rakkaustarina, ja oikeastaan juuri tästä riippuu paljolti se, pitääkö kirjasta vai ei. Jos parin äkkirakastuminen uppoaa lukijaan, on loppukirja helppo lukea, sillä suurin osa tarinasta on juuri Gracen ja Samin ihkun elämän kuvailua yhdessä. Jos taas se ärsyttää, miten päähenkilö syttyy elämään vasta, kun ihana poikaystävä saapuu ja pelastaa tämän, sitten kirja ei kolahda. Vaikka en olekaan feministi (kaukana siitä) pinnan alta pilkistävä sanoma sai silti niskakarvani pystyyn. Joka tapauksessa ja mutinoista huolimatta ihan hieno kirja. Kolmen tähtensä ansainnut.

Tarina on koskettava ja pohjana toimii rajojarikkova rakkaus. Kerronta on runollista, herkkää ja romanttista. Se pureutuu syvälle lukijan sydämeen. Jos kirja ei jotakin lukijaa säväytä, johtuu tämä varmastikin kirjan herkästä olemuksesta. Myöskin lisää syvyyttä, sekä toimintaa olisin itse kirjaan kaivannut. Paikoitellen teksti kävi tylsäksi.

Rakastuin tähän kirjaan suunnattomasti. Kertojien vaihtelu toi lisämakua tarinaan ja pidin Stiefvaterin kerronnasta. Oli mukavaa, kun kertojan nimen perässä oli asteluku, vaikka yleensä ohitin ne vilkaisematta niitä. Ensimmäisessä luvussa toki katselin sitä mielenkiintoisena. Mutta sitten nämä sivuhenkilöt. Niillä ei ollut kunnon persoonaa, kuten ssuski ja Dobby jo mainitsivatkin. Olisin halunnut kuulla enemmän susista. Mutta silti noista seikoista huolimatta, rakastuin tähän kirjaan. Olen lukemassa Häiviähdystä, toista kirjaa, ja katsotaan yltääkö se Väristyksen tasolla :>

Minä rakastan tätä sarjaa. Kun sain Väristyksen luettua tiesin että minun oli pakko alkaa lukea heti myös seuraavaa osaa. Minun mielestäni yksi kirjan parhaista asioista oli se että sen tapahtumat sijoittuivat todelliseen maailmaan, jossa tosin tapahtui ylimaallisia asioita. Muita hyviä puolia olivat mm. se kun eri luvuilla oli eri kertojat ja henkilöhahmoihin pystyi helposti samaistumaan. Myös Samin kirjoittamat laulut ja Rilken runot toivat kirjaan ainutlaatuisen säväyksen. Suosittelen tätä kirjaa koko sydämestäni.

Pakko sanoa, että kirja oli makuuni. Se oli todella kauniisti kirjoitettu ja Samin, sekä Gracen välinen suhde sai pääni aivan sekaisin. Onko kummalista sanoa, että suorastaan rakastuin Samiin ? Miinus kirjalle kuitenkin siitä, että se keskittyi oikeastaan vain kahteen ihmiseen joilta olisi kyllä voinut kyllä saada vielä enemmän irti. Loppu sai silmäni kyyneltämään. Suosittelen !

Kirjaan kohdistui pieniä ennäkköluuloja, mutta ne lähtivät nopeasti. Kirja oli hyvä ja eteni sopivan nopeasti. Oli jännää kun kertoja vaihteli. Oli jännää huomata millainen Grace oli Samin silmissä. Sillä omasta mielestäni hän oli minä kertojana aikas erilainenkin. Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä ja Suosittelen lukemaan. Olen jo aloittamassa toisen osan lukemista ja saa nähdä onko se yhtä hyvä vai ei.

Päätin alussa, että en lue näitä kirjoja, koska tarina vaikutti niin surulliselle. Kannatti kuitenkin aukaista kirja ja lukea. Kirjan lukeminen oli ajottain vaikeaa koska tekstin yllä leijuu koko ajan hyvin surullinen tunnelma. Tytön ja suden suhde on herkkää ja kaunista ja se voi hajota minä hetkenä hyvänsä. Maggie on onnistunut luomaan sanoin taianomaisen maailman, joka saa yhdessä vaiheessa pidättelemään kyyneliä. Varmasti ainakin nuorien lukijoiden mieleen. Omaan makuun ehkä usein vähän "siirappista" menoa, mutta kukapa voisi vastustaa fluffy-annosta? Kirja, jonka jokaisen rakkaudennälkäisen on luettava ainakin kerran!

Vampyyreistä kirjoitetaan runsaasti kirjoja, mutta ihmissusista paljon vähemmän. Maggie Stiefvaterin ensimmäinen suomennettu teos luo hiukan tasapainoa tähän tilanteeseen, sillä nyt rakkaustarinassa sudet saavat oman osansa. Tarinaa kerrotaan Gracen ja Samin näkökulmista (vertaa: Houkutus Bellan näkökulmasta ja Meyerin siitä kirjoittama versio Edwardin silmin). Grace on aina pitänyt susista, mutta jouduttuan lapsena näiden sieppaamaksi, hänelle yksi susi on ylitse muiden: keltasilmäinen ja niin lumoava. Kirja etenee lyhyillä luvuilla, osa on jopa alle sivun pituisia, tämä johtaa jos ei suoraan koukuttautumiseen, niin ainakin tiettyyn tunteeseen, että kirjaa voi huoletta lukea nopeasti paljon. Sopivia annosapaloja siis vaikkapa ennen mukkumaan menoa. Jokaisen luvun otsikon jälkeen lukee kertojan nimi sekä lämpötila (tämä oli jännä piirre), joka liittyy kirjan syvimpään olemukseen, susiin. Niitä näkyy vain talvella, mutta missä ne viettävät kesänsä? Talven ja kovan pakkasen käsite on tosin erilainen amerikanmaalla. Päähenkilöt ovat ihastuttavan moniulotteisia, Sam ainakin. Grace on hieman pinnallisen oloinen puhumattakaan sivuhahmoista, jotka leijailevat pääjuonen ympärillä kuin puista putoilevat lehdet. Onneksi kirjan lopussa osa heistäkin saa lihaa luidensa päälle. Tähän kategoriaan kuuluvat niin Gracen ystävät kuin hänen vanhempansakin. Houkutusmaisuudessaan jo alku tuntuu lupaavalta. Sama vatsanpohjaa kutkuttava tunne rakkaudesta, sama salaperäisyys ja hiippailu jatkuu pitkin kirjaa. Koukuttaa lukemaan lisää. Mahdollisuus tulevasta leffasta ei olisi huono juttu. Väristys on nimensä veroinen lukuelämys, jokainen sana hivelee ihoa kuin herkkä kosketus. Kirja pitää otteessaan viimeisiin sivuihin asti. Tunnelma vaihtuu Houkutuksen kaltaisesta onnellisuudesta vampyyrisarjan seuraavan osan (Uusikuu) tavoin surullisuuteen ja eräänlaiseen välinpitämättömyyteen. Mikä tunteiden vuoristorata. Kyyneleiltäkään ei täysin voi vältyä, joten on syytä varautua nenäliinapaketilla. Vaikka teknisesti kirja ei olekaan Shakespearen tasolla, se onnistuu kuitenkin maalaamaan suuren tarinan pienistä ihmisistä. Laitan jatko-osat heti varaukseen lähikirjastoon, pakko tietää "kuinkas sitten kävikään".

Itse olen hiukan samalla kannalla kuin ssuski, mutta kuitenkin minä pidin kirjasta, sen omalla tavallaan, vaikka paljon olisi sillä ollut parannettavaa. Kirjan tarina olisi ollut mielenkiintoinen, jos se olisi kirjoitettu paremmin. Olen samaa mieltä ssuskin kanssa, susista kerrotaan liian vähän, sivuhenkilöillä ei ole persoonaa jota voisi rakastaa tai vihata, ja mielenkiintoisimmat tapahtumat tosiaan vain vilahtavat ohi ja siinä kaikki. Juoneen, tunteisiin ja henkilöihin sekä henkilö historiaan olisi voinut takertua tarkemmin ja kirja olisi voinut pysähtyä välillä ottamaan henkeä, kertomatta kaikkea yhdellä hengenvedolla aivan liian pikaisesti tiivistäen. Kirja kertoi kauniin tarinan, joka kuitenkin jätti osittain kylmäksi. Kuka loppujen lopuksi on Grace? Tai Sam? Hahmoista ei kerrota tarpeeksi eikä heihin siksi voi eläytyä. Hyvin kirjoitettu kirja koskettaa minua aina jossain kohtaan ja usein saa minut itkemään, tämä ei saanut. Kirja on ihan ok viihdettä ja ajankulua, mutta se ei ainakaan minulla päässyt pintaa syvemmälle. Odotan innolla jatko-osaa, mikäli sillä sattuisi olemaan enemmän annettavaa.

Pidin tosi paljon kirjasta. Siinä oli hyvä juoni ja se oli hyvin toteutettu. Pidin myös lopusta. Se oli samalla kertaa surullinen, että jollain tavalla onnellinen. Pidin myös siitäettä luvut oli jaettu molempien päähenkilöiden kesken, eikä pelkästänn Gracen. Se teki kirjasta vielä mielenkiintoisemman.

Odotin kirjalta paljon, mutta täytyy sanoa että petyin siihen. Tunteet oli kirjassa kuvailtu todella pinnallisesti. Kirjaan ei voinut ollenkaan eläytyä eikä se herättänyt minkäänlaisia tunteita. Kun takakannen luki, ajattelin että juoni on todella mielenkiintoinen. Valitettavasti kun kirjaa alkoi lukemaan, se rupesi tuntua jopa hieman tylsältä. Susista kerrotaan ihan liian vähän, eikä niihin perehdytä tarpeeksi. Sivuhenkilöt kirjassa jäävät vain sivuhenkilöiksi.. Niihin ei kiinny ollenkaan, eikä heistä kerrota tarpeeksi. Sivuhenkilöillä ei tunnu olevan ollenkaan minkäänlaista persoonallisuutta: heihin ei voi sen enempää ihastua kuin vihastuakaan. Mielenkiintoiset tapahtumat ovat kirjoitettu mielestäni huonosti. Ne kerrotaan ja ohitetaan kirjassa nopeasti, ilman sen kummempaa ihmettelyä. Kirja oli loppujenlopuksi ihan luettava, mutta huonosti kerrottu.

Odotin kirjan lukemista paljon. Luinkin sen sitten melkein yhdeltä istumalta. Tarina on kaunis. Lauseet on rakennettu hyvin kuvaamaan nuorten ajatuksia ja tuntemuksia. Kirjassa luvut on jaettu sekä Gracen että Samin kesken joten lukija saa hyvän kuvan molemmista ja (ainakin minä) kiintyy molempiin. Tarinaan ei ole väkisin ympätty mitään isoja komplekseja ja kirja kulkeekin eteenpäin pakahduttavien tunteiden avulla. Suosittelen kaikille jotka rakastavat hyvin kirjoitettua romantiikkaa.