Häivähdys

Trilogian ensimmäinen osa ei tehnyt minuun vaikutusta, eikä kyllä tämäkään. Ongelmat kertyvät ongelmien päälle ja hankaluudet ovat kasassa, aivan kuin luottokorttivelkaa uudella velalla maksettaessa. Minua epäilytti, että päähenkilöpariskunnan suhteesta ei taida tulla mitään. En pitänyt tästä kirjasta.

Väristys-trilogia ei muuten sykähdyttäisi minua ollenkaan niin paljon kuin mitä se tekee, ellei sillä olisi Colea ja Isabelia. He ovat alusta asti olleet mielestäni paljon kivempia kuin Grace ja Sam, jotka ovat yhä yhtä tylsiä ja masentavia kuin Väristyksessäkin. Haluaisin jo lukea Viettelyksen... Tilanne Väristyksen maailmassa alkaa käydä selvästi painostavammaksi, jos tykkää Väristystä jännittävämmästä sisällöstä, niin antaa palaa vaan.

Ookei.. eli alku oli mulle vähän töksähtelevä, mutta parani huomattavasti loppua kohden.

Ihana jatko-osa Väristykselle! Colen hahmo tuo uudenlaista piristystä sarjaan ja kirja koukuttaa ihanasti. Taas täytyy kehua tuota Stiefvaterin kirjoittamista, sillä koko sarjan tapahtumat olisi voinut teoriassa supistaa yhteen korjaan, mutta tarkat kuvailut tms. takaa ihanan lukukokemuksen.

Ai että tämä sarja onkaan surullinen :( Surullinen mutta ihana. Enpä nyt saanut aikaiseksi mitään rakentavaa arvostelua tähän :D

Todella hyvä toinen osa Väritys-sarjasta, joka jättää lukijansa odottamaan jatko - osaa.

Trilogioiden suhteen yleensä suurin pelko ja jännitys on aina se, onnistuuko toinen osa olemaan yhtä hyvä tai jopa parempi kuin edeltäjänsä. Toinen osa on kuin säkki, jonka sisällä tietää olevan jotain - mutta josta ei kuitenkaan ole varma. Toinen osa on aina kortti, jossa on kaksi kääntöpuolta. Se joko voittaa lukijan puolelleen ja palkitsee tämän tai vaihtoehtoisesti pettää odotukset ja työntää luotaan. Häivähdys on kaunis kokonaisuus. Toisin kuin surumielinen Väristys, Häivähdys on Q_Blackin sanoja lainaten paluu arkeen. Mutta mikään ei kuitenkaan ole vielä ennallaan. Grace ja Sam eivät ole saaneet toisiaan kokonaan ja heidän rakkautensa joutuu suurempaan koetukseen kuin Väristyksessä. Elämään väriä ja sekasortoa tuo ennen kaikkea Cole, joka onnistuu ehdoitta voittamaan lukijan puolelleen. Isabel on oma itsekäs itsensä, mutta syvällä kovan kuoren alla on pelokas ja elämästään epävarma tyttö, joka toivoisi lähelleen lämpöä ja rakkautta. Kirja oli nopeatempoinen ja sen luki helposti yhden päivän aikana. Vaikka tämä oli erinomainen jatko-osa ja sai loppua kohti kyyneleet nousemaan kurkkuun, Stiefvaterin kieli ei ollut yhtä soljuvaa ja herkkää kuin Väristyksessä. Harmillisesti lämpötilojen asteet oli jätetty tästä kirjasta kokonaan pois. Siitä huolimatta Stiefvater on tehnyt upeaa työtä ja kaiken lisäksi jättänyt reilusti tilaa myös trilogian viimeiselle osalle niin, ettei se ole vain kahden ensimmäisen täyte.

Mahtava kirja! Alusta en pitänyt, mutta nautinto oli suurenmoinen! Suosikkihahmoni oli selvästi Cole ja sen jälkeen Isabell. Toivon suuresti, että heidän "jutustaan" olisi jotain viimeisessa kirjassa. Itselläni meni vain paripäivää tämän lukemisessa. Suosittelen!

Alku oli aivan ihana mutta loppuun päin alkoi tylsistyä.

Mielestäni kirja oli enemmän kuin täydellinen. Parempaa lukukokemusta en olisi edes osannut toivoa. Stiefvater on luonut lumoavan kirjasarjan, eikä toinen osa jää millään muotoa ykkösen varjoon, melkeinpä päinvastoin. Liikutuin kerran jos useammankin lukiessani kirjaa ja välillä oli pakko keskeyttää lukeminen ja sanoa itselleen, etteivät tapahtumat ole totta. Vain harva kirjailija on minun tasollani saavuttanut sellaisen kunnian, mutta Maggie Stiefvater, sai sen kirjan ensimmäisillä riveillä. Kaiken kaikkiaan loistavasti rakennettua herkkä ja höyhenen kevyt rakkaustarina täynnä tunnetta ja omanlaistaan lumousta!

Okei. Kirjan luin varmaan parissa päivässä ihan helposti. Oli vähän epäluuloja tätä toista osaa kohtaan kun olin kuullut joidenkin mielestä sen olevan huono, mutta omasta mielestäni se oli mahtava. Oli hyvä veto vetää Cole ja Isabel mukaan kertojiin, oli todella mielenkiintoista lukea Colen ja Samin kohtaamisista ja Samista avautui vielä ihanampi hahmo, joissain osin Grace onnistui ärsyttämään minua kun leikki Samille kaiken olevan kunnossa, mutta ehkä kumpikaan ei ollut valmis totuuteen... Kuitenkin Gracen hahmokin vakuutti minua paljon ja hänen vanhempansa saivat veren kiehahtamaan suonissani. Isabelin hahmo syveni myös ja hänestä alkoi Colen myötä näkyä myös erittäin erilainen puoli kuin se välinpitämätön ja kylmä. Isabelissa ja Colessa on kyllä särmää ja heistä lukeminen oli suorastaan pelkkää nautintoa, eikä kirjaa olisi halunnut jättää kesken.

Väristyksessä alkanut tarina jatkuu arvoisellaan tavalla. Tästä kirjasta on vaikeaa kirjoittaa, jottei tule samalla paljastaneeksi mitään tärkeää. Edellinen kirjahan päättyi siihen, että Sam sai pitää ihmishahmonsa, vaikka oli hänen viimeinen vuotensa. Tähän muutokseen liittyy kaikkea epäselvyyttä, jota jatko-osassa yritetään avata paremmin. Beck hankki susilaumaan uusia jäseniä, hoitamaan mm. paperiasioita, jotta lauma pysyisi turvassa. Isabelin isä, Tom Culpeper on kuuluisa herkästä liipasinsormestaan ja Sam on saanut tuntea sen myös omissa nahoissan. Henkilögalleriaan lisätään uusi hahmo, Cole. Tässä tyypissä on samanlaista särmää kuin Isabelissa ja alun vaikeuksista huolimatta pojasta tulee hyvin tärkeä hahmo juonen kannalta. Häivähdystä leimaa vahvasti Gracen mystinen sairaus, joka alkaa päänsärkynä pahentuen kuumeeksi ja vatsakivuksi, kunnes vanhemmat vievät tyttärensä sairaalaan. Kirja on synkempi kuin edeltäjänsä. Nyt sivujen välissä ei ole vain rakkautta ja kaipausta, vaan myös uhmakkuutta, kapinointia, väkivaltaa ja kuolemaa. Kirja vei mukanaan, ei ehkä yhtä voimakkaasti tai samoista syistä kuin Väristyksessä, mutta tämä oli ahmittava kahdella istumalla, yömyöhiin lukemalla.

Tässä kirjassa päästiin hiukan arkisempaan kerrontaan. Siinä missä Väristys oli surumielinen tarina, tämä oli ns. "paluu arkeen". Tottakai Gracen ja Samin ongelmat eivät ole vielä takanapäin, mutta oli ihanaa lukea heistä toisen kirjan verran. Pystyin välillä samaistumaan Graceen todella hyvin. Lisäksi kirjassa saatiin tutustua lisää Isabeliin ja uuteen hahmoon, Coleen. Maggie on luonut ihmissusista omansa laisia ja välillä hänen nokkeluutensa hämmästyttää. Sanomattakin selvää, että kolmas kirja tulee mullistamaan kaiken.

Täytyy sanoa että sarjan toinen osa ei ollut yhtään sen huonompi kuin ensimmäinenkään. Totta kai Väristys oli hieman parempi, mutta tämä tulee heti hyvänä kakkosena. Kirja kertoi tosi hyvin rakkaudesta ja tuskasta. Pidin myös siitä, että sarjaan tuli uusi hahmo, Cole. Poika oli jotenkin kiva lisäys tarinaan. Stiefvater on aivan loistava kirjailija ja odotan innolla sarjan kolmatta osaa.