DarkAngel

Heh. Rakastin kirjaa niin paljon, että luin sen kahteen otteeseen. Päähenkilö oli erikoinen. Gideon tuli liian myöhään kuvioihin mutta ei se pilannut luku nautintoa... Kun luin jotain mikå liittyi Gideoniin olin kuin taivaassa :) Pääni sisällä kuvittelin hänet unelmieni prinssiksi. Haha. Rakastin kirjan loppua. Odotan kuin kuuta nousevaa seuraavaa kirjaa.

Mahtava kirja! Alusta en pitänyt, mutta nautinto oli suurenmoinen! Suosikkihahmoni oli selvästi Cole ja sen jälkeen Isabell. Toivon suuresti, että heidän "jutustaan" olisi jotain viimeisessa kirjassa. Itselläni meni vain paripäivää tämän lukemisessa. Suosittelen!

Tylsähkö kirja... Kun luin tämän kirjan ehkä komisen vuotta sitten 11-vuotiaana ajattelin että ei mikään erikoinen. Ennen luin kirjoja todella harvoin ja tämän lukeminen tuntui ajan tuhlaukselta. En pitänyt kirjasta, mutta ehkä jollekkin toisella mieleen...

Heh... Safiirinsini oli pienoinen pettymys... Kun oli joutunut odottamaan monen monta kuukautta innoissaan seuraavaa osaa rakkaus ei katso aikaa trilogiasta. Ei oikeastaan tapahtunut mitään mullistavaa tai ss. , kutta kyllä taasmparissa kohtaa sai kunnon naurut ja olihan ne Gideon x Gwendolyn kohtaukset aika ihania (niitä oli aivan liian vähän) Oli kovin ärsyttävää kun Gideonin mielen vaihtelut olivat suuria.. toisessa välissä sympääkin syvempää vihaa ja toisella hetkellä kuumaa suutelua??? Xemereus oli huvittava ja kuten ennenkin Leslie oli oma itsensä hassu tyttö

Ei mitään hajua siitä, että miks haluan koko ajan tunkea pääni täyteen dystopiaa? :D Luin englanniksi kyseisen kirjan eikää kauaa mennyt! Kirja oli paljon parempi kuin elokuva (kuten aina). Itse kirjasta: jokin dystopioissa vaan kiehtoo. Vaikka on monen suusta kuullut Divergentin muistuttavan suunnattomasti Nälkäpeliä (olen lukenut kaikki 3) niin en itse kyllä lukiessani huomannut kertaakaan ajattelevani Nälkäpeliä. En voi sanoa että Tris olisi mikään 1. suosikki hahmoni, mutta on juuri täydellinen omaan rooliinsa. Tobias (Four) taas saa mielikuvituksen laukkaamaan ja sydämen pamppailemaan. Vielä parempi jos ei ole nähnyt elokuvaa koska saa kuvitella Fourin kuinka komeaksi tahtoo. Suhde Tobiaksen ja Trisin välillä kehittyi vähän luonnottoman nopeasti. Ja tietenkin kahden jämäräpäisen kohtaamisesta syntyy aina konflikteja. Oma suosikki hahmo on; yllätys yllätys Eric! Huippu jätkä! Kannattaa lukea! Minussa ei herättänyt pahemmin liikuttavia tunteita mutta onko se aina edes tarpeen? Kunnon seikkailua ja tulista romantiikkaa! Kun otat kirjan käteen et voi laskea sitä.

Niin kai se aina menee, että trilogioissa ensimmäinen osa on paras. En väitä etteikö tämä olisi ollut hyvä kirja, mutta valitettavasti se. Tuotti pienen pettymyksen. Kirjassa on niin paljon toistoa, jossa Tris tekee jotain holtitonta ja Tobias suuttuu ja valittaa ettei Tris luota häneen tarpeeksi ja kertoo hänelle, että tämä ei saa tehdä mitään holtitonta ja Tris valehtelee lupaamalla olla tekemättä mittän, mutta tietenkin seuraavassa sil,än räpäyksessä Tris onkin jo uudessa konfliktissa. Vaikka onkin ärsyttävää lukea tuollaista, on siellä valon pilkkujakin. Trisin ja Tobiaksen suhde kehittyy ehkä vähän intiimmäksi. Toinen miinus on siinä, että kirjassa kuolee ihan hullusti porukkaa. Kun yksi kuolee niin toinen on jo verissä päin. Onhan se vähän rasittavaa. En oikein osaa kuvaille kirjan hyviä puolia erikseen, muttansen sanon että se toimii silti hullun hyvin kokonaisuutena miinus seikosta huolimatta! Kannattaa lukea!

Noh. Tarkoitetussa ei ollut mitään suurempia yllätyksiä. Kirja ei varsinaisesti ole hidastempoinen, mutta ei siinä kyllä mitään tapahdukkaan. Kirjoitus on kovin tasapaksua ja välillä tuntui kuin Condie olisi lisännyt käänteitä samalla kirjoittaessaan. Merkityksettömiä ja turhia. En pidä päähenkilöstä, koska en yleensäkkään pidä Cassian kaltaisista hahmoista. Myöskään Kyllä eikä Xanderillakaan ollut mitkään kummoiset luonteet. Siinä miinukset. Sitten jotain positiivista. Ensinnäkin ideana se, että yhteiskunta määräisi koko elämästäsi on inhottava, mutta hyvä idea! Kyn tarina sai melkein itsenikin liikuttumaan. Condien kirjoitustyyli on raikas. Kirjaa oli nopea ja kevyt lukea. Vaikka juoni ei ole mikään kummoinen jaksaa kirjan silti loppuun lukea juuri nopeutensa ja keveytensä ansiosta. Ehkä toinen osa yllättää. Suosittelen.