LittleJane

Ei herra isä tämä kirja otti päähän. Todella hyvä, mutta Lenan sekoilu ja koko kirja yleensä johti minut hermoromahduksen partaalle. Se on hyvä juttu koska koin niin monta tunnetta kirjan aikana. Odotan kolmannen osan suomennosta jos siis suomennetaan. Tietääkö kukaan?? :D Joka tapauksessa kirja oli syöpää mutta ei pahalla tavalla eli mun pitäsi mennä nukkumaan ja lakata hourailu.

Rakastuin kirjaan heti. Kirjan maailma ja kaikki taikuus oli ihanan pelottavaa ja karmivaa. Itse kun verikammoinen kun olen veren pulppuamisen kuvaaminen oli hiukan liikaa. Luin heti perään toisen osan ja olen ihan kiinni tässä sarjassa. Kannattaa lukea, nautinnollinen lukukokemus.

Tämäkin osa ei ollut pettymys ja pidin jopa enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Mab oli ihana päähenkilö ja Will, voi Will... Täydellisen mahtava kirja, tarina on hyvä, henkilöiden kuvailu mahtava ja tekstin sujuvuus loistava.

Tartuin kirjaan hiukan ennakkoluuloilla ja meinasin jättää kirjan kesken. Onneksi en jättänyt. Kirja oli loistava ja yksi parhaimmista lukukokemuksista. Kirja veti mukaansa ja luin kirjan yhdessä päivässä. Itkin kirjan lopussa niin paljon ja mietin kirjan tarinaa vielä myöhemminkin sillä viikolla. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja nautin niin paljon. Lukekaa jos sattuu eteen.

Salamurhaajan oppipoika oli mielenkiintoinen kirja joka imaisi mukaansa. Nautin kirjailijan kirjoitustyylistä mutta toisaalta teksti oli hiukan lapsellista. Garrickin hahmo oli aivan loistava ja pidin Rileyn herkkyydestä mutta hän oli liian viaton ja kiltti minun makuuni. Odotan toista kirjaa innolla jotta nähdään onko Riley yhtään räväkkä.

Kirja oli toisaalta ihan hyvä mutta en pystynyt pakottamaan itseäni lukemaan loppuun. Kirja ei napannut. Saatan yrittää lukea uudelleen myöhemmin koska luin muitakin kirjoja samaan aikaan niin en oikeen ole jaksanut keskittyä ollenkaan. Sen mitä luin oli ihan siedettävää ja Matt oli ihan mukava persoona ei lempparihahmojani ja muutenkin kirjan hahmot oli hiukan etäisiä.

Gregor ja Alismaan vitsaus... Mitäs nyt tästä kirjasta voi sanoa. Kirja oli ennalta arvattava ja sarja itsessään muistuttaa hyvin paljon Nälkäpeliä. Hahmot ovat jääneet hiukan kylmiksi ja tykkään kaikkein eniten Raaston hahmosta koska Raasto vaan on paras. Toivon mukaan ei kuole koska Nälkäpeleissä kuolemat on ollut epäoikeudenmukaisia ja omalla tavalla pelkään jatkaa tämän kirja-sarjan lukemista.

Outolintu. Nimikin kuulosti jo hyvälle. Kirja muistutti alussa hyvin paljon Nälkäpeliä mutta se muuttui pian. Tris ja Neljä, miksi rakkauden täytyy syntyä niin nopeasti? Eikö voida ensin ihastua ja tutustua. Ei, se on liikaa vaadittu. Mutta joka tapauksessa tykkäsin. Lukekaa jos tykkäätte Nälkäpeleistä. En itse hallunnut edes lukea tätä kirjaa mutta oli halvalla ja oli pakko ottaa.

Kirja oli kauniisti kirjoitettu ja olen yrittänyt tuputaa kaikkia lukemaan tämän. Tarina pyöri paljolti sirkuksen ympärillä. Sirkus vaikuttaa ihanalta paikalta. Sinne toissaan haluaisi jäädä. Kirjan lopettaminen oli hankalaa ja olisin tahtonut, että kirja olisi jatkunut pidempään. Rakkautta tässä kirjassa ei toisaalta tuputettu. Päähenkilöitten Celian ja Marcon rakkaus tietenkin roihahti heti ja minun kävi Isobelia sääliksi. Pidin Isobelin luonteesta ja siitä, että hän halusi vain olla Marcon kanssa. Marco kohteli häntä liian julmasti. Ylipäätänsä en pitänyt kovinkaan paljon Marcon hahmosta. Celiassa oli enemmän luonnetta. Marco on ehkä liian imelä minulle. Eli jos menee helposti hermot kirjoissa, joissa kuvaillaan kauheasti päähenkilöitten rakkautta, niin kannattaa valita tämä kirja. Ei liikaa rakkautta.

Viimeinen kirja nitoo hyvin koko sarjan yhteen. Vaikka olenkin lukenut kaksi edellistä kirjaa jo kauan aikaa sitten pääsin tarinaan heti mukaan. Päähenkilö Gwen ei ole ollut tarinan aikana ollenkaan makuuni. Gideon ja Gwen ovat tunteneet kaksi viikkoa ja Gwen puhuu rakkaudesta. Onkohan mulla väärä käsitys rakkaudesta koska mielestäni rakkaus ei synny kahdessa viikossa. Ärsytti aivan suunnattomasti koko kirjan ajan. Jos tarina olisi sijoittunut pitkään ajan jaksoon, niin pystyisin paremmin uskomaan Gideonin ja Gwenin rakkauteen. Muuten tarina on mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu. Kokonaisuudessaan tarina loistava mutta ehkä välillä hiukan liian lapsellinen.

Siitä on nyt muutama kuukausi aikaa kun luin tämän kirjan mutta ei se oikeastaan haittaa. Tarina itsessään oli ihan mielenkiintoinen ja aihe sellainen mihin tartun suht helposti. Mutta päähenkilöiden toiminta oli ylitsepääsemättömän tyhmää. Ymmärrän miksi jotkut vannoo tämän kirjan nimeen mutta itse en tästä syttynyt. Kirjoitustyyli oli kaunis mutta mitään ei tapahtunut. Pussailtiin ja mussutettiin kuinka toinen on NIIN kaunis ja tuoksuu NIIN hyvälle. Se siinä. En todennäköisesti tule lukemaan jatko-osaa.