Kiduttajan varjo

Gene Wolfen "Kiduttajan varjo" on monessa mielessä ainutlaatuinen ja todella vaikuttava teos. Sitä on hankala myöskään sijoittaa mihinkään kategoriaan, vaan se jää fantasian ja scifin välimaastoon. Tarinan ensimmäisen kolmannes on huikaisevan hyvä; hetken mietin jo, että luenko yhtä kaikkien aikojen suosikkikirjaani. Sitten kuitenkin tarina väljähtyy puoliväliä lähestyttäessä. Tässä vaiheessa Wolfe välillä hukkaan juonen ja keskittyy esittelemään maailmansa ihmeitä. Olisinkin toivonut enemmän jännitystä läpi koko tarinan.

Voi ei. Odotukset olivat erittäin korkealla. Harvaa kirjaa jätän kesken, mutta tämä ei innostanut pätkääkään ja luovutin puolivälissä. "Minä" - muodossa kirjoitetut teokset ovat henk koht preferensseissä aina kovan ylämäen edessä.

Ei tuo allegorinen tyyli vaan iske meikäläiseen, mutta onhan se, ainakin tämän kirjan tapauksessa, kaunista. Pidättäydyn kuitenkin ehkä nopeatempoisemmassa kerronnassa jatkossa ja jätän tämän helmen niille, jotka osaavat antaa sille oikean arvon.

Kiduttajan varjo oli todella mieluisa lukukokemus. Tyyli puri. Tarinan tunnelma, varsinkin alkupuoliskossa, on upea ja kirjailijalla on hieno kyky saada lukuihin onnistunut lopetus. Maailma on raaka, mutta siitä ei tehdä isoa numeroa - se vain on. Kertomus etenee rauhallisesti ja siinä on ilmassa arvoituksellisuutta. Vihjeitä annetaan, mutta selviä vastauksia ei. Omia aavistuksia joistakin jutuista on jo muodostunut – pidän positiivisena sitä, että tarina pistää ajattelemaan, huolimatta siitä, osoittautuvatko omat spekuloinnit vääriksi tai oikeiksi. Toivottavasti sarjan loppuun mennessä kokonaisuus selkeytyy eikä asioita jää hämärän peittoon ainakaan liiaksi. Itse tarinahan jäi ihan kesken, joten yhden osan perustella kokonaistarinaa on vaikea arvioida. Kiduttajan varjo on vain osa kokonaisuutta, mutta varsin vetovoimainen sellainen. Suomennos toimi minulle hyvin, joten seuraavatkin osat luen suomeksi. Sitä paitsi kirjan ulkoasu on hieno ja koko sarja tulee näyttämään kirjahyllyssä hyvältä.