Uuden auringon kirja saa päätöksensä. Vaikka kirjat on julkaistu sarja muotoisena, kyseessä on yksi kokonaisuus, yksi neljään osaan jaettu kirja. Jokainen osa pitää olla hyvässä muistissa ennen viimeistä osaa, jotta tarinasta saisi kaiken irti. Matkan varrella sanotut oudot lauseet, kummalliset ilmiöt ja tapahtumat eivät ole vain itsessään outouden vuoksi tarinaan roiskaistuja vaan kaikella on selityksensä. Melkein kaikki mieltäni kaihertaneet arvoitukset, jotka eivät olleet selvinneet edellisissä osissa, selvisivät viimeistään Autarkin linnoituksessa. Miten kaikki palaset istuvat kokonaiskuvaan ja loppuratkaisuun vaatiikin sitten enemmän sulattelemista.
Tunnelmaltaan parhaat osat olivat Kiduttajan varjo ja Liktorin miekka, mutta kokonaisuuden muodostamiseksi jokainen osa on tärkeä. Niin kuin Sovinnontekijän kynnessä, myös Autarkin linnoituksessa mukana on näennäisesti irrallisia tarinoita, jotka katkaisivat jouhevan tarinankuljetuksen. Niilläkin on enemmän tai vähemmän merkitystä tarinan kannalta, mutta pärjäsi hyvin vaikka niihin ei liiemmälti kiinnittänyt huomiota.
Severian on hahmona todella mielenkiintoinen, mutta ei ole ainoa, joka herättää uteliaisuuden. Matkakumppaneista löytyy monta muutakin arvoituksellista hahmoa. Kaiken kaikkiaan tarina on rakennettu monimutkaiseksi. Sen seuraaminen vaatii keskittymistä ja tarkkaa lukemista. Helppo se ei ole. Tarina on kauniisti kerrottu, tekstiä elävöittää runolliset lauseet ja vertauskuvat, mutta kieli ei ole liian korumainen ollakseen imelä. Oudot hahmot ja nimet tuovat tarinaan lisää mysteerin tuntua. Kiehtova maailma lumoaa ihmeillään.
