Vapautettu rakastaja

Pakko myöntää, etten ollut kovin innoissani tämän kirjan aloittamisesta. Payne ei lukeutunut lempihahmoihini ja hänkö muka yhdessä Mannyn kanssa? Kirurgin, joka oli Janen perään? Pah. -- Kyllä vain, noinhan minä alussa ajattelin. Mutta tähän asti ollaankin jo huomattu, kuinka hyvin Ward osaa tehdä hahmoista mielenkiintoisia - jopa silloin kun he eivät ole. Manny ja Payne sopivat yhteen kuin valettu. Paynella oli ongelmia halvaantumisensa kanssa, ja kuka häntä auttaakaan? Manny. Paynella on ongelmia tunteidensa kanssa, ja kuka häntä auttaakaan? Manny. Payne yrittää tehdä jotain hyvin anteeksiantamatonta ja kenet Vishous menee hakemaan tämän rauhoittamiseksi? Mannyn. --Kirjassa ei myöskään käsitelty pelkästään Mannya ja Paynea, ei ollenkaan. Janen ja Vishousin suhde syveni aivan mahtavasti tässä kirjassa ja kirjan lopussa Vishous ottaa tämän virallisesti shellanikseen (riemuhuutoa!). Tosin sitä ennen oli aika paljon ongelmia ja jossain kirjan puolessavälissä minä todella ajattelin, että heidän suhteensa on mennyttä... Butchia kohtaan kunnioitus myös kasvoi ihan hulppeisiin mittakaavoihin. Jepari ja Vishous on vaan sellainen parivaljakko jota ei voi olla ihailematta. Rakastin tätä kirjaa ihan hemmetisti. Kansikin on aivan upea.

Todella herkullinen tarina taas. Ihanaa lukea myös uusista hahmoista. Jokaisen kirjan juoni menee aika samaa kaavaa mutta silti ne vaan aina lukkee ja aina tykkään yhtäpaljon nii eipä voi valittaa

Näin aluksi en voi muuta sanoa kuin että J.R Ward onnistui tyhjentämään pään tällä kirjalla. Tässä oli pätevä syy, miksi olisin voinut myöhästyä koulusta (ellen olisi niin motivoitunut koulun käyjä). Ensimmäiset sivut vangitsivat otteeseensa ja kun lukemisen aloitti, sitä ei yksinkertaisesti pystynyt lopettamaan. Ne, jotka lukevat J.R Wardin kirjoja, tuntevat ehdottomasti hänen upean, koukuttavan tyylinsä ja tietävät, miksi hänen kirjojaan on pakko lukea. Muutama edellinen kirja on saattanut pudottaa kiinnostusta tätä kyseistä sarjaa kohtaan ja jos niin on käynyt, tämä kirja ehdottomasti palauttaa lukijansa kiinnostuksen takaisin! Enempää en paljasta, koska ei löydy sanoja kertomaan, kuinka mahtavaa työtä Ward on tehnyt. Lukekaa itse ja todistakaa, sillä tämän kirjan lukeminen ei todellakaan tule kaduttamaan;)

Ihanaa että Ward on alkanut kirjoittaa hieman erilaisella juonikaavalla kuin aikaisemmissa kirjoissa. Vaikka tässäkin kirjassa oli se peruskaava, että vampyyri löytää itselleen puolison, niin silti kirjassa oli myös niin paljon muuta. Oli mukava taas lukea hieman Vishousista ja Janesta. Qhuinnin ongelmat ovat myös ihan mielenkiintoisia, mutta mielestäni se alkaa jo pyöriä saman asian ympärillä liikaa. Toki Qhuinnin ja Blayn völinen juttu etenee aina välillä, mutta turhanpäiväiset kohdat olisi voinut jättää ehkä hieman vähemmälle.. Muutenkin kirjan kokoon nähden olisin halunnut lukea enemmän Paynesta ja Mannysta, sillä nyt tuntui että heistä ei kerrottu kovinkaan paljoa. Kokonaisuutena kirja oli kyllä aivan mahtava. Pari kirjaa taaksepäin olin jo valmis heittämään hanskat naulaan ja vaihtamaan johonkin toiseen kirjasarjaan, mutta nyt olen todella iloinen että en tehnyt niin. Toivon vain että Wardin kirjoittaminen on parempaan päin, sillä jos seuraavassa kirjassa ollaan palaamassa vanhoihin kaavoihin, en tiedä jaksanko enää edes yrittää.

Ihanaa, kun saa huomata miten kirjailija on kehittynyt. Hetken jo pelkäsin sarjan junnaavan samassa, mutta nyt odotan jo seuravaa kirjaa.

Oli ihan pakko lukaista tämä ensin vaikka oli toinen kirja kesken. Jotenkin tämän kirjan myötä BDB-innostus kasvoi taas suuriin mittoihinsa. Luulisin, että se johtui yksinkertaisesti siitä, että tässä on aika paljon ns. uusia hahmoja, joista ei tiennyt paljon mitään ennen tätä. Mannysta tuli kyllä suosikki tämän kirjan aikana, yhtä rääväsuinen kuin Butchkin. Payne oli myös mielenkiintoinen hahmo ja yllättävää oli, että kuvioihin astui uusia sotureita Vanhasta maasta. Lisäksi Qhuinn painii ajatustensa kanssa ja Vishousilla ja Janella on omat suhdekiemuransa. Lessereistä ei luojan kiitos ollut omia pätkiään, niihin olen tympääntynyt. Voisin sanoa, että rakastuin vampyyrisotureihin uudelleen. Taattua Wardin laatua kerta kaikkiaan. Tämä kirja oli loisto!