Sitomaton rakastaja

Sitomaton rakastaja on taas taattua Mustan tikarin veljeskuntaa. Olen alusta lähtien pitänyt Vishousista, ja oli upeaa lukea hänen näkökulmastaan. Ja Jane oli todella ihana. Räväkkä ja juuri täydellinen Vishousille. Tässä kirjassa oli taas enemmän Phuryn näkökulmasta, ja toivon, että häneenkin pääsisi hieman paremmin käsiksi seuraavassa osassa. Cormia ainakin vaikutti ihanalta hahmolta.

Mustan tikarin veljeskunta on todella mahtava sarja, ja olen täysin lumoutunut sarjan maailmaan. Vampyyrit ovat todellakin petoja, ja pidän siitä, kuinka he kutsuvat itseään uroiksi ja naaraiksi. Se lisää enemmän eläimellisyyttä, ja vähentää inhimillisyyttä.

V on selvästi yksi lempihahmoistani ja pysyy edelleen lempparina. Jane on myös todella hyvä hahmo ja täydet pisteet sille. Loppuun en ollut täysin tyytyväinen, mutta ei se silti vähennä kirjan arvostelua. Pidin siitä että Kirjurineitsyt ja valitut ovat tulleet isompaan osaan. Phury ei ole ennen kiinnostanut minua juuri ollenkaan, mutta tämän kirjan jälkeen otan hänestä kertovan teoksen mielelläni käsiini. John aiheuttaa hieman ristiriitaisia tunteita enkä vielä osaa sanoa pidänkö hänestä vai en. Hänen osuutensa olisivat voineet jäädä vähän vähemmälle, että pääparille olisi jäänyt enemmän tilaa.

Pidin kirjasta niin kuin sen edeltäjistäkin. Myös Johnia koskevat luvut olivat todella mielenkiintoisia. Vishous ja Janw ovat oikein kiva pari! :)

Tämä kirja on mielestäni kaikista sydäntäsärkevin sekä yllätyksellisin koko sarjassa. Odotin innolla tämän osan lukemista, koska Vishous on mielestäni kenties paras veljeskunnan mies. Salaperäinen, vaarallinen, komea... sitä rataa. Suhteen kehittyminen Jane- kirurgiin tuntuu hyvin luonnolliselta. Viimeisissä luvuissa tarina kehittyy kuitenkin niin sydäntäraastavaksi, että on hetkeksi pakko laskea kirja pöydälle ja itkeä nenäliinat riekaleiksi ennen jatkamista. Loppuratkaisu on lopulta aika hätäinen ja outo, mutta hyvä kuitenkin. Ainoa pikkuriikkinen miinus on se, että Lessereitä ei näy enää juuri ollenkaan. Tärkeintä tässä osassa onkin näemmä purkaa enemmän juttua V:stä, Butchista, Johnista, Phurysta, Valitusta ja Kirjurineitsyestä... Tilaa juuri muulle ei sitten olekaan. Tästä kirjasta on vaikeaa vuotaa kaikkea lyhyeen arvosteluun, koska tapahtumia ja uusia käänteitä on niin paljon enemmän kuin sarjan aikaisemmissa osissa. Toisaalta juuri sen ansiosta annan kirjalle täydet pisteet.

Hmm.. Kirja ei nyt aivan vastannut odotuksiin, mitkä eivät muiden antamien arvostelujen vuoksi olleet edes kovin korkealla. Kerronta on edelleen aivan ihanaa, ja koko sarjan kestävä juoni on mukava ja pitää kiinnostuksen yllä. Yksittäisenä osana koko sarjaa, tämä kirja ei kuitenkaan ollut niin hyvä kuin edelliset. Jotenkin tässä tulee sellainen olo, että odotanko näiltä jatko-osilta aivan liikaa, vai ovatko ne oikeasti huonompia kuin edeltäjänsä. Vishousin elämästä oli kuitenkin kiva lukea, vaikka aika vähän kirja kokonaisuutena hänestä kertoi. Lessereiden osuuksia ei todellakaan tullut ikävä. Loppu oli vähän outo ja aluksi hieman vieroksuin sitä. Ideana se oli kuitenkin hieno ja yksi uusi mystinen lisä. Jos aikaisemmat osat olen lukenut melkein yhdellä kertaa, tästä kirjasta en voi todellakaan sanoa samaa. Lukemiseen meni aikaa, sillä tällä kertaa oli niin paljon helpompi laskea kirja alas ja tehdä jotain muuta. Tietyissä kohdissa näin ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan, mutta muihin kirjoihin verraten, tälläisiä kohtahtauksia oli harvinaisen vähän. Jane oli mielestäni mitä mahtavin nainen ja aivan täydellinen V:lle. Hänen lievä vastahakoisuus oli virkistävää, tosin se olisi kyllä voinut jatkua hieman pidempään.. Toivon, että seuraava osa on parempi kuin tämä. Vishous oli ennen tätä kirjaa mielestäni aivan mahtava tyyppi, mutta kirjan luettuani, mielikuvani hänestä ei ainakaan parantunut. Toivottavasti niin ei käy seuraavan hahmon kanssa.

Vishous on mielestäni ollut veljeksistä kaikista mysteerisin, joten oli mukava vihdoin päästä tuntemaan hänen taustansa. Jane osottautui hyvin vahvaksi ja yhdeksi suosikki naishenkilöksi tässä sarjassa. Janen ja Vishousin paritus oli täydellinen. Plussaa oli myös ettei lessereistä kerrottu yhtääkään pätkää. Mutta on pakko sanoa että loppu tuli pienenä yllätyksenä. Yllätyin myös siitä että Kirjurineitsyen osuus sarjassa olikin isompi, mitä aluksi luulin. Kirjassa päästiin tutustumaan myös Johniin ja Phuryyn enemmän, ehkä liikaakin, vaikka heidän tarinalleen on tulossa oma kokonaisuus sarjassa. Mutta ainoa huono puoli siinä oli vain että Janelle ja Vishousille osuudelle jäi vähemmän tilaa.

Nämä sarjan osat alkavat muistuttaa toisiaan. Vamyyri+jokin ongelma+rakkaus, kyllähän tämän silti mielenkinnolla luki! Ja ei vain mielenkiinnolla vaan yhdeltä istumalta, kun ei läytynyt kohtaa, jossa sen olisi voinnut jättää kesken. Loppuratkaisu muistutti Rhagen ja Maryn(?) loppua paitsi sitten sitä mielenkiintoista lisäystä lukuunottamatta. John on herättänyt mielenkiintoni. Kahden viime osan aikana hän on tullut esille paremmin. Saas nähdä... Tässä sarjassa on mukavasti kaikkea, on väkivaltaa ja samalla sitten läheisyyttä.

Sarjan aikaisemmat osat ovat koukuttaneet minua aina niin, että kirjaa ei ole pystynyt laskemaan käsistä ja lukeminen kannesta kanteen ei ole vienyt montaa päivää. Mutta tästä osasta jäi puuttumaan se jokin joka imasee mukaansa. Olihan kirja hyvä, mutta heikoin lenkki kyseisestä kirjasarjasta. Plussaa kirjassa oli se, että lessereistä kertovat kohdat jäi pois ja välitut tulivat tilalle, sekä toinen puoli pääsi tarinaan mukaan. V on kiinnostava hahmo ja hänen piilevä homous oli kiva lisäys tarinaan. Kirjan lopetuksesta voisi sanoa sen verra, että nyt mentii vähän jossakin määrin yli rajojen.. Tietenkin kirjassa oli hyvin paljon lemmiskely kohtauksia, niinkuin Mustan tikarin veljeskunnan kirjoissa kuuluukin olla. ;)

Olen koko kirjasarjan aikan pitäny vishousia mielenkiintosimpan hahmona joten kirja oli pettymys, tosin se miten V:n ja Janen suhde etenee oli kiehtovan hauska vaikka se nyt vähän sivu juoneksi jäikin. (pitänee toivoa että ensi kirja korvaa tämän kirjan pettymykset) Se mitä paljastuksia kirjan juoneen tuli V:n vanhempien histioriasta oli jotakin yllättävää enkä heti ensimmäisenä olisi sitä arvannut samoin se miten kerjan rakkaustari sai loppunsa oli yllättävä ja piristäväkin, vaikka sen tietää että rakastavaiset saavat lopulta toisensa jne.. mutta ei tartuta siihen. osasin odottaa "V tulisi kaapista ulos" mutta silti piti lukea muutman kerrran uudestaa V:n Butchille lausumat tunnustukset. :)

Minullakin odotukset oli aika korkealla. Minua häiritsi se, että V:n ja Jane, ei saanut tästä "omaa kirjaansa", vaan kerrottiin paljon muiden tekemisiä ja ajatuksia. Jotenkin tuli tunne, että tulipahan tämäkin Veljen tarina kerrottua... Loppu oli kyllä vähän outo

Nyt se on luettu. Odotukset oli korkealla, joten petyin vähän. Ah, rakastuin Janeen heti kättelyssä. Sellainen vahvaluontoinen nainen, joka sanoo mitä ajattelee eikä anna Vishousin pompotella itseään. Lisäksi sen tapa ajatella kaikki "lääketieteellisesti" oli huvittavaa. Lisäksi ihanaa, että tässä kirjassa ei ollut sellaista eipäsjuupas-meininkiä vaan Jane ensin vihasi V:tä, sitten alkoi kiinnostua tästä ja lopulta heidän välillään roihahti liekki. Vishous ei herättänyt sen enempää tuntoja kuin aikaisemminkaan. Yllätti, että se meni suoraan sanomaan Butchille, että mitä se ajattelee ja on ajatellut tästä. Okei, ja miksi Bloodletter piti tässä kirjassa suomentaa kun aiemmissa se oli vain tuo Bloodletter? *argh*. Kirjassa oli ihan liikaa minusta kaikkien muiden näkökulmasta paitsi itse V:stä ja Janesta. Plussaa tottakai siitä, että lessereistä ei ollut yhtään pätkää. Loppu yllätti ja oli vähän kummallinen. Ei ihan sellainen loppu kuin odotti.