Varjeltu rakastaja

Mustan tikarin veljeskunta otti nyt takapakkia aika rajusti. Kirjan kerronta, juoni ja suurin osa henkilöistä ovat edelleen suuren luokan mahtavuutta. Mutta... Suoraan sanoen, en voi ymmärtää, miten kirja voi olla Phuryn ja Cormian, kun heidän näkökulmansa olivat todella vähäiset. Ja nekin näkökulmat olivat koko kirjan tylsintä antia. John, Qhuinn ja Blay olivat todella mahtavia, mutta kun tämä kirja piti kertoa Phurysta, niin tuntuu vähän oudolta, että edellä mainitut, plus Lash saivat enemmän näytösaikaa, kuin hän. Mutta vaikka pidänkin tosi paljon Johninsta, Qhuinnista ja Blaystä, niin en ymmärrä, miksi he saavat niin paljon "näytösaikaa", kun kaikille on kuitenkin tulossa oma kirja, missä he ovat päähenkilöitä. Tuntuu vähän siltä, että kolmikko olisi jotenkin kirjailijan suosikki, ja muut hahmot (myös ne joiden olisi pitänyt olla päähenkilöitä) ovat vain jotain sivullisia, joita ei tarvitse "näyttää" niin paljon. 

Ensimmäinen kirja koko sarjassa, jossa minä petyin. Ei, en pettynyt Phuryn ja Cormian rakkaustarinaan, vaan siihen ettei MITÄÄN HITON RAKKAUSTARINAA EDES OLLUT. Sivuhenkilöt (minun mielestäni kirja oli ennemminkin Johnista ja tämän kavereista kuin Phurysta...), Phuryn huumeaddiktio, hänen epätoivoiset tunteensa Bellaan, Cormian päläpälä ottivat koko kirjan omakseen ja koko siinä hässäkässä Ward unohti kirjoittaa rakkaustarinan kunnolla. Olin oikeasti todella innoissani, että pääsin lukemaan Phurysta, mutta kirjan puolivälissä oli pakko sulkea kirja ja alkaa hieroa ohimoitani turhautumisesta. Tarina ei oikeastaan edennyt mihinkään paitsi kahdessakymmenessä viimeisessä sivussa. Kirjan luettuani ensimmäinen ajatukseni oli: Mitä? Loppuiko se tuohon?! Ihan hiton turhauttava lukukokemus oli. En kuitenkaan ottaisi mitään takaisin. Kirja oli ihan mukava, vaikka olisinkin halunnut lukea paljon enemmän Cormiasta ja Phurysta yhdessä. Hitto soikoon.

Kirjassa olisi voinut olla enemmän Phurysta ja Cormiasta juttua. Toisaalta on kiva, että tarinassa on muitakin ns. päähenkilöitä, että koko kirja ei kerro vaan yhestä henkilöstä koko aikaa. Muidenkin henkilöiden tarinat elää siinä rinnalla. Tämä oli hyvä, mutta ei parhaimmasta päästä tästä sarjasta.

Jep jep, jos aikaisemman kirjan lukemiseen meni joku tovi, tämän lukemiseen meni vielä vähän pidempään. Alku oli mielestäni melko tylsä, mutta onneksi loppua kohden meno parani edes hieman. Alussa asiat pyöri samojen asioiden ympärillä eikä mikään edennyt mihinkään suuntaan. Lopussa taas tuli hyvin paljon kaikkea uutta asiaa, minkä olisi mielestäni voinut jakaa paremmin koko kirjaan... Phury ei ole missään vaiheessa ollut minulle sellainen hahmo jota fanittaisin. Nyt kirjan luettuani ajatukseni pyörivät lähes samoja ratoja, mutta joitakin muutoksia tietenkin on. Phuryn ongelmat oli kuvattu todella hyvin mikä paransi hänen asemaa omissa ajatuksissani. Cormia taas oli koko kirjan ajan aivan ihana hahmo ja loppua kohden ajatukseni hänestä vain paranivat. Toki heistä olisi voitu kertoa vielä enemmän. John on aivan ihana henkilö mutta joissakin kohtia tuli sellainen olo, että hänestä voitaisiin kertoa hieman vähemmän. Hänestä tuli niin paljon asioita esiin, että tuntui kuin kirjassa olsii kerrottu niin Phurysta kuin Johnistakin.. Kirja sai minut kuitenkin päättämään, että jatkan vielä sarjan lukemista, sillä tässä kirjassa tuli niin paljon sellaista esiin, mistä haluan lukea enemmänkin.

Hmm, voisin sanoa että tykkäsin ja en tykännyt. Fifty-fifty. Ensinnäkin, kirja oli paksu mutta siitä huolimatta Phuryn ja Cormian hetket jäivät liian vähälle ja niitäkin hetkiä oli ainoastaan vain muutama sivu. Tuntui ihan siltä, että Johnin, Blayn ja Qhuinnin osuus oli paljon suurempi, vaikka Phurysta ja Cormiasta kirjanhan piti olla. Noh, totta kai luin mielelläni myös heidänkin ajatuksia, mutta ne ei näyttänyt liikkuvan minnekään. Vasta loppua kohden alkoivat asiat edetä. Muutkin henkilöt näyttivät saavan paljon huomiota ja oikeestaan oli mukava kuulla eräästä tietystä henkilöstä. Loppu oli ehkä paras osa kirjasta ja olin enemmän kuin tyytyväinen kirjan loppuun. Jatkan edelleen ja toivottavasti seuraava osa antaa kirjan päähenkilöille enemmän tilaa :)

Minulla ei ollut kovin suuria odotuksia tämän kirjan suhteen, koska Phury on ollut alusta asti täysin yhdentekevä hahmo. Täytyy myöntää, että kirja yllätti positiivisesti. Aloin pitää Phuryn hahmosta enemmän ja Cormia oli varsin viehättävä Valituksi. Kirja jatkaa tietenkin tuttua Wardin tyyliä. Tämä kirja on ehkä vähän synkeämmällä pohjalla lessereiden hyökkäysten ja Phuryn huumeriippuvuuden takia. Lisäksi pääsemme taas sukeltamaan muidenkin hahmoja elämään, esimerkiksi Qhuinnin ja Blayn, joiden välillä tapahtuu jotain hyvin merkittävää. John taistelee edelleen menneisyytensä kanssa ja saa jotain menetettyä takaisin. Tässäkin kirjassa tuntui, että Phuryn ja Cormian tarina jäi aavistuksen sivuun kun muut hahmot pääsivät kukoistamaan. Tuntui, että kun luki kaksi sivua pääparin tarinaa, sai seuraavaksi sata sivua muita hahmoja, mutta se ei sinänsä edes haitannut. Mieluusti tosin olisin lukennut enemmän Phuryn ja Cormian välisistä tilanteista. Tästä on hyvä jatkaa ja jäädä odottamaan jatko-osaa.