Armonvuosi
Alkuteos ilmestynyt 2019. Suomentanut Leena Ojalatva. Sidottu.
Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2021.
Kapina on vasta alkamassa
Kylän tytöillä on taito vietellä miehet sängyistään, villitä nuoret viattomat pojat ja syöstä vaimot mustasukkaisuuden syövereihin. Siksi heidät karkotetaan erämaahan naiseuden kynnyksellä, päästämään taikuutensa valloilleen ennen avioon asettumista. Kaikki eivät kuitenkaan palaa.
16-vuotias Tierney ei tunne oloaan voimakkaaksi tai maagiseksi. Ja nyt hänen on selviydyttävä kokonaisesta vuodesta pohjoisen metsissä. Tyttöjen on päästävä eroon taikuudestaan ennen kuin he voivat palata kotiin puhdistuneina. Tierney on syystäkin huolissaan: erämaan lisäksi tyttöjen turmio saattaa tulla kohtalotovereiden tai salametsästäjien muodossa.
Armonvuosi on hengästyttävä feministinen dystopia, joka tarkastelee teräväkatseisesti nuorten tyttöjen keskinäisiä suhteita, naiseutta jota he lähestyvät ja vaikeita päätöksiä, joita he joutuvat tekemään. Ajankohtainen teema ja kuumeinen tunnelma vangitsevat niin nuoren kuin vanhemmankin lukijan.
Kirja myytiin jo ennen ilmestymistään 14 maahan, ja Universal Pictures on ostanut sen elokuvaoikeudet. Elokuvan ohjaa Nälkäpeli- ja Pitch Perfect -elokuvista tuttu Elizabeth Banks. Kirjailija itse toimii yhtenä tuottajista.
”Nuorten aikuisten dystopia piirtää verisen kuvan yhteisöstä, jossa naiset alistetaan uskonnon varjolla ja nuorten tyttöjen tahto nujerretaan hengenvaarallisella aikuistumisriitillä. Sorron maaperästä versoo kuitenkin myös vastarinta ja hento, mutta sitkeä solidaarisuuden itu.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Käyttäjät lukeneet myös
Kim Liggett
Kim Liggett syntyi Yhdysvaltain Keskilännessä vuonna 1970. Hän muutti 16-vuotiaana New Yorkiin työskennelläkseen musiikkialalla. Hän toimi taustalaulajana studioissa ja rockyhtyeiden kiertueilla. Liggettin ensimmäinen romaani julkaistiin vuonna 2015. Hänen romaaninsa Armonvuosi (2019) oli menestys. Suomessa teos oli Tähtivaeltaja-palkinnon ehdokkaana.
Kirja-arvioita
Kim Liggettin "Armonvuosi" (Karisto, 2019) tarttui mukaani kirjastosta, sillä olin kuullut tästä nuorten aikuisten romaanista enimmäikseen positiivisia kommentteja.
Teoksen tapahtumat sijoittuvat vaihtoehtoiseen maailmaan, joka muistuttaa tavallaan 1600-luvun Yhdysvaltoja. Vaikka ihmisten juuret ovat käytetyistä lauseenpätkistä päätellen pohjoismaissa, mutta mistään ruotsalaisesta kansankodista ei ole kyse. Yhteisöä johtavilla miehillä on nimittäin tapana lähetää tytöt kuusitoistavuotiaina viettämään armonvuodeksi kutsuttua aikaa erämaahan, jotta nämä pääsisivät eroon miehiä turmioon vievistä noitavoimistaan ennen pakkoavioon astumistaan.
Tarina tempaa mukaansa ja sen lukeminen on varsin sujuvaa. Tarinassa on vaaraa, selviytymistä ja romanssia sekä myös yhteiskunta kritiikkiä ja kapinaa. Vaikka jotkut tarinan osat tuntuivat kliseisiltä ja jo moneen kertaan nähdyiltä, jotain tuoreen tuntuistakin sanottavaa tarinalla on. En kuulu varsinaisesti kirjan kohderyhmään, mutta kun kirjan sai loppuun, kokonaisuudesta jäi varsin positiivinen olo. (17.5.2020)
Kirja vaikutti aluksi melko tylsältä, tyttöjen elämä leirissään ei oikein innostanut. Kerrontatyylikin oli jotenkin tarinasta etäännyttävä. Suhteellisen pian leirin sotkujen jälkeen alkoi tapahtua tarinassa ja kirja imaisi minut mukaansa. Lopussa nidottiin taidokkaasti yhteen kirjan aikana esiin tulleita ihmetyksen aiheita. Kirja tuntui paranevan huomattavasti loppua kohden.