Armonvuosi
Alkuteos ilmestynyt 2019. Suomentanut Leena Ojalatva. Sidottu.
Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2021.
Kapina on vasta alkamassa
Kylän tytöillä on taito vietellä miehet sängyistään, villitä nuoret viattomat pojat ja syöstä vaimot mustasukkaisuuden syövereihin. Siksi heidät karkotetaan erämaahan naiseuden kynnyksellä, päästämään taikuutensa valloilleen ennen avioon asettumista. Kaikki eivät kuitenkaan palaa.
16-vuotias Tierney ei tunne oloaan voimakkaaksi tai maagiseksi. Ja nyt hänen on selviydyttävä kokonaisesta vuodesta pohjoisen metsissä. Tyttöjen on päästävä eroon taikuudestaan ennen kuin he voivat palata kotiin puhdistuneina. Tierney on syystäkin huolissaan: erämaan lisäksi tyttöjen turmio saattaa tulla kohtalotovereiden tai salametsästäjien muodossa.
Armonvuosi on hengästyttävä feministinen dystopia, joka tarkastelee teräväkatseisesti nuorten tyttöjen keskinäisiä suhteita, naiseutta jota he lähestyvät ja vaikeita päätöksiä, joita he joutuvat tekemään. Ajankohtainen teema ja kuumeinen tunnelma vangitsevat niin nuoren kuin vanhemmankin lukijan.
Kirja myytiin jo ennen ilmestymistään 14 maahan, ja Universal Pictures on ostanut sen elokuvaoikeudet. Elokuvan ohjaa Nälkäpeli- ja Pitch Perfect -elokuvista tuttu Elizabeth Banks. Kirjailija itse toimii yhtenä tuottajista.
”Nuorten aikuisten dystopia piirtää verisen kuvan yhteisöstä, jossa naiset alistetaan uskonnon varjolla ja nuorten tyttöjen tahto nujerretaan hengenvaarallisella aikuistumisriitillä. Sorron maaperästä versoo kuitenkin myös vastarinta ja hento, mutta sitkeä solidaarisuuden itu.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Käyttäjät lukeneet myös
Kim Liggett
Kim Liggett syntyi Yhdysvaltain Keskilännessä vuonna 1970. Hän muutti 16-vuotiaana New Yorkiin työskennelläkseen musiikkialalla. Hän toimi taustalaulajana studioissa ja rockyhtyeiden kiertueilla. Liggettin ensimmäinen romaani julkaistiin vuonna 2015. Hänen romaaninsa Armonvuosi (2019) oli menestys. Suomessa teos oli Tähtivaeltaja-palkinnon ehdokkaana.
Lähteitä
Kirja-arviot ja kommentit
Kim Liggettin "Armonvuosi" (Karisto, 2019) tarttui mukaani kirjastosta, sillä olin kuullut tästä nuorten aikuisten romaanista enimmäikseen positiivisia kommentteja.Teoksen tapahtumat sijoittuvat vaihtoehtoiseen maailmaan, joka muistuttaa tavallaan 1600-luvun Yhdysvaltoja. Vaikka ihmisten juuret ovat käytetyistä lauseenpätkistä päätellen pohjoismaissa, mutta mistään ruotsalaisesta kansankodista ei ole kyse. Yhteisöä johtavilla miehillä on nimittäin tapana lähetää tytöt kuusitoistavuotiaina viettämään armonvuodeksi kutsuttua aikaa erämaahan, jotta nämä pääsisivät eroon miehiä turmioon vievistä noitavoimistaan ennen pakkoavioon astumistaan. Ja armonvuodestahan eivät kaikki selviä hengissä tai täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Saalistajiksi kutsutut tappajat jahtaavat tyttöjen ruumiinosia, joilla uskotaan olevan parantavia voimia. Taudit ja hulluus vaivaavat nekin. Nainen voi olla myös toiselle susi. Tierney-niminen tyttö joutuu myös tähän kurimukseen ja siitäpä sitten seuraakin monenmoista julmaa ja väkivaltaista käännettä."Armonvuoden" kohdalla puhutaan toistuvasti Goldingin Kärpästen herrasta ja Atwoodin Orjattarestasi, mutta ehkä listaan voisi lisätä myös myös kotimaisen nuortenromaanin, Maria Turtschaninoffin Maresin. Feministinen painotus on molemmissa merkittävässä roolissa, mikä käy ilmi myös himpun verran yksipuolisesta mieskuvasta. Liggettin kohdalla naisten vapautusliike jää kyllä vähän puolitiehen, ja miehillä on sitten lopulta kuitenkin aika iso rooli siinä mitä kutsutaan onneksi. Liggettin kirjan suurimmaksi ongelmaksi muodostui mielestäni henkilögalleria, joka ei oikein herännyt missään vaiheessa henkiin, ja kirjan maailmakin tuntui epäuskottavalta. Mitään ei myöskään taustoitettu tai perusteltu, vaan kaikki oli otettava sellaisena kuin kirjailija sen lukijalle tarjoili.
Tarina tempaa mukaansa ja sen lukeminen on varsin sujuvaa. Tarinassa on vaaraa, selviytymistä ja romanssia sekä myös yhteiskunta kritiikkiä ja kapinaa. Vaikka jotkut tarinan osat tuntuivat kliseisiltä ja jo moneen kertaan nähdyiltä, jotain tuoreen tuntuistakin sanottavaa tarinalla on. En kuulu varsinaisesti kirjan kohderyhmään, mutta kun kirjan sai loppuun, kokonaisuudesta jäi varsin positiivinen olo. (17.5.2020)
Kirja vaikutti aluksi melko tylsältä, tyttöjen elämä leirissään ei oikein innostanut. Kerrontatyylikin oli jotenkin tarinasta etäännyttävä. Suhteellisen pian leirin sotkujen jälkeen alkoi tapahtua tarinassa ja kirja imaisi minut mukaansa. Lopussa nidottiin taidokkaasti yhteen kirjan aikana esiin tulleita ihmetyksen aiheita. Kirja tuntui paranevan huomattavasti loppua kohden.