emmazki

Olipas taas vaihteeksi hyvä kirja! Ensimmäinen osa oli ihan ok, toinen parempi ja tämä kolmas on kyllä paras tähän mennessä. Tykkäsin siitä, että nyt ei pyöritty niin paljoa Veckin ja Reillyn maailmassa, vaan oli myös Nigelin ja muiden enkelten kanssa. Ja tietenkin Jimistäkin oli riittävästi juttua, vaikka mielestäni hänen kiintymyksensä Sissy Barteniin alkaa mennä jo aika oudoksi. Jimin ikää en muista, mutta Sissy on kuitenkin vasta teini, joten tuollainen kiintymys on kyllä aika... omituista. Eddien kuolema tuli kyllä aivan puskista, sitä henkilöä jään kyllä kaipaamaan. En ole aivan selvillä Adrianin ja Eddien suhteesta, mutta kyllä siitäkin vähän vinkkiä saatiin. Ihme kyllä, minusta oli jännä lukea tälläistä kirjaa jossa henkilöt ovat poliiseja ja kaikista murha-jutuista. Tietenkin se oli välillä todella hirvittävää luettavaa... Veckin isä oli myös hyvin mielenkiintoinen henkilö. En kyllä ymmärtänyt oli hän ollut Devinan vaikutuksen alaisena vai oliko hän oikeasti murhaaja? Veckin ja Reillyn suhteen kehittyminen oli jotekin suloinen ja pidin molemmista henkilöistä. Tietenkin vähän ärsytti tämmöinen, että molemmat haikailivat toistensa perään, mutta kuvittelivat olevansa liian huonoja ja sitten tulikin selville, että he olivat molemmat ihastuineta toisiinsa ja bläää. Jotenkin liian kornia minun makuuni. Pakollisilta seksikohtauksilta ei vältytty, mutta laskujeni mukaan niitä ei ollut niin paljoa kuin viime kirjoissa. En tiedä miksi, mutta mielestäni Devinan rakkaus Jimiin on jollakin tavalla hellyyttäävää :D Vaikka Devina on täysin monsteri ja tekee kaikkea kamalaa ja on silti kykenevä rakkauteen. Toivottavasti kaikki loput kirjat eivät ole ihan samalla kaavalla tehtyjä. Tämä hyvikset voittaa, pahis voittaa ja sitten taas hyvikset voittaa alkaa olla aika väsyttävää jos seitsemän kirjaa on tulossa...

Hyvä ja mielenkiintoinen kirja! Tämä tuli luettua parissa päivässä, koska oli sen verran jännittävää, että halusi vaan lukea ja lukea ja lukea. Pointsit Elina Rouhiaiselle! Kerrankin suomalainen kirjottaja ja Suomeen sijoittuva tarina. Alusta tuli kyllä mieleen vähän Twilightin alku ja olihan siellä myöhemminkin pieniä samankaltaisuuksia, kuten se että molemmissa on sekä ihmissusia ja vampyyreja, mutta onneksi se oli lopulta täysin erilainen tarina. Koukuttava ja tällä hetkellä luen jo seuraavaa osaa ja mielenkiinnolla odotan mitä tapahtuu, koska tämä kirja jäi aika yllättävään kohtaan ja täytyy sanoa etten tykännyt lopun tapahtumista. Mikael on niin ihana henkilö ja en tykkää Raisasta ollenkaan kuin ei ymmärrä sitä! :( Kaiken kaikkiaan hyvä kirja, vaikka jossain kohtaa tekikin mieli vain huutaa täyttyä huutoa. Kannattaa lukea ja itse varmasti tulen lukemaan tämän toisenkin kerran.

Paras kirja ikinä. Tämä on yksi lempikirjani, koska se on vain yksinkertaisesti niin hyvä. Koskettava tarina ja en häpeä myöntää, että olen lukenut tämän vähintään 8 kertaa. Ja joka kerralla ymmärtää jotakin pientä symboliikkaa mitä ei ensimmäisellä kerralla ole huomannut. Vaikkakin hieman surullinen niin löytyy myös hieman huumoria! Samanthalle on tärkeää vain ulkonäkö, maine ja poikaystävä, niin on kaikkille hänen parhaille kavereillekkin -> seura tekee kaltaisekseen. Kohtalokkaan illan jälkeen kaikki muuttuu ja Sam alkaa ymmärtää itseään ja maailmaa paremmin ja päivä päivältä hän ymmärtää mikä on oikeasti tärkeää; ei maine tai merkkivaatteet vaan rakkaus. Olipas nyt jotekin kornisti sanottu, mutta niin se kuitenkin menee ;) Lempihenkilöitäni on Kent ja Samin pikkusisko Izzy. Kent, oikea herrasmies, on jotenkin niin hellyttävä tapaus. Hän on rehellinen, vaatimaton, hän rakastaa Samia aina, vaikka tämä käyttäytyy ilkeästi tätä kohtaan ja omalla tavallaan rohkea, koska ei välitä muiden mielipiteistä vaan on mikä on. Izzy on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin ihana, että toivon että minullakin olisi tuollainen pikkusisko. Kentin tapaan hänkin on rohkea ja on oma itsensä: pukeutuu mitä värikkäimpiin vaatteisiin ja ei häpeä puhua eritavalla kuin muut. Ehkä meidän kaikkien pitäisi ottaa mallia hänenkaltaisistaan ihmisistä... Lempitapahtumia on kun Sam, Izzy ja heidän vanhempansa pitävät "Formaggioperjantain", Kentin ja Samin ensisuudelma ja surullisella tavalla myös loppu, kun Sam uhrautuu Julietin puolesta ja kuolee parhaiden kavereiden läsnäollessa. Tämä kirja jos mikä herättää tunteita ja pistää miettimään asioita.

Miten kirja voi olla samaan aikaan niin erinomainen ja toisaalta niin ärsyttävä?! Tämä nimittäin oli molempia. Ensimmäisen osan luettua aloitin heti tämän toisen ja täytyy sanoa, että tämä tarina vaan paranee koko ajan. Tapahtumat yllättivät koko ajan ja välillä en tiennyt ollenkaan mitä mieltä kirjasta pitäisi olla. Niin kuin ensimmäinenkin osa tätä ei saanut laskettua käsistä hetkeksikään. Jos olin vihainen Raisalla ensimmäiesen osa jälkeen niin nyt on valmis hakeen jo haulikkoo, koska MIKSI!? Mikael on niin täydellinen ja silti se ei näytä ymmärtävän ja sitten kun se viimein tajuaa niin eiköhän ole liian myöhäistä ja Mikael on lähtenyt.Ei kai tässä muuta ku odotella seuraavaa osaa.. ja hakata päätään seinää sillä aikaa.

Mahtava kirja! Lauren Oliver kirjoittama "Kuin viimeistä päivää" on yksi lempikirjoistani, ja täytyy sanoa että niin on melkein tämäkin kirja. Monesti kirjastossa tätä katselin, mutta annoin olla, mikä on hyvä juttu koska jos olisin lukenut sen silloin kun siinä oli vain ensimmäinen osa, niin olisi taas saanut odottaa muutaman vuoden, että sai loputkin osat. Nyt kun kaikki osat ovat kirjastossa päätin aloittaa ja en pettynyt. Kirjan luoma yhteiskunta oli erittäin mielenkiintoinen: maailma ilman rakkautta. Tai ei siis ilman rakkautta, mutta yhteiskunta, jossa rakkaus on sairaus, kiellettyä. Jotenkin tästä tuli mieleen Ally Condien Tarkoitettu-trilogian yhreiskunta, missä kaikki asuvat rajojen sisällä ja kaikki luottavat yhteiskuntaan, mutta myöhemmin päähenkilöt tajuavat kuinka virheellisiä yhteiskunnan säännöt ja opit ovat. Molempien ensimmäisissä kirjoissa ensin rakastutaan ja sitten toisessa mennään rajojen yli. Ja tietenkin molemmissa on tämä 'kielletty rakkaus'-teema. Alku oli hieman tylsä, kun Lena uskoi täysin parannukseen ja että yhteiskunta on täydellinen jne. mutta sitten kun hän tapasi Alexin niin sitten jutusta tuli, yllätten, mielenkiintoista! Pidin Lenan tarinasta, siitä että hänellä oli ollut vähän erilainen lapsuus, hän oli kokenut äitinsä kuoleman ja silti uskoi täydellisesti yhteiskuntaan. Lopun karkumatka oli jotenkin täydellinen: Lena köytettynä sänkyynsä ja tuntui mahdottomalta että hän pääsisi karkuun, kunnes Grace auttoi hänet irti, ikkunasta hyppääminen Alexin tultua, mahdoton karkumatka kymmenien poliisien ja vartioiden seuraamana ja lopulta rajan ylitys... yksin tosin. Rakastuin tähän sarjaan jo kirjan alkupuolella ja innolla luen jo seuraavaa osaa!