Kuin viimeistä päivää

Tämä oli hyvä kirja, mutta en lopulta oikein päässyt asiaan kiinni. Ymmärsin mitä tapahtui, mutta jotenkin se ei koskettanut minua kovinkaan syvältä. Tämä oli jo toinen kerta kun olen lukenut Kuin viimeistä päivää: kirjan, enkä edellisellä kerralla saanut tarinasta kiinni sitten yhtään. Nyt vanhempana ymmärsin paremmin, mutta en vieläkään kiintynyt hahmoihin saati tarinaan. Kenties parin vuoden päästä uudelleen.

Erittäin erilainen, hieman ärsyttävä mutta kuitenkin hyvä kirja. Olen pitänyt kirjailija Lauren Oliverin tyylistä aina ja tämän Delirium-sarja onkin yltänyt suosikkeihini. Tämä teos oli sen sijaan vaikea arvioida ja siksi annoinkin kolme tähteä. Olin koukussa ja halusin jatkaa lukemista, mutta samaan aikaan ärsyynnyin pinnallisista henkilöistä, joista tekee poikkeuksen vain Kent, jonka käytöstä en kyllä myöskään aina ymmärtänyt. Jaksaa nyt roikkua sen saman vanhan tytön perässä yhdestä ala-aste "uroteosta", vaikka tämä vielä kohteleekin niin ala-arvoisesti? Hyvä juoni. Suosittelen.

Tämä kirja oli positiivinen yllätys. Kirjan päähenkilö muuttui kirjan aikana ja sita oli kiinnostavaa seurata. Kirja loppui surullisesti ja pakostikkin alkoi miettiä millaisia virheitä teemme elämämme aikana.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille! Se herätti todella paljon ajatuksia ja siinä oli kauniisti kirjoitettuja kohtia, joita piti lukea uudestaan ja jäädä kunnolla miettimään niitä sanoja. Pidin myös siitä, että tässä kirjassa kerrotaan koulumaailmasta suositun tytön näkökulmasta, jota hieman harvemmin näkee nuortenkirjoissa.

Kirja oli vähän raaempi kuin mitä yleensä luen mutta silti todella hyvä. En tajua miten kirjailija on näin hyvin kirjoittanut niin että saa lukijat miettimään elämän tarkitusta ja pienienkin hetkien merkitystä. Loppu oli surullinen mutta en odottanutkaan että kirja loppuisi iloisesti koska tämä kirja ei ollut mitään sellaista fantasiaa että lopulta kaikki päätyy hyvin ja loppu kuvasi hyvin koko kirjaa. Mahtavasti kirjoitettu ja kunnioitan kirjailijaa joka saa ihmiset miettimään asioita kunnolla.

Pidin tästä kirjasta, vaikka se onkin erilainen kuin mihin olen tottunut. Kirja pisti ihan kunnolla miettimään itsekkin näitä aiheita. Vaikka loppu oli surullinen oli se slti hyvä, ja se sopi hyvin kirjan koko kuvaan.

Ensin kirja vaikutti tylsältä, mutta loppua kohti kirja vain parani! Luku toisensa jälkeen oli aina hieman edellistä parempi.

Tämä oli aivan uskomaton kirja! Siis juoni oli loistava ja piti otteessaan koko kirjan ajan. Kirja ei missään tapauksessa toistanut itseään mitenkään, vaan onnistui tuomaan aina jotain uutta uutena päivänä ja surullistahan on, ettei muut näitä päiviä tule koskaan muistamaan. Jotkut asiat kirjassa olivat tosiaan aika karuja, joita ei välttämättä halua ajatella, olsiko itse lähtenyt mukaan kiusaamiseen? Loppu oli aika surullinen sinäänsä, mutta miten se voisikaan olla kovin onnellinen, kun päähenkilö kuolee jo ensimmäisen luvun loputtua. Lauren Oliver on kyllä aivan uskomaton kirjailija, sen olen huomannut nyt kun olen muutamia hänen kirjojaan lukenut. Loistavaa!

Uskomatonta, että joillakin ihmisillä riittää mielikuvitus tuollaisen juonen keksimiseen. Yksi mieleenpainuvimmista kirjoista joita olen lukenut. Se tarjosi paljon mielenkiintoa ja upeita, sävähdyttäviä lukukokemuksia. Mielestäni kirjailija saa olla ylpeä kirjastaan...

Epäilemättä suosikkikirjani ! Pysäyttävä tarina joka saa todellakin miettimään.

Yksi turhauttavimmista lukemistani kirjoista, eikä huonossa mielessä. Aiheen puolesta kirjan olisi äärimmäisen helppo toistaa itseään, mutta onneksemme niin ei (allekirjoitaneen huomioiden mukaan) käynyt. Samantha Kingstonin Henkillökohtaiseen Helvettiin en ikinä enkä misään tapauksessa haluaisi. Ennemmin rehellisesti kuollut. Ja vaikka Sam on yksi niistä ärsyttävimmistä hahmoista, hänenkin kuolemansa sattuu syvällä ja väkevästi. En varsinaisesti voi sanoa pitäväni Oliverin tyylistä, mutta koukutus onnistui hyvin. Alku meni osin ohi, sillä tunnustan tuhonneeni mikropizzzaa samanaikaisesti. Pizza ehti kuitenkin jäähtyä pahoin ennen kuudettakymmenettä sivua. Voitte varmaan kuvitella tuskan määrää, kun piti keskeyttää ja lähteä tarjoilemaan kaverin rippijuhliin. Loppu oli hyvä, ja jätti pienen tarpeen kirkua. Ajatuksia tulvi, mutta vain päällimäisen kykenin kuulemaan: MITÄ TAPAHTUI 13. HELMIKUUTA???

Ystäväni vinkkasi tätä minulle ja olen iloinen että luin tämän! Ei kuulu parhaimpiin kirjoihin mitä olen lukenut, mutta siltikin ropsahti viisi tähteä lokeroon. Kirja oli hupaisaa luettavaa ja pidän muutenkin Laurenista kirjailijana. Tuolla on ihana tyyli kirjoittaa. Papukaijamerkki lopetuksesta, sillä se oli hyvä, eikä töksähtävä, niinkuin olisi saattanut pelätä. Se jätti minut ainakin hetkeksi miettimään ja tuijottamaan kantta. Hyvä kirja, suosittelen (:

Erilainen nuorten kirja siitä, kuinka yllättäen saat mahdollisuuden elää saman päivän uudestaan kuin Päiväni murmelina-leffassa ja kuinka se voi lyhyessä ajassa muuttaa ihmisen aivan erilaiseksi, pahemmaksi vai paremmaksi. Jos olet lukenut Eoin Colferin Toivomuslistan, saatat huomata kirjoissa jotain samankaltaisuutta: oletko hyvis vai pahis, kuulutko helvettiin vai taivaaseen, jos saan yhden päivän muuttaa kaiken, kumpaan porttiin saan pääsylipun Kirja alkaa aivan kuten mikä tahansa nuorten romaani, olin vähän pettynyt, mutta maltoin mieleni ja jatkoin lukemista, sillä olin kuullut hyvää palautetta kirjasta. Osasin odottaa tuota paikalleen juuttuneen levyn tavoin itseään toistavaa päivää, jossa kuitenkin syntyy pieniä eroja valintojen erilaisten valintojen takia. Loppua kohden kirja todella ahmaisi mukanaan. Luin koko päälle 400-sivuisen eepoksen kertaistumalta, en voinut laskea sitä kädestäni edes ruokailun ajaksi, ja ilta venähtikin aamupuolelle kirjaa ahmien ja välillä nenäliinapakettia metsästäen. Hyvin surullinen kirja, jossa on kuitenkin ripaus toivoa kuin sokerikuorrutteena. Sam seurustelee (tyypillisesti) urheilijapojan - Robin - kanssa. Koulun kaikki tytöt kuolaavat tämän perään, niin myös Sam jo monen vuoden ajan. Lopulta unelmat eivät välttämättä kohtaa todellisuuden kanssa ja myös Sam alkaa huomata Robissa ja jopa ystävissään asioita, jotka ärsyttävät. Aiemmin ärsyttävistä asioista puolestaan alkaakin löytyä kaikkea hyvää. Tähän kategoriaan kuuluvat mm. äiti, isä ja pikkusisko Izzy (Elizabeth). Tämä on yksi hyvä esimerkki kirjan kasvutarinasta!

Kirja oli monella tapaa sekä hyvä, että ärsyttävä. Siinä oli monta hyvin ärsyttävää kohtaa, koska siinä kiusattiin luokkatovereita, josta mä en itse pidä. Mutta kirja oli hyvin kirjoitettu ja pidin siitä, että päähenkilö kasvoi henkisesti paljon. Pidin myös samalla kertaa synkästä että onnistuneesta lopusta. Se oli juuri sellainen millainen hyvän kirjan lopun täytyykin olla, eli pysäyttävä.

Kuin viimeistä päivää on kirja, joka antaa ajattelemisen aihetta ja herättää paljon tunteita, itselläni eniten raivoa ja surua. Teos on kirjoitettu niin realistisesti ilkeällä tavalla. Suosittujen ja vähemmän suosittujen kuilu tulee tässä esille aivan mielettömällä tavalla - pöyristyttävintä on se, että kaikki saattaisi oikeasti tapahtua. Pidän kirjasta silti, itselläni oli kirjan loppupuolella koko ajan sellainen pakahtumisen tunne. Kirjailija tuo todella taitonsa esille, ja jos tätä pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin se olisi koskettava. Ehdottomasti viiden tähden kirja jota suosittelen ihan kaikille.