Tämä oli hyvä kirja, mutta en lopulta oikein päässyt asiaan kiinni. Ymmärsin mitä tapahtui, mutta jotenkin se ei koskettanut minua kovinkaan syvältä. Tämä oli jo toinen kerta kun olen lukenut Kuin viimeistä päivää: kirjan, enkä edellisellä kerralla saanut tarinasta kiinni sitten yhtään. Nyt vanhempana ymmärsin paremmin, mutta en vieläkään kiintynyt hahmoihin saati tarinaan. Kenties parin vuoden päästä uudelleen.
Kuin viimeistä päivää
- Julkaistu
- 11.5.2010 (WSOY)
- Englanniksi
- Before I Fall (2010) →
- Suomentanut
- Tero Valkonen
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
17 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Erittäin erilainen, hieman ärsyttävä mutta kuitenkin hyvä kirja. Olen pitänyt kirjailija Lauren Oliverin tyylistä aina ja tämän Delirium-sarja onkin yltänyt suosikkeihini. Tämä teos oli sen sijaan vaikea arvioida ja siksi annoinkin kolme tähteä. Olin koukussa ja halusin jatkaa lukemista, mutta samaan aikaan ärsyynnyin pinnallisista henkilöistä, joista tekee poikkeuksen vain Kent, jonka käytöstä en kyllä myöskään aina ymmärtänyt. Jaksaa nyt roikkua sen saman vanhan tytön perässä yhdestä ala-aste "uroteosta", vaikka tämä vielä kohteleekin niin ala-arvoisesti?
Hyvä juoni. Suosittelen.
Tämä kirja oli positiivinen yllätys. Kirjan päähenkilö muuttui kirjan aikana ja sita oli kiinnostavaa seurata. Kirja loppui surullisesti ja pakostikkin alkoi miettiä millaisia virheitä teemme elämämme aikana.
Suosittelen tätä kirjaa kaikille! Se herätti todella paljon ajatuksia ja siinä oli kauniisti kirjoitettuja kohtia, joita piti lukea uudestaan ja jäädä kunnolla miettimään niitä sanoja. Pidin myös siitä, että tässä kirjassa kerrotaan koulumaailmasta suositun tytön näkökulmasta, jota hieman harvemmin näkee nuortenkirjoissa.
Kirja oli vähän raaempi kuin mitä yleensä luen mutta silti todella hyvä. En tajua miten kirjailija on näin hyvin kirjoittanut niin että saa lukijat miettimään elämän tarkitusta ja pienienkin hetkien merkitystä. Loppu oli surullinen mutta en odottanutkaan että kirja loppuisi iloisesti koska tämä kirja ei ollut mitään sellaista fantasiaa että lopulta kaikki päätyy hyvin ja loppu kuvasi hyvin koko kirjaa. Mahtavasti kirjoitettu ja kunnioitan kirjailijaa joka saa ihmiset miettimään asioita kunnolla.
Pidin tästä kirjasta, vaikka se onkin erilainen kuin mihin olen tottunut. Kirja pisti ihan kunnolla miettimään itsekkin näitä aiheita.
Vaikka loppu oli surullinen oli se slti hyvä, ja se sopi hyvin kirjan koko kuvaan.
Ensin kirja vaikutti tylsältä, mutta loppua kohti kirja vain parani! Luku toisensa jälkeen oli aina hieman edellistä parempi.
Tämä oli aivan uskomaton kirja! Siis juoni oli loistava ja piti otteessaan koko kirjan ajan. Kirja ei missään tapauksessa toistanut itseään mitenkään, vaan onnistui tuomaan aina jotain uutta uutena päivänä ja surullistahan on, ettei muut näitä päiviä tule koskaan muistamaan.
Jotkut asiat kirjassa olivat tosiaan aika karuja, joita ei välttämättä halua ajatella, olsiko itse lähtenyt mukaan kiusaamiseen?
Loppu oli aika surullinen sinäänsä, mutta miten se voisikaan olla kovin onnellinen, kun päähenkilö kuolee jo ensimmäisen luvun loputtua. Lauren Oliver on kyllä aivan uskomaton kirjailija, sen olen huomannut nyt kun olen muutamia hänen kirjojaan lukenut. Loistavaa!
Uskomatonta, että joillakin ihmisillä riittää mielikuvitus tuollaisen juonen keksimiseen. Yksi mieleenpainuvimmista kirjoista joita olen lukenut. Se tarjosi paljon mielenkiintoa ja upeita, sävähdyttäviä lukukokemuksia. Mielestäni kirjailija saa olla ylpeä kirjastaan...
Epäilemättä suosikkikirjani ! Pysäyttävä tarina joka saa todellakin miettimään.
Ystäväni vinkkasi tätä minulle ja olen iloinen että luin tämän! Ei kuulu parhaimpiin kirjoihin mitä olen lukenut, mutta siltikin ropsahti viisi tähteä lokeroon.
Kirja oli hupaisaa luettavaa ja pidän muutenkin Laurenista kirjailijana. Tuolla on ihana tyyli kirjoittaa.
Papukaijamerkki lopetuksesta, sillä se oli hyvä, eikä töksähtävä, niinkuin olisi saattanut pelätä. Se jätti minut ainakin hetkeksi miettimään ja tuijottamaan kantta.
Hyvä kirja, suosittelen (:
Kirja oli monella tapaa sekä hyvä, että ärsyttävä. Siinä oli monta hyvin ärsyttävää kohtaa, koska siinä kiusattiin luokkatovereita, josta mä en itse pidä. Mutta kirja oli hyvin kirjoitettu ja pidin siitä, että päähenkilö kasvoi henkisesti paljon. Pidin myös samalla kertaa synkästä että onnistuneesta lopusta. Se oli juuri sellainen millainen hyvän kirjan lopun täytyykin olla, eli pysäyttävä.
Kuin viimeistä päivää on kirja, joka antaa ajattelemisen aihetta ja herättää paljon tunteita, itselläni eniten raivoa ja surua. Teos on kirjoitettu niin realistisesti ilkeällä tavalla. Suosittujen ja vähemmän suosittujen kuilu tulee tässä esille aivan mielettömällä tavalla - pöyristyttävintä on se, että kaikki saattaisi oikeasti tapahtua. Pidän kirjasta silti, itselläni oli kirjan loppupuolella koko ajan sellainen pakahtumisen tunne. Kirjailija tuo todella taitonsa esille, ja jos tätä pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin se olisi koskettava. Ehdottomasti viiden tähden kirja jota suosittelen ihan kaikille.
Tämä arvio sisältää juonipaljastuksia · Näytä arvio
Paras kirja ikinä.
Tämä on yksi lempikirjani, koska se on vain yksinkertaisesti niin hyvä. Koskettava tarina ja en häpeä myöntää, että olen lukenut tämän vähintään 8 kertaa. Ja joka kerralla ymmärtää jotakin pientä symboliikkaa mitä ei ensimmäisellä kerralla ole huomannut. Vaikkakin hieman surullinen niin löytyy myös hieman huumoria!
Samanthalle on tärkeää vain ulkonäkö, maine ja poikaystävä, niin on kaikkille hänen parhaille kavereillekkin -> seura tekee kaltaisekseen. Kohtalokkaan illan jälkeen kaikki muuttuu ja Sam alkaa ymmärtää itseään ja maailmaa paremmin ja päivä päivältä hän ymmärtää mikä on oikeasti tärkeää; ei maine tai merkkivaatteet vaan rakkaus. Olipas nyt jotekin kornisti sanottu, mutta niin se kuitenkin menee ;)
Lempihenkilöitäni on Kent ja Samin pikkusisko Izzy. Kent, oikea herrasmies, on jotenkin niin hellyttävä tapaus. Hän on rehellinen, vaatimaton, hän rakastaa Samia aina, vaikka tämä käyttäytyy ilkeästi tätä kohtaan ja omalla tavallaan rohkea, koska ei välitä muiden mielipiteistä vaan on mikä on. Izzy on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin ihana, että toivon että minullakin olisi tuollainen pikkusisko. Kentin tapaan hänkin on rohkea ja on oma itsensä: pukeutuu mitä värikkäimpiin vaatteisiin ja ei häpeä puhua eritavalla kuin muut. Ehkä meidän kaikkien pitäisi ottaa mallia hänenkaltaisistaan ihmisistä...
Lempitapahtumia on kun Sam, Izzy ja heidän vanhempansa pitävät "Formaggioperjantain", Kentin ja Samin ensisuudelma ja surullisella tavalla myös loppu, kun Sam uhrautuu Julietin puolesta ja kuolee parhaiden kavereiden läsnäollessa.
Tämä kirja jos mikä herättää tunteita ja pistää miettimään asioita.
Tämä arvio sisältää juonipaljastuksia · Näytä arvio
Pidin tästä kirjasta, vaikkakin jokseenkin oli ärsyttävää mennä sama päivä seitsemään kertaan läpi.
Sam ei ole lempihahmojani, oikeastaan en päässyt heihin kehenkään kiintymään kunnolla. Ainut poikkeus on Kent, jota jopa aloin säälimään lopussa. Miksi ihmeessä Sam herättelee pojan tunteet ja antaa tälle turhia toiveita kun tietää olevansa kuollu? on kysymys mielessäni ja tajutessani jutun heti ensimmäisestä Kentin ja Samin keskustelusta aloin vihaamaan Samiä.
Juoni oli kuitenkin melko onnistunut, ja mieleen jää kirjan jälkeen kysymys: "Mitä 13. päivä tapahtuu?"
