Jäljitetty
Sidottu, kansipaperi.
Matka omiin kykyihin on matka tuntemattomaan.
Mukaansa tempaava paranormaali romanssi yhdistää tätä päivää ja tunnistettavaa todellisuutta muinaisiin myytteihin. Kiitetyn sarjan kolmas osa.
Paluu Helsinkiin ja elämä taideopiskelijana ei olekaan Raisan odotusten mukaista, eivätkä muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista anna rauhaa. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä... Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan.
Elina Rouhiainen
Elina Rouhiainen (s. 1988) opiskelee sosiologiaa Helsingin yliopistossa ja on aikaisemmin kilpaillut aktiivisesti muodostelmaluistelussa. Hän kirjoitti ensimmäisen version esikoisromaanistaan Kesytön reilussa kuukaudessa, kun sen tarina imaisi hänet täysin mukaansa. Kirja sai alkunsa hänen mieleensä nousseesta kuvasta, jossa tyttö istuu yksin synkässä metsässä ja kohtaa suuren suden.
Kirja-arvioita
Tässä osassa juoni lähti aivan laukalle ja uusiin suuntiin. Aluksi en pitänyt tästä, mutta kun totuin siihen, että sudet eivät ole enää pääosassa, pääsin taas kyytiin. En tykännyt aivan niin paljon kuin aiemmista osista, mutta oli tämäkin silti hyvä kirja.
Mun mielipide tästä kirjasta ei oo vielä täysin muodostunut mutta kirjan luettuani ei tehnyt mieli lukea seuraavaa kirjaa. Kyllä juoni mukaansa vetäisi (yliampuvuuden ja nopeiden käänteiden vuoksi) mutta seuraavan kirjan lukeminen ei jostain syystä houkuta. Minä en sure sitä ettei kirjassa ollut paljoa suomalaisuutta ja susia niinkuin susiraja kirjasarjan nimenä antaa ymmärtää, vaikka tottahan se on että susien olisi kuulunut olla keskeisempänä aiheena.
Ihan hyvä,mutta ei niinhyä kuin aikaisemmat sarjan teokset. Tykkään Hukkavaarasta ja sen asukkaista,joten pettymys oli se, kun tapahtumapaikka olikin Kreikka. Romantiikka jäi myös puuttumaan tästä kirjasta.
Todella hyvä, mutta alussa ehkä vähän tylsä, mutta silti etenevä.
Itse pidin kirjasta, kuten aiemmistakin osista. Joissakin kohdissa tarinassa hypättiin mielestäni liian pitkiä ajanjaksoja yli, joiden aikaisia tapahtumia ei oikeastaan selitetty juuri ollenkaan. Osa tapahtumista oli ennalta arvattavia, mutta melkoisia yllätyksiäkin löytyi. Suosittelen aiemmatkin osat lukeneille.
Ehdottomasti sarjan huonoin kirja. Ihmissusia ei tässä kirjassa ollut enää lähes ollenkaan ja Kreikka mytologia ja daimonit sun muut meni jo ihan yli. Minulle Susiraja-sarjan viehätys alkuun oli ihmissudet ja suomalaisuus, mutta tästä kirjasta ne puuttuivat lähes täysin. Raisasta tulee kirja kirjalta ärsyttävämpi. Nikoa ei näkynyt oikeastaan ollenkaan ja Raisakin tuntui unohtavan hänet välillä jo ihan kokonaan. Mikaelin palatessa kuvioihin kiinnostukseni lisääntyi, mutta eipä silläkään saralla ihmeempiä tapahtunut ennenkuin vasta ihan kirjan viimeisillä sivuilla. Tässä kirjassa esiteltiin koko ajan vaan uusia hahmoja samalla kun vanhat unohdettiin kokonaan. Ei tuntunut enää samalta sarjalta kuin kaksi edellistä kirjaa.
Liian vähän Mikaelia. Liian vähän Nikoa. Liian vähän hukkavaaraa. Liian vähän susia. Olen samaa mieltä. Mutta silti pidin tästä kirjasta erittäin paljon. Miltei kaikki uudet hahmot olivat mukavia ja Kreikasta oli kiva lukea. Kirja olimparempi kuin edellinen, mikä on sinällään aika yllättävää. Mutta kaippa minä vähän ehdin jo kyllästyä Hukkavaaraan, vaihtelu virkistää. Kunhan seuraavassa osassa on paljon kaikkea sitä mitä mainitsin ensimmäisissä lauseissa tästä kirjasta puuttuvan.
Petyin... Kirjotin tälle pitkänki arvostelun heti ku luin tän viimesyksyn, mut se ajelehtii nyt jossain koneen uumenissa, et tiivistettynä: -liian vähän Mikaelia -liian vähän susia ja Hukkavaaraa -karkaa alkuperäsestä aiheesta aika kauas. Mulle tuli kesyttömästä mieleen Twilight ja tästä ehkä varjojenkaupungit, molemmat sarjat hyviä, mut niin erilaisia maailmoja ei voi yhdistää. Jos sarjaa lähetään kirjottaa sellasel hillityn fantasian linjal, ni sitä ei voi yhtäkkii rupee vetää överiks niinku täs munmielest daimonien ja keijujen (joita vaan yhtäkkii alkoo tunkee joka nurkan takaa) kaa kävi. Siis esim Percy Jacksonit on hyvä esimerkki ehkä älyvapaimmast fantasiasarjast mitä mä oon lukenu ja ne on silti tosi hyvii, mut tää ei oo kivaa et muutetaan kirjan maailmaa näin rajusti... -Mitja oli must jotenki ylimääränen :/ -täs ja yleisestikki jotenki ärsyttää et esim nyt suomalaiset kirjailijat alottaa rauhas siit et tapahtumapaikka on Suomes ja sit ne haluu tokas tai täs tapaukses kolmannes osas lähtee viemään henkilöit maailmal -Miten Raisa sai tuotuu sen veitsisalkku hommelin sielt saarelt? Eiks oo vähän epäilyttävää jos tyyppi ottaa heittoveitsisarjan mukaan ku se lähtee kattoo paraatii? -Miten Suomest lähteminen olis muka auttanu Mitjaa ja Raisaa ku niil oli vastas jotain mitälie jumalallisii kuningattarii tai mikä se olikaan se ärsyttävä Daimon muija, jonka nimee en muista xd -jälkeenpäin tää oli kyl kokonaisuutena ajatellen hyvä, mut alkupuolisko oli vähän puuduttavaa luettavaa. Sitku Mikael palas kuvioihin ni mul alko silmöt kiiluu kiinnostuksest, koska täähän lähti koko sarja siit et on Raisa ja Mikael, jotka rakastaa toisiaan vaiks niitten suhde on mahdoton/kielletty/jotain sellast Yksinkertasesti: Pliis haluun takas Hukkavaaraan! Haluun Nikon, haluun Mikaelin!!
Olipas vähän puulla päähän lyöty olo kun suljin tämän kirjan kannet. Täytyy myöntää, että tämä kirja oli hienoinen pettymys. Kirjailijan tavassa kirjoittaa sekä hahmoissa ei ole kyllä mitään vikaa, mutta olin pitänyt tätä niin umpisuomalaisena tarinana kuin olla ja voi ja petyin suunnattomasti, että tähän tuotiin mukaan jotain kreikan mytologiaa ja daimoneita. Vielä sen olisin tajunnut jos kuvio oli jollain tavalla liittynyt suomen mytologiaan tai vastaavaan, mutta kun ei. Rakastuin ensimmäisessä kirjassa niin silmittömästi suomalaisuuteen sekä Hukkavaaraan, että tässä kirjassa oli shokki lukea myös keijuista ja vaikka sun mistä jotka menivät minusta vähän yli hilseen. Loppua kohden tietysti saatiin taas vähän vanhoja kipinöitä syttymään mikä oli mahtavaa, mutta nyt toivon käsi sydämellä, että seuraava osa lupaa jälleen kerran suomalaisuutta yli äyräiden sekä Hukkavaaraa. En tunnistanut tätä oikein Susiraja-sarjan kirjaksi. Ei tämä nyt mikään huono kirja ollut, mutta tarina hyppäsi kyllä minusta vähän harhapoluille. Jatko-osaa odotellaan siis kovasti jotta nähdään mitä tuleman pitää.
