Lonely Reader

Kun huomasin tän sarjan aloin melkeen kiljua ja meinasin hypätä kattoon. Ihailen Rick Riordania siitä että hän osaa kuvailla henkilöitä ja ympäristöä upeasti, huumirintaju on aivan omaa luokkaansa vaikka onkin fantasiakirja eikä mikään huumorikirja. Missään minun lukemassa kirjassa ei ole ollut näin hyvää huumoria ja siitä vielä iso plussa että tiimi ei ole vain Percy&kumppanit vaan ihan oikeasti 7 puoliveristä pelastamassa maailmaa.( joo, hiukan matkittu The big bad wolf ja kirjaneidolta mutta ei sitä voisi paremmin kuvailla) Loppukin oli niin ihana kun percy hyppäsi Annabethin perään tartarokseen jottei joutuisi olla erossa hänestä taas kerran. Ja kuten haadeksen lapsi Nico ystävällisesti huomautti. (ei noin suorasukaisesti eikä varmaan edes samalla lailla mutta ajatus on sama) He ovat vahvempia yhdessä kuin erikseen. Sitten vielä lisäisin miksei vielä näe milloin haadeksen talo ilmestyy suomeksi. Arvatenkin se tulee v 2014 kesällä. eli tänä vuonna ja ajattelin että se kerrottaisiin heti kun vuosi vaihtuu joten milloinkas se ilmestyy? Onko kellään tietoa ja voisko sen laittaa pikaisesti viestillä? Jos on? kiitos.

Aluksi kun huomasin tämän kirjan hyllyllä, en tiennyt oliko kirja hyvä vaiko huono. Ihan outo kirjailija. Ei entuudestaan tuttu. Luin takakannen, mietin lukisinko ja ajattelin että miksikäs ei. Voisi olla ihan hyvä kirja. Kun nyt tässä luin ajattelin ensiksi että aika sekava mutta sitten kun pääsi juoneen mukaan en malttanut päästää sitä käsistäni. Hylas oli alkujaankin aivan ihana ihminen. Suretti se Nopsan kohtalo ja Issin katoaminen. Sitten kun sitä kirjaa luki eteenpäin yksi asia tuli selväksi. Inhoan niitä variksia ( enkä nyt tarkoita lintuja) Vaikka kyse olikin Pronssikaudesta inhottaa kun pakotetaan naimisiin ja säälin siitä Pirraa. Pirran avuttomuus ihmetytti. Oli kyllä Ihme ettei hänelle opetettu mitään. Henki oli aivan ihana enkä yhtään ihmettele mistä kirja on saanut nimensä. Voisin kuvitella miten kamalaa on kun ystävät pettää ja soturit vainoavat joka nurkassa. Taas käy sääliksi jotakuta. :) Olen lukenut monta kirjaa jotka perustuvat johonkin menneeseen aikakauteen yms . Esim kreikkan ja egyptin mythologiaan ja nyt tähän pronssikauteen. KIrjaesimerkkejä on Rick Riordanin percy jacksonit, olympoksen sankarit ja kanen aikakirjat. Ajattelin että taas yksi kirja jolla ei ole jatkoa eli vain yksiosainen kirja kun etenin loppua kohden mutta kun luin loppuun olin onnellinen että kirja jatkuu ja että Hylas ei vieläkään päässyt ongelmistaan ja vaarat uhkaavat joka paikassa. Harmi vain että seuraava kirja, niinkuin useimmatkin ilmestyvät vasta seuraavana vuonna. :( Jaa mutta eipä muuta ihana kirja. Lukekaa ihmeessä!

Jotenkin mulle tuli tästä osasta sellainen tunne että ihmisestä tulee parempi ja sisäisesti rauhallisempi kun kuolee.(kiitos Rileyn) Kohta jossa se meni menneisyyteen oli vähän sekava ja jotkut sanat/huomautukset/tapahtumat olisin mielihyvin jättänyt pois ja jotenkin tuntuu että koko kirjasarja tulee olemaan pelkkää Damen on kuolemansairas, Everin pitää pelastaa hänet ja etsiä vastalääke.

Kyllä tuo Darren Shan on aikamoinen vampyyriprinssi. Ei periksi anna eikä ystäviä hylkää. Tunteetkin ovat paikalla toisin kuin eräällä mainitsemattomalla.(Steve leopardilla) Oli se kyllä harmillista lopussa kun Darren kuoli ja jätti Debbien, Annien, Dariuksen, Vancan, Alicen, kaikki vampyyrit ja friikkisirkuslaiset. Debbie, Annie ja Darius ovat varmaan pois tolaltaan.totta kai myös Vanca sun muut. Se myös harmittaa että ei kerrottu miten niille kävi kun Darren kuoli. Totta kai ymmärrän että Darrenhan sitä päiväkirjaa ^kirjoittî^ joten ei hän voinut tietää. Darren muutti käsityksen ettei omaa tulevaisuuttaan voi muuttaa. K-H talo sai kunnolla nenilleen. Se oli oikein hänelle. Paratiisi varmaan on hyvä paikka. Ehkä jopa taivaan tapainen. Vielä että tästä Kirjasarjasta alusta loppuun asti asiat kerrottiin niin tarkasti ja uskottavasti että luulisi vampyyrien oikeasti olevan olemassa, Ja kun kerran sanottiin että Darren käski lähettää päiväkirjat Nuorelle Darrenille niin ehkä Nuori Darren ehkä oikeasti julkaisi ne ja nämä tapahtumat onkin totta ja jos vamppyyreitä on niin silloinhan noidat (kuten Evanna:)), ihmissudet ja kaikki muutkin taruolennot ovat totta. Miettikääpä sitä.

Jännittävä ja kutkuttava kirja taas kerran. :) mitään muuta en tästä osasta toivo. Juoni oli jännittävä, tarina darren shanista,vamppyyriprinssistä eteni eikä yritetty venyttää moneen osaan. Jännittävä miten kirjailija itse ajttaleli että sen maailman tulevaisuus on. Kenties jopa kuvitteli meidän maailman tulevaisuuden olean täynnä ikivanhoja ihmisiä ja maailmaa hallitsisi lohikäärmeet. Vaikka esille tulikin paljastuksia kuka Harkat oikeasti on en silti tajunnut ennenkuin luin ja sain tietää. Iso plussa siitä ja varmaan nähtiin vaivaa ettei tullut sitä paljasettua missään kohtia. Hyvä kirja. Ehkei yhtä hyvä kuin jotkut muut mutta hyvä ja ehkä joitain osia parempikin. Ken tietää. ;)

Olin kirjastossa katselemassa uutta kirjasarjaa luettavaksi ja tämän kirjan punainen selkämys tarttui silmiini. No ajattelin lukea koska ennen en ollutkaan lukenut Robertsin kirjoja. Ihastuin tähän heti. Tässä on juuri sitä romantiikkaa, intohimoa, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ensin Hoyt inhoaa Glennaa ja rakastuukin sitten häneen palavasti ja epätoivoisesti. Cianin Charmi ja säväkkyys tuo mukavaa potkua kirjaan. Kumpa vain hänkin jossain osassa saisi rakkauden sen pimeyden keskellä minne Lilith hänet vei koska hekin, JOPA hekin voivat rakastaa. Blairkin on toki mielenkiintoinen henkilö ja ihanaa miten on saatu Nolankin osuus tähän kirjaan Blairin Iso iso iso iso iso iso.... äitinä. Moirakin on yksi lempihahmoistani, innokkaana ja reippaana. Hän on hyvä ampumaan nuolia (sopii niin hänen tyyliinsä) ja hirveä lukutoukka (ihan niin kuin minä :)) Larkin taas. Oih, minä niin tahtoisin saman taidon kuin hän. Huoh. Ihana kirja,luen innolla kaksi muutakin sarjan osaa.

"Pitkälle kehitellyt henkilöhahmot ovat tämän hyvin rakennetun, huolella toteutetun yliluonnolisen seikkailun kantava voima. Robertsin parhaita romaaneja." (lainattu) No täytyy sanoa että juu, mutta ei vain morriganin risti vaan koko kirjasarja. Jos nyt tiedätte muita Robertsin kirjoja laittaisitteko viestiin ja lähettäisitte ne koska ihan mielelläni lukinsin samantyyppisiä kirjoja jos vain sattuu löytymään. Tämän parempaa suoritusta kirjoista on hankala löytää vaikka joitain on. Kirjan pääosissa tuppaa olemaan aina se pari joka rakastuut oisiinsa vastoikäymisistä huolimatta ja se on aivan mahtava idea. Larkin ja Blair eivät olleet niinkään lempihahmoni kirjasarjassa mutta niitäkin ihailin. Edellisessä kirjassa (morriganin risti) Tuntui kuin Hoyt ja Glenna olisivat viisikin vuotta vanhempia kuin muut kun käyttäytyivät niin.. Niin aikuismaisesti kuin taas Cian vaikka. Tyylikäs ja huoleton ulkokuori ja aika semmonen.. No varmaan tajusitte ja kun he vielä menivät naimisiinkin.(Glenna ja Hoyt siis) Hoitivat kaiken ja olivat järjestelmällisiä, no joskus pinna petti mutta muuten. En tiedä ovatko muut samaa mieltä, mutta tähän sarjaan verrattuna he vaikuttivat aikuisemmilta. En mitään muuta voi sanoa. Mielipiteeni olen ilmaissut ja sarja on aivan mahtava. Eikös totta? :D

Ihastuttavan sarjan päätösosa. Aivan fantastinen. Pääosissa taas Moira ja ?Cian? Enpä olisi uskonut mutta muita ei ollutkaan enää jäljellä. Ensimmäisessä osassa tuntui siltä että Moira pelkäsi ja halveksui Ciania sen takia mikä hän oli. Ehkä niin oli tarkoitettu. Lilith joukkoineen on aiheuttanut piirille suurta tuhoa ja murhetta mutta kaiken sen keskellä he löytävät itsensä, toisensa ja jopa rakkauden. Moiran ja Cian ovat olleet lempihahmoni koko Kirjasarjassa. En tiedä syytä. Ehkä sen takia että pidän itse Cianin kaltaisista pojista ja olen itse Moiran kaltainen. :) Täynnä huumoria, rakkautta ja intohimoa. Lopetuskin oli ihana ja Cianin viesti sai kyyneleet silmiin. Aluksi en tajunnut sitä että miksi joku vanha ukko kertoo tätä tarinaa. eikä ollut mitään hajua miten se tähän kirjasarjaan liittyi. No lopussa sen sain selville ja täytyy sanoa että taitavasti Roberts sen sinne mukaan sai. Että joku oikeasti kertoisi tätä tarinaa eikä vain käytettäisi sitä ainaista kulutettua ettäse tapahtuu juuri nyt ja että joku vain kertoo siitä tai sitten joku lukee sen päiväkirjasta. Jos nyt tajusitte. Ihana päätös Ihanalle kirjasarjalle.

Mahtava kirja taas kerran Darren Shanilta. Onhan hän tämän kirjasarjan kirjoittaja??? Juoni oli mahtava enkä olisi arvannut että joku olisi kirjannut Darrenin kouluun. :) Ja kun siinä uhdessä osassa Debbien ilmestyi ihanana tyttönä ja ystävänä niin ajattelin että hän tulee esille muulloinkin. koska tuntui tärkeältä tyypiltä. Enpä vaan olis arvannut että hän oli ryhtynyt opettajaksi ja oli samassa koulussa opettajana kuin minne Darren passitettii. :D Ihana juonenkäänne. Jatkaa samaan malliin niin tulee tästä sarjasta yksi suosikeistani.

Mahtava kirja. En voi muuta sanoa. En olisi ikinä uskonut että neljäs vai viideskö prinssi se oli niin olisi tuollainen... Erämaatyyppinen vampyyri, joka yrittää muokata luonnon asettamia rajoja (K-H Talon oikeastaan) ja altistaa itseään auringolle jotta oppisi sietämään sitä. :) Darren oli taas kerran yhtä ihana kuin ennen ja Crepsley yhtä nyrpeä ja no miten sen sanoisi... oma itsensä. :D Tässäkin alussa kirja keskittyi vampyyrivuoreen jossa Darren opetteli Prinssien "tavoille" niin sanoakseni eli istuskeli suuressa salissa ja luki rapostteja ja teki sotasuunnitelmia. Sitten tuli taas K-H Talo ja lähetti Darrenin ja Crepsleyn sekä Harkatin ulkomaailmaan kukistamaan vampneesimestari. Mukaan liittyi se "Erämaan prinssi" Vancha ja siitä se seikkailu vasta alkoikin

Enpä olisi uskonut Kudraa petturiksi. Vaikka tekikin sen hyvästä syystä. Ihmettelen myös kirjan nimivalintaa. "Vampyyriprinssi". Tottahan toki Darrenista tuli prinssi ja Darrenhan on se päähenkilö mutta pääjuttu kertoi Kudrasta ja siitä miten se petti heidät.

Urhea Darren Shan. Kirja tempaisi mukaan niin hyvin että en malttanut irrottaa käsiäni siitä ja luin sen loppuun 4 tunnissa. :) Enpä itse tahtoisi suorittaa noita kuoleman koetuksia kun tuollaisen nimenkin ovat saaneet. Mutta Darrenhan niistä sitten selviytyi, ainakin osittain. Harkat oli urhea vaikkakin typerä. Hänelle olisi pitänyt kertoa vampyyrien tavat. En kyllä ole siitä vihainen koska oletettavasti Darren olisi.

Juuri vähän aikaa sitten tajusn että kannen kuva esittää viemärin suuaukkoa. Heh. Juoni oli kiva oli mahtavaa että Evrakin sai isomman osan kirjassa kuin yleensä. Debbiekin oli rohkea ja uskalias tyttö ja ystävä. Oli aika keljua jättää hänet mitään sanomatta vaikka ymmärrän että miten Darren muka olisi voinut sanoa hyvästit sille ainoalle tytölle jota on kaiketi pussannut. :) Vaikka Murloughin tappaminen aloittikin Arpien sodan (nimi myöhemmistä kirjoista) niin oli se pakko tehdä ja eihän kukaan sitä vielä silloin tiennyt vaan sota alkoi kai jostain muusta. Emt. Sillä Debbielläkin on vielä suuri osuus tässä sarjassa ja vampyyrien ja vampneesien välisessä sodassa.

Aivan mahtava jatko hyvälle kirjalle. Idea oli huikea ja hahmot (erityisesti Kate ja Rafe)olivat häkähdyttäviä. Luin varmaan kolme tuntia putkeen kunnes kirja loppui ja sanalla sanoen järkytyin miten Rafe muuttui erillaiseksi Karmo Mangukseksi muututtuaan. Oli ilkeää jättää Kate varjomaahan ja iloitsin kun Michael pelasti hänet. Odotan innolla kolmatta osaa ja Emman tarinaa kuoleman kirjasta. (milloinkohan ilmestyy?) Vaikka Michael ensin halveksi keijuja eivät ne niin pahoja olleetkaan. (kyllä kääpiöt suuttuisivat jos kuulisivat tuon) En olisi muuten löytänyt tätä kirjasarjaa, jollei ykkösosan kansi olisi kaverini käsissä pistänyt silmään. Kiitos hänelle!