Tämä jää aavistuksen kehnommaksi kuin Punaiset tulppaanit. Tapahtumat muuttuvat loppua kohden hiukan lennokkaammiksi, mutta se ei ole mielestäni hyvä juttu. Kaikki se draama on pidemmän päälle lähinnä kiusallista ja Damen oikeastaan loistaa poissaolollaan koko kirjan ajan. Joo, sehän siinä oli ideakin, mutta olisiko silti voitu yrittää jotain? Roman on äärettömän epäluovaksi muovattu vihollinen ja Romy ja Rayne kuin jostain 2000-luvun shoujo-mangasta repäistyt. Toiminta menee lian korkealentoiseksi ja noloksi, mutta silti viimeinen luku on aivan liian onnellinen.
Alkuteos ilmestynyt 2009. Suomentanut Sirpa Meripaasi. Sidottu.
Juuri kuin Ever on alkanut päästä sisään Damenin viettelevään maailmaan, nuorukaisen maagiset voimat alkavat hiipua. Mystinen sairaus ajaa Everin etsimään vastauksia Valonmaasta, ulottuvuudesta elämän ja kuoleman välillä.
Lukijoiden keskustelut
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluKirjasarja
Voiko vuosisatoja kestänyt rakkaus voittaa tielleen tulevat uudet esteet? Kalifornialaiseen high school -maailmaan sijoittuva kuusiosainen menestyssarja on nautinnollinen sekoitus nykyaikaa ja maagisia iäisyysteemoja.
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
11 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Ihan ok, mutta itselläni ei oikein tärpännyt.
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Tosi siirappinen ja imelä alku eikä tää sarja jotenki nappaa... Ekan kirjan jälkeen ajattelin, että josko tää olis parempi , mutta jouduin pettymään. Olihan kirjassa ihan kivoja käänteitä ja nii mut ei välttämättä kuitenkaan ihan mun juttu. Ever on ihan sairaan ärsyttävä eikä Damen tunnu musta yhtään seksikkäältä varsinkaan kun sitä ei kuvailla vaan Ever vaan hokee, että "Voi kun se Damen on niin seksikäs pus pus" argghh...
Kolmatta osaa tuskin luen!
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Wow. Voin sanoa yllättyneeni totaalisesti, kun siirappisen alun jälkeen tulin imaistuksi mukaan kirjan tapahtumiin todetakseni, että tämä todella oli parempi ja potentiaalisempi kuin ensimmäinen osa. Kaiken kaikkiaan Sininen kuu oli kielellisesti sujuvampi ja soljuvampi ja vaikka dialogia oli jokseenkin vähemmän kuin Punaiset tulppaanit- kirjassa, tässä se ei pistänyt laisinkaan silmään. Selittelevyys oli jäänyt runsain verroin vähemmälle ja itse päähenkilö osoittautui odotettua mielenkiintoisemmaksi ja myötätuntoa lukijalta saavaksi persoonaksi. Kaikkinensa Sininen kuu on kypsempi kuin edeltäjänsä ja tätä voi suositella jo muillekin kuin vain teini-ikäiselle kansalle.
Ever ja Damen ovat toisissaan kiinni kuin takiaiset, heidän rakkautensa pulppuaa avoimena ja virtaavana, eikä heillä muuta olekaan kuin aikaa. Mitä muuta kuolemattomilla olisikaan niin paljon? Ever on kuitenkin epäileväinen. Häntä pelottaa antaa itsestään se viimeinen palanen; lihallinen anti Damenille ja päätöksen teko vaatii rohkeutta. Iltana, jona hän on valmis luopumaan neitsyydestään ei vain seurustelusuhteessa vallitsevan kaikille seurusteleville pareille tutun odotuksen jälkeen - vaan myös useita satoja vuosia kestäneen odotuksen jälkeen, kaikki kaatuu päälaelleen ja yhtäkkiä Damen on kaikkea muuta kuin rakastunut Everiin. Itse asiassa hän ei ole laisinkaan kiinnostunut Everistä. Hän pitää tätä yhtä outona ja inhottavana kuin jota kuinkin kaikki muutkin lukion opiskelijat. Kaikki ei ole ennallaan. Mikään ei ole ennallaan. Samalla kun Sabine vahtii Everiä silmä kovana, Everin ystävät Miles ja Haven alkavat roikkua A-pöytäläisten kanssa ja Damen kiehnää Stacian ympärillä, salaperäinen Roman yrittää kietoa Everiä pikkusormensa ympärille. Ainut keino on turvautua selvännäkijä Avaan ja rakkaudelliseen Valonmaahan. Mutta entä kun Ever huomaa voivansa palata menneisyyteen? Kun hän pystyy valitsemaan myös perheensä? Vai pystyykö sittenkään?
Vaikka pistekerroin jäi Sinisen kuun osalta kolmoseksi, se oli silti älytön nousukiito Kuolemattomat- sarjan esikoisesta.
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Jotenkin mulle tuli tästä osasta sellainen tunne että ihmisestä tulee parempi ja sisäisesti rauhallisempi kun kuolee.(kiitos Rileyn) Kohta jossa se meni menneisyyteen oli vähän sekava ja jotkut sanat/huomautukset/tapahtumat olisin mielihyvin jättänyt pois ja jotenkin tuntuu että koko kirjasarja tulee olemaan pelkkää Damen on kuolemansairas, Everin pitää pelastaa hänet ja etsiä vastalääke.
Tämä kirja oli mielstäni paljon parempi kuin aikaisempi kirja. Tässä kirjassa juonessa tapahtui yllättäviä juonenkäänteitä, kun taas edellisessä sarjassa se oli aika aika ennalta arvattavaa. Ja tässäkin.. Damen meni Stacian luo taas ja jätti Everin yksin tosin se taisi olla Romanin vika. Kyllä tämä sarja on vaan ihana, ainakin tähän asti. Toivottavasti seuraava osa on yhtä hyvä :-D
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Minusta tämä oli mielenkiintoisempi kuin sarjan eka osa. Kiitos Romanin. Hihkuin intoa kun Damon myrkytettiin, johtuen siitä että inhoan sen täydellisyyttä yli kaiken. Ever tekee ihan ihmeellisiä virheitä ja valintoja. Tuntuu että se on vaan jättänyt aivonsa narikkaan. Varsinkin loppuhuipennuksessa ihmettelin, millä perusteella Ever luottaa mielummin romaniin eikä Valomaasta tulleisiin kaksosiin. Juoni kulki suht nopeasti, harmi vaan, että joitain pikkuseikkoja jäi auki. Tämän kakkos osan perusteella voi olettaa, että seuraava osa on vielä parempi.
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
No kirja oli ihan okei. Ei ehkä kaikkista parhaimpia mitä olen lukenut. Ever alkaa joissakin kohdissa olla vähän raivostuttava, enkä yhtään ihmettele että Ramonin on niin helppo manipuloida häntä. Kavereiden hylkääminen ei sinäänsä ole mikään uusi käänne, mutta ihan toimiva. Damen vaikuttaa ehlä vähän kiinnostavammalta tässä kirjassa. Varsinkin kun hän saa auran, mutta jotenkin Damenkin jää vähän pinnalliseksi. Lopussa minulta meni pari asiaa ihan ohi. Esim. Avan käytöksestä... Ja mikä se valomaa olikaan niin kuitenkin se alkoi mennä jo minusta vähän yli. Ramon oli koko kirjan mielenkiintoisin hahmo, mutta kaikki mentiin sitten pilaamaan lopussa sillä Drina sekoilulla. Joten olin vähän pettynyt luettuani tämän. Mutta kaipa se kolmaskin osa pitää lukaista läpi ja katsoa miten ongelmat ratkaistaan...
Jotenkin tää sarja ei muhun vaan kolahda, ainoana paranormaalin romantiikan sarjoista tähän mennessä. Ekan kirjan kanssa olin jo ihan pettynyt, että mitä tää on, ja Sininen kuu meni vielä lisää alaspäin. Ever on ärsyttävä, kirjan lauseet menee multa jotenkin ohi ja on miljoona asiaa joita ei oo selitetty tai on selitetty huonosti. Damen käyttäytyy oudosti koko ajan ja monet muutkin henkilöt on kummallisia, kuten ne kaksoset ja Ava. Tää kirjasarja ei vaan uppoa muhun lainkaan.
Sininen kuu on todella loistava kirja ja samalla myös aivan mahtava jatko-osa loistavalle alkaneelle kirja-sarjalle. Omalla kohdallani vain tuo kiusaamisjuttu on aika arkapaikka, enkä siksi pitänyt niistä kohdista. Varsinkin Damenin käytös järkytti monissa kohdissa. Mutta kirja oli tosi hyvä ja se saa varmistamaan sen, että ostan kolmannen kirjan heti kun se vain ilmestyy.
Ensimmäistä osaa lukiessani petyin kirjaan todella. Ilokseni täytyy myöntää, että tämä toinen kirja oli todella hyvä. Hahmot olivat paljon aidompia ja heihin pystyi samaistumaan. Everin tuntemukset kirjan edetessä olivat käsin kosketeltavia, koska joskus on itsekin ollut vähän samanlaisessa tilanteessa. Kirjassa mentiin suht reippaasti eteen päin eikä jääty junnaamaan paikoilleen. Loppu kyllä yllätti. Seuraavassa osassa on siis tiedossa jotakin mielenkiintoista.
