Tämän kirjan suurin ongelma on se, että Haven alkaa saada aivan liian tärkeän roolin. Hän on roolissaan keikkunut jo tärkeän ja "turhan" välimaastossa, mutta loikkasi nyt suorilla päähenkilöiden piiriin. Harvoin kirjallisuudessa törmää sellaisiin päähenkilön ystäviin, jotka eivät sinänsä vaikuta juoneen, mutta heissä on silti luonnetta. Mielestäni heitä tulisi olla paljon enemmän, sillä he keventävät tunnelmaa sopivasti, eikä draaman määrä kasva massiivisiin mittasuhteisiin. Hyvässä tarinassa on aina joku, joka hetkeksi keskeyttää juonen niin, että lukija ehti hengähtämään. Onneksi on sentään Miles.
Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Sirpa Meripaasi. Sidottu.
Kuolematon rakkaustarina pitää otteessaan – kerran sen piiriin päästyään on pakko saada lisää.
Ever yrittää auttaa parasta ystävätärtään Havenia muuttumaan kuolemattomaksi ja samalla murtamaan itsensä ja Damienin rakkauden esteenä olevan kirouksen. Hän joutuu tasapainoilemaan synkkien uhkakuvien kanssa ja taistelemaan vanhaa perivihollista Romania vastaan.
Epätoivoinen Ever turvautuu mustaan magiaan ja vaarantaa kaiken rakastamansa – jopa Damenin.
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Kuolemattomat
Kaikki sarjatiedot →Kirjasarja
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
8 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Kirja tuntui aika tasapaksulta pakkopullalta lähes tulkoon alusta loppuun. Juoni tuntui junnaavan koko ajan paikoillaan, eikä se edennyt yhtään mihinkään. Kirjassa keskityttiin mielestäni liikaa Damenin hehkuttamiseen, sekä Romanin ja Everin siteeseen, josta ei tuntunut millään kerralla saavan mitään uutta.
Odotin vähän parempaa, mutta kyllä tämän silti jaksoi loppuun asti lukea.
Kun aloitin lukea tätä kirjaa ajattelin 'äh onpa tylsä,samanalainen kun muutkin osat,eikä Haven on kuolematon' Mutta mitä pidemälle kirjassa eteni sitä paremmaksi se muuttui, vaikka siitä kyllä puuttui se jokin, mikä tekisi kirjasta erinomaisen. Havenin kuolemattomuus oli jotenkin ärsyttävää, mutta Everin sähläilyt Romanin kanssa pitivät mielenkiintoa yllä. Vaikka lopussa päädyttiin taas samaan tilanteeseen kuin edellisessäkin kirjassa eli ettei ei ole vastamyrkkyä, niin tadaa kaikki on taas hyvin. Toivon ,että seuraavassa osassa Ever ja Damen saisivat vastamyrkyn vastamyrkyn ja hoitaisivat homman kotiin.
Tämä kirja oli ehdottomasta tämän sarjan heikoin teos. Jotenkin tässä ei ollut sellaista hohtoa, jota olisin kaivannut.. Kirjan juoni on totisesti jumahtanut paikoilleen. Havenin "henkistä vahvistumista" oli ihan kiva seurata, mutta siihen se sitten jäikin. Toivottavasti seuraava osa sitten yllättäisi positiivisemmin. :)
En oikein osaa sanoa pidänkö tästä sarjasta vai en. Juoni tuntuu junnaavan paikallaan ja hahmoistakaan ei juuri ilmene mitään uutta. Everin typeryys, Damenin täydellisyys sekä Haven kokonaisuudessaan alkavat pikkuhiljaa tympiä. Toivotaan että vihdoin seuraavassa osassa juoni ja hahmot kehittyisivät edes johonkin suuntaaan. Kun juonta miettii kokonaisuudessaan olisi sen mielestäni voinut jopa tiivistää kahteen osaan. Mutta joo saa nähdä miten seuraavassa osassa...
No niin, jokainen tietää paikalleen jumittuneen levyn, joka toistaa samaa kohtaa uudelleen ja uudelleen? Noh, tämä oli kirjaversio siitä samasta tapahtumasta. Kirjalla oli melkoisen masentava fiilis yllään koko ajan, alusta loppuun. Everin edellisessä kirjassa tekemänsä loitsu alkaa todenteolla vaivata ja houkutella vihollisen luokse. Sitten tietysti lasketaan vielä mukaan, että hän on Damenin kanssa ja Roman sattuu olemaan hänen ystävänsä, kuolemattomaksi (ja lisäksi entistä ärsyttävämmäksi) muuttuneen Havenin, poikaystävä. Minä niin odotin jo tuohon "koskemattomuus" - asiaan jonkinlaista muutosta, mutta ei. Ever kylläkin tässä kirjassa näkee jo taikaliemen, mutta... ei, ei sittenkään. Samaa paikallaan junnausta tämä kirja kuin edellinenkin, mutta jollain muotoa tämä kirja oli parempi kuin edellinen.
No kaipa kirja menetteli... Jotenkin hahmot ovat alkaneet häiritä minua aika paljonkin. Tämä Damenin ylitsepursuava täydellisyys. Damen on niin kärsivällinen. Damen ei koskaan suutu. Damen on aina paikalla kun tarvitsen häntä ja plaah plaah plaah. Ja toinen päähenkilö, Ever. Siis jotenkin se että aina kun se möhlii jotenkin ja tekee jotain tyhmää niin hän ei ole omaitsensä, kaikki on jonkun taian syytä. Siis Everin naurettava viattomuus kaiken suhteen mitä hän tekee väärin. Ja lopulta sitten Ever hoitaa homman ja kaikki on hyvin, paitsi se ihme vastamyrkky. No saa nähdä saadaanko se sitten ensi kirjassa. Damen on minusta Everille aivan liian itsestäänselvyys ja se ärsyttää minua. No Jude, Haven ja Roman olivat melkein ainoita hahmoja, jotka saivat kirjasta mielenkiintoisen. Toivon todella, että hahmojen ja juonen laatu paranee seuraavaan kirjaan, sillä nyt tämä ei vain kertakaikkiaan suju niin kuin pitäisi.
Risingshadow
