Olympoksen veri

Kirja oli todella hyvä, ja itse toivon, että seuraavissa osissa Willistä ja Nicosta tulisi pari :)

Odotukseni olivat ehkä vähän liian korkealla, mutta Olympoksen veri kruunasi sarjan kivasti. Juoni meni ihan kivasti ja opin tykkäämään Hazelista enemmän. Normaalisti arvioni ovat pitkiä, mutta tässä ei ole muuta sanottavaa että kirja oli hyvä. Tulen aina rkastamaan tätä sarjaa ja pysyy Top 3 listassa. Rick on taas tehnyt mahtavaa työtä ja harmittaa,etä sarja loppuu tähän. Leo ja Calypso saivat onnellisen lopun samoin Nico ja kaikki muutkin. Hyvästit tälle sarjalle ja uusia kirjoja lukemaan!

Tämä oli todella hyvä kirja! Percy Jackson sarja oli kyllä myös minunkin mielestäni parempi kuin Olympoksen sankarit. Loppu oli etenkin mahtava. Nyt on jotenkin haikea olo, kun Percy ja kumppanit eivät ainakaan minun tiettäkseni palaa takaisin. Kaikki kymmenen kirjaa on nyt luettu(Percy Jackson sarja ja Olympoksen sankarit) ja tuossa kirjahyllyssähän ne kaikki ovat vierekkäin. Jään kaipaamaan Leon vitsejä ja kaikkea muutakin koko sarjasta ja hahmoista! Jos et ole lukenut yhtäkään Percy Jackson tai Olympoksen sankarit kirjaa, niin minä ainakin suosittelen sinua lukemaan. Itse jäin heti koukkuun ensimmäisen kirjan jälkeen.

oli tosi hyvä sarja, mutta ei voita Percy Jackson sarjaa. Jäi jotenkin haikea fiilis kun tietää että nyt se on loppu. Kyllä tämäkin kirjasarja täytyy kotiin ostaa, oli se sen verran hyvä.

Ah, tätä olikin odotettu! Luin kirjan loppuun ollessani lomalla Kanarian saarilla. Hauskaa ja nopeasti luettavaa tekstiä tämä oli muiden Riordanin kirjojen tavoin. Ärsytti, kun kirjoitusvirheitä löytyi suomennoksessa todella paljon ja Annabethkin oli kirjoitettu muutamaan kertaan Annebeth, niinkuin joku taisikin jo mainita. Nicolle ja Reynalle oli annettu omat lukunsa ja opin pitämään näistä hahmoista paljon enemmän kuin ennen. Reyna ja Nico olis ollu söpö pari... :3 Mutta taas itse asiaan, eli kirjaan: Kirja oli aika nopea lukuinen ja täytti kyllä odotukset ja nyt haikein fiiliksin joudun jättämään puolijumalille hyvästit. Tuli siinä jotenkin hölmö olo, kun suljin kirjan kannet ja tajusin sen, etten pääse enää seuraamaan puolijumalten seikkailuja. Toivon todella, että tulisi vaikka joku extra kirja Gaian vastaisen sodan jälkeisistä ajoista tai jtn... Jään todella kaipaamaan Olympoksen sankareita. Hyvä sarjahan tää on kaikin puolin ollut, harmitti vaan kun tässä päätöksessä oli niin vähän sivuja yms.

Saanko olla rehellinen? Kirja oli minulle SUURI pettymys. En ole ennenkään tykännyt yhden ainoan Riordanin kirjan suomennoksesta (mieluummin niitä englanniksi lueskelen) mutta tämä osui jotenkin ihan sieluun saakka. En väitä, ettenkö olisi nauttinyt kirjasta, mutta se ei antanut niin paljoa itsestään kuin toivoin. Juoni jäi jokseenki latteaksi ja loppu ei ollut mitenkään virallinen huipentuma. Lyhyesti sanoen toivoin kirjalta todella paljon enemmän. Mutta ei tämä mitenkään horjuttanut vankkaa uskoani siihen, että Riordan on mestarikirjailija.

Olen täysin maassa. Kirja oli aivan mahtava, kuten kaikki Riordanin kirjat, mutta en voi uskoa, ettemme enää kuule Percyn ja kumppaneiden seikkailuista. Aloitin ensiksi lukemaan Riordanin Punainen Pyramidi-sarjaa ja sitä kautta päädyin Percy Jackson-sarjaan. Kun se oli luettu, ilmestyi Eksynyt sankari. Kun Olympoksen sankarit sarja ilmestyi, olin taivaassa, Percy ja tutut kaverukset olivat saaneet uusia haasteita ja uusia ystäviä ja vihollisia. Rakastan tätä sarjaa aina!

Sama juttu kuin muidenkin Riordanin kirjojen kanssa: tempaa mukaansa eikä päästä vaikka kirja lojuu pöydällä luettuna. Olo on haikea kun näille henkilöille joutuu heittämään hyvästit. Tuntuu siltä kuin hyvät ystävät lähtisivät elämästäni. Kirja oli omasta mielestäni loistava ja vertaansa vailla. Rehellisesti rakastin tätä kirjaa ja koko sarjaa.

Nyt se on ohi. Kymmenen hienoa kirjaa takana, eikä mitään uutta enää edessä. Tämä oli viimeiseksi kirjaksi lyhyt ja vähän lässähtänyt, mutta kuitenkin ihan ok päätös sarjalle. Kirjoitusvirheitä oli jokseenkin paljon, esim. Annabeth kirjoitettiin parikin kertaa Annebeth. Lopputaistelu kävi ihan liian helposti ja loppu oli muutenkin ehkä liian nopea. Ihan hyvä kirja jokatapauksessa. Ja hieno kokonaisuus. Kun tätä luin, toivon että kirja ei loppuisi niin nopeasti. Olisi pitänyt olla vähintään 500 sivua lisää että ei vain olisi lopppunut kesken. Tämä oli kuitenkin todella mukaansatempaava, joten eihän mitään taukoja voinut pitää. Lopussa tuli haikea olo, olisin toivonut edes epilogia tai jotain joka olisi paljastanut hieman tulevaisuuden näkymiä. Suosittelen ehdottomasti lukemaan jos on lukenut muutkin Rickin puolijumalakirjat.

Se oli sitten siinä. Viimeinen puolijumalista kertova kirja. The End. Vähän haikea fiilis jäi, vaikka kirja loppuu kaikkea muuta kuin surullisesti. Tämä sarja on mielestäni parantunut osa osalta -ja kyllähän tämä oli paras. Percy ja Annabeth jäivät kirjassa huomattavasti taka-alalle, johtuen varmaan heidän suuresta roolistaa edellisessä kirjassa. Jasonille, Piperille ja Leolle oli uhrattu monta lukua, ja Reyna ja Nicokin olivat saaneet osansa. Nämä kaksi hahmoa nousivatkin kirjassa hyvin suuresti esille ja saivat lisää syvyyttä. Tätä kirjaa oli kyllä ilo lukea. Sankarit joutuivat tuttuun tapaan ties kuinka moneen pulaan kohdatessaan tarujen henkiin heränneitä hirviöitä. Sankaruus, ystävyys ja uhrautuminen nousevat vahvasti esiin kirjan teemoina, vaikka Riordan käsittelee aiheina toki myös katkeruutta, pelkoa ja vallanhimoa. Eikä kirjasta tietenkään ole unohdettu Percyn ja Leon viljelemää huumoria, joka jaksaa huvittaa miltei aina. Voin sanoa (vaikka olenkin fanina ehkä hieman puolueellinen): mahtava kirja.