Haadeksen talo

Haadeksen talo oli mielenkiintoinen kirja täynnä vaaroja ja salaisuuksia. Tartaros oli mielestäni paikkana hyvin keksitty, ja sai ihokarvat nousemaan pystyyn kun pysähtyi miettimään tunnelmaa siellä. Jason oli tässä kirjassa enemmänkin kuin vitsikkäässä sivuroolissa, joka huitelee välillä miekallaan ja lentelee siellä täällä. Oli siellä kuitenkin kohtia joissa Jason oli ns. parrasvaloissa. Percyn ja Annabethin matka Tartaroksessa on todella mukaansa tempaavaa luettavaa ja Percyn ja Annabethin luvut olivatkin lempilukujani, vaikka Percy ei ollut Percy ja Annabeth tuntui omissa luvuissaankin ajoittain etäiseltä. Nico kuvattiin pelottavana ja etäisenä, joka sai mielenkiintoni hahmoa kohtaan lisääntymään vielä enemmän. Frankista en ole ennen erityisemmin pitänyt enkä voi sanoa pitäväni hänestä erityisemmin nytkään. Frank on kuin tärkeä sivullinen, joka tekee jonkun urotyön silloin tällöin ja vetäytyy taas jonnekkin muiden varjoihin. Leo ei Kalypson tapaamisen jälkeen ole enään hauska ja rento tyyppi, joka sai aina virnistelemään kirjaa lukiessa. Viimeisessä Percyn luvussa Percy ei mielestäni ollut läsnä, tai ehkä itse en vain ollut kunnolla mukana? Loppu ei ollut samanlainen kuin edellisissä osissa, joka jätti lukijan haluamaan lisää, lisää ja lisää, vaan nyt kaikki seitsemän puolijumalaa chillailivat piknikillä, joka oli hieman tympäisevä. Huomasin myös ohimennen muutaman kirjoitusvirheen, mutta ne eivät häirinneet lukemistani paljoudellaan niin kuin Merenjumalan pojassa. Juoni oli koukuttava ja teksti sujuvaa! :) ❤️

Äääh!! Taas yksi mahtava kirja luettu! Rakastan Percyä ja Leoa. Tykkään kaikista hahmoista paitsi en niin paljon Frankista. Asiaan siis... Pidin tästä kirjasta todella paljon. Percabethin yhteinen tulevaisuus aww!♥ Kirja oli hauska ja en saanut silmiä irti siitä. Riordan kirjoitaa hommansa tyylillä. Jason jäi vaisuksi tässä kirjassa ja samoin Piper, mutta ei se minua niin haittaakkaan vaikka pidän Piperista. Hazelista opin tykkäämään enemmän ja hitusen Frankista. Nico on jotnkin mielenkiintoinen hahmo ja säälin häntä aika paljon. Toivottavasti se sen oikean löytää pian. Se että Nico on homo itseasiassa ei järkyttänyt minua ollenkaan. Pistää miettimään että miten Nico pysyi Tartaroksessa yksin hengissä? Tartaros yhh aika pelottava paikka pakko sanoa. Se arai/kirous kohta pisti miettimään, että montako hirviötä Percy on tappanut ja kuinka mahtava se on. Mahtavampi kuin jotkut jumalat (Ares) Yleensä vertaan miespuosia sankareita Percyyn automaattisesti. Annabeth taas pisti parastaan älykkyydellänsä. Bob! Titaani Bob XD (kuulosa aina niin naurettavalta) jäi sinne kituumaan sen hyvän jättiläisen kanssa ja SE ON VÄÄRIN. Tuli oikein tippalinssiin kun sitä kohtaa luin. Kalypso ja Leon juttua oli kiva lukea. Kalypsosta saatiin tietää hiemaan enemmän. Kalypsosta tuli myös mieleen kysymys että kuinkakohan monta tyttöä(Nico myös) on ollut ihastunu Percyyn? (Joo joo vertaan kaikki jutut Percyyn) Vihdoinkin Leoon rakastuu joku muu kun mä. Kuulostan ihan fangirliltä mikä kauhistuttaa mua, mutta tää sarja on mahtava, joka paranee paranemista melkein yhtä hyvä kun Percy Jakcson sarja. En osaa sanoa voittaako kirja edeltäjänsää, mutta loistava teos kuitenkin. Ei kun kirjastoon hakemaan seuraavaa osaa :)

RAKASTAN!!! IHANA!!! Tää kirja oli AIVAN IHANA, vaikka en päässyt kunnolla Percy Jackson -mielialaani. Tää kirja ei jotenkin vienyt mukanaan, niinkuin ne kaikki muut. No jaa, kukapa haluaisi päätyä Tartarokseen :D Mä en yhtään tykännyt niissä muissa osissa siitä, että Jasonista yritettiin tehdä jotain Percyn roomalaista vastinetta tai jotain. Mua ärsytti, että Jason ois muka yhtä hyvä kuin Percy, sillä kukaan ei voi olla!!! Ja Percy on johtaja EI Jason!!! Jason oli olevinaan jotain, vaikka jos Percy olis valinnu toisin, se olis voinut muuttaa Jasonin pullonokkadelfiiniks! Ihanaa että Jason jotenkin sivuutettiin tässä. Ja sitten Piper. Se on ihan mukava ja kiva, utta jotain ärsyttävää siinäkin on. Kai liittyy jotenkin siihen, että mä vertaan sitä Annabethiin. Hazel on ihan hyvä tyyppi ja mä rakastan (oliks se Arion?) Arionia. Frankissa ärsyttää se, miten paljon se on saanut lahjoja, mutta muuten ihan kiva. Leo on ihana! Jotenkin en voi olla tuntematta sympatiaa ja myötätuntoa sitä ja Hefaistosta kohtaan. Leo on niin sulonen ja hauska! Nico... ÄÄÄÄÄK!!!! IHANA! Siis niin sulosta ja ihanaa! En kylläkään voi kuvitella Percyä jonkun muun kuin Annabethin kanssa, -jonka se on tuntenut 12 vuotiaasta asti- enkä varsinkaan pojan kanssa, mutta on niin sulosta että Nico on ihastunut/rakastunut Percyyn. Käy myös sääliks koska se kuvittelee ettei sillä oo ketään, vaikka sillä on Percy ja Hazel ja kaikkia muita, jos se antais vaan niiden auttaa. Kukaan ei naurais sen tunteille Percyä kohtaan tai minä ja Jason (tää juttu sai mut lämpenemään vähän VÄHÄN Jasonille) hakattais se. Percy mun ihana sankari! Mä muistan kun aloin lukemaan Salamavarasta ja jäin koukkuun. Nykyään Percy tuntuu parhaalta kaverilta tai pikkuveljeltä. Se on ystävällinen, urhea, komea, hauska ja todellinen sankari. Ei mikään pyrkyri, niin kuin Jason. Tässä kirjassa muasuretti se, miten monta ihmistä Percy oli yunohtanut ja miten monta lupausta rikkonut. Percy on kiireinen ja epäitsekäs, mutta sen pitäis välillä lopettaa se hirviöisen hakkaaminen ja soittaa äidilleen (mikä ois aika vaarallista...) ja tarkistaa muutama ihminen jota on luvannut auttaa. Kysellä kuulumisia ja käyttäytyä niikuin tavallinen ihminen. Mutta kaikilla on vikansa ja Percyn vika on liika sankarillisuus <3 RAKASTAN <3<3<3<3<3

Siis mitäs tässä nyt voisi sanoa? Jotenkin tuntuu, että Rickin teokset vain paranevat osa osalta. Vuosi tässä tulikin odotettua sen jälkeen kun olin Athenen merkin lukenut. Kuukaudet vierivät joskus niin hitaasti etten meinannut kestää. Kavereistakaan ei ollut apua sillä he eivät ymmärrä innostustani Rickiin tai ylipäätään kirjoihin. Heistä luen liikaa ja olen aivan hirmuinen kirjafriikki. Ehkä olenkin mutta tukea tämän odottelussa olisin kaivannut. :( Kun olin saanut tiedon, että kirja on vihdoin ilmestynyt odottelin suomalaisen kirjakaupan ovilla kirjaimellisesti kun ne aukaistiin. taisivat myyjät hiukan ihmetellä ja luulla kahjoksi. Täytynee rangaista itseäni kuitenkin siitä etten muistanut tänne heti tämän saatuani ja luettuani niin tulla kommentoimaan. Ah taas kerran oli koukuttavaa luettavaa ja oli pakko lukea tauotta vaikka ulkona oli kaunis ilma. Annabethin kekseliäisyys ylitti taas itsensä. Ilman häntä he eivät olisi selvinneet. Samoin ilman Pervcyn taitoja ja kestävyyttä he olisivat menehtyneet. Annabeth piti heidät oikealla polulla ja Percy piti heidät hengissä. Täytyy ihmetellä miten Nico oikein selvisi sieltä hengissä vaikka obnkin Haadeksen lapsi. Siitä päästäänkin Nicoon. Voi voi. Cupidon kohtaaminen ja asían tunnustaminen ei tainnut olla helppoa. Ei sitä olisi ainakaan itse arvannut. Vaikutti niin normaalilta alussa. Joskus rakkaus on petollisempaa ja tuskallisempaa kuin kuolema. Frankin muutos jäi TODELLAKIN vähemmälle. Se harmittaa ja Hazelin Magian hallinta. Hyrr. Ei sovi hänelle ei sitten ollenkaan. Piper ja Jason jäivät hiukan taka-alalle ja se harmitti mutta vain hiukan. Jason ei ole lempityyppini. He eivät tehneet mitään suurta tai jännitävää ainakaan hirveästi. Kenties he tulevat Olympoksen veressä enemmän esille. Leo taas. Hänen ritarillisuus ja urheus nostivat häntä arvoasteikossani monta pykälää. Aivan uusi puoli nähtiin hänessä. Totta kai tiesin, että hän on myös tällainen mutta aiemmin se ei ole tullut esille näin hyvin. Kalypso odottaa varmasti innoissaan ja jotenkin sulosta, että hän lopussa ihastui Leoon vaikka oli luvannut ettei ihastu. Kuka nyt Leoa pystyy vastustamaan. ;) Upeat viisi tähteä joudun taas antamaan upealle ja HYVIN koukuttelevalle kirjalle. Aplodit Rick.

Voi että, kuinka rakastankaan tätä sarjaa! Annabethin ja Percyn taival Tartaroksessa sai minullekin hymyn huulille Bobin ja Damasenin takia. Se on kyllä totta, että Prcy tuntuu lähes vieraalta tässä sarjassa, mutta onhan hän nyt hieman muuttunutkin kaiken kokemansa jälkeen. Nico diAngelo. Voi Nico. Cupidon luona koetut hetket saivat tosiaan haukkomaan henkeä. Ei sitä heti olisi arvannut. Frank alkoi jotenkin lämpenemään minulle. Tosin hänen muodonmuutostaitonsa tuli tässä kirjassa jotenkin vähemmän esille. Piperin lumopuhe ja Festuksen kanssa tapahtunut ''herääminen'' oli jotenkin suloista. Jason... Tuntuu kuin tämä taivaanjumalan poika oltaisiin sivutettu tässä kirjassa.. Hazel, ihana Hazel. Sumun hallinta lähes pelottaa ja kaikki nuo taika- ja supervoimat.. Leo! Lempihahmoni, ehkä Percyn jälkeen. Säälin tosin tulipoikaa Kalypso-jutussa. Taas kerran, hienoa työtä Rick Riordan.

Tekisi mieli kirjoittaa spoileriarvostelu, jottei tätä voi lukea. Hahaa. Mutta. Kun. Ei tässä ollutkaan erikoisen karseaa loppuratkaisua, jota puida. Ensimmäinen kerta kyseisen sarjan kanssa, kun odotus seuraavaan osaan ei raapinut mielenterveyttä hajalle. Tämä vain chillailtiin. Jee. Kaikki hyvin. Tuo oli kai sitten se spoileri. Huumori ei ollut yhtä läsnä kuin ennen tai sitten komiikantajuni on tylsynyt. Oli tässä hyviä vitsejä, mutta nauroin ääneen vain pari kolme kertaa. Söpöilyä sen sijaan... Aww. Nico! Tai no siis, on yksipuolinen rakkaus surullista, mutta... Voin nähdä Nicon ensimmäisenä katselemat taistelut, miten Percy on eka sankari, jonka pikkujäbä on nähnyt ja... Aww! Ja Leokin oli aivan ihana. Ehkä suosikkini näistä uudemman sarjan hahmoista. Aloin pitää Frankista kunnolla vasta nyt. Ei sillä, että pieni komistuminen oli si vaikuttanut. Percy ei vaan ole Percy näissä kirjoissa. Harmillista, mutta kaipa sankarin täytyy vähän antaa valokeilaa muillekin. Annabethin hän-kertoja on okei. Suomennos on huomattavasti parempi kun ei lue alkuperäistä tekstiä. Pari kirotusvirettä osui silmään, mutta vähemmän kuin Merenjumalan pojassa. Innostaa palaamaan Percyihin ja alkupäähän tästä sarjasta. Ja oli ihana koukuttua pitkästä aikaa.