Myrrys
Kannen suunnittelija: Riikka Turkulainen. Kannen kuvat: iStockphoto. Sidottu.
Topelius-palkinto 2022. Kuvastaja-palkintoehdokas 2022.
Näissä metsissä on aina ollut myrrys, ja tulee aina olemaankin.
14-vuotias orpo Niilo elää kovissa oloissa Kivihalmeen talon kasvattina. Hän ei muista omaa menneisyyttään, johon liittyy vaiettu salaisuus. Kun talossa tarvitaan tietäjän apua, ottaa mahtava myrrys palkkioksi Niilon rengikseen ja perehdyttää hänet parantamisen ja henkimaailman saloihin. Elämä korpimetsän armoilla kasvattaa Niilosta vahvan ja rohkean. Monien seikkailujen jalkeen menneisyys alkaa paljastua Niilolle ja hän nousee vastustamaan heitä, jotka ovat tehneet hänelle vääryyttä.
Taikuri ja taskuvaras -trilogiasta tunnettu Anniina Mikama on jälleen kirjoittanut vetävän historiallisen seikkailun, jossa on mukana ripaus muinaista magiaa. Taikuri ja taskuvaras (2018) sai Topelius-palkinnon ja Huijarin oppipoika (2019) oli Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana.
"Raatiimme teki erityisen vaikutuksen Mikaman kertojantaidot. Myrrys nielaisi meistä jokaisen maailmaansa heti ensimmäisillä sivuillaan. Tarina kasvaa lukuromaaniksi, joka on niin elävästi kirjoitettu, että miljöötä ei voi erottaa henkilöhahmoista." – Topelius-palkintoraati
Anniina Mikama
Anniina Mikama (s. 1977) on Tampereelta Helsinkiin muuttanut kirjailija ja kuvittaja. Hän on opiskellut kuvataidetta ja graafista suunnittelua Pekka Halosen akatemiassa ja kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.
Mikaman esikoisteos Taikuri ja taskuvaras (2018) voitti Topelius-palkinnon. Sen jatko-osa Huijarin oppipoika (2019) oli ehdolla lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.
Lähteitä
Muita teoksia kirjailijalta Anniina Mikama
Kirja-arviot ja kommentit
Jo vaikka kuinka mones kotimainen fantasiakirja, jossa seikkaillaan Kainuun korvessa. Miten hauskaa! Kirja sisältää monipuolisia kuvauksia metsästä ja ihmisten elämästä sen kaikessa raadollisuudessa 1800-luvun alkupuolen Suomessa. Pidin kirjasta enemmän loppua kohti mentäessä, kirjan alkupuolella ei tuntunut erityisemmin tapahtuvan mitään. Syy on varmaankin kerronnassa, joka ei ole kovin juonivetoinen. Kertomus on mielestäni kuin vuoden kiertokulkua kuvaava maalaus, jossa kerrotaan päähenkilön sattumuksista tarttumatta sen kummemmin mihinkään mitä tapahtuu.