Tulen ja tuhkan tyttäret
Kannen suunnittelija: Sami Saramäki. Sidottu, kansipaperi.
TULTA, RUUDINSAVUA JA HOVIJUONITTELUJA 1500-LUVUN IRLANNISSA
Legendan mukaan vuoren uumenissa asuu lohikäärme. Linnanherra sotureineen lähtee etsimään sitä, ja muinainen peto herää kostamaan pesärauhansa rikkojille. Hyökkäyksestä jää ainoana eloon linnanherran tytär Isibéal. Paetessaan halki palavien kylien Isibéal tapaa neljä kaltaistansa rohkeaa tyttöä.
Kun sotureista suurin osa on saanut surmansa, nuoret sankarittaret ottavat ohjat käsiinsä. He laativat suunnitelman tuhoa kylvävän lohikäärmeen kukistamiseksi, mutta tulevat samalla sotkeutuneeksi kahden kilpailevan ylimyssuvun taisteluun. He eivät kuitenkaan suostu valtaapitävien pelinappuloiksi, vaan päättävät pelata peliä omilla säännöillään.
Käyttäjät lukeneet myös
Anniina Mikama
Anniina Mikama (s. 1977) on Tampereelta Helsinkiin muuttanut kirjailija ja kuvittaja. Hän on opiskellut kuvataidetta ja graafista suunnittelua Pekka Halosen akatemiassa ja kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.
Mikaman esikoisteos Taikuri ja taskuvaras (2018) voitti Topelius-palkinnon. Sen jatko-osa Huijarin oppipoika (2019) oli ehdolla lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.
Lähteitä
Muita teoksia kirjailijalta Anniina Mikama
Kirja-arviot ja kommentit
Halusin todella pitää tästä, mutta en vain päässyt kirjaan sisälle. Lukeminen tuntui enemmän vaivalloiselta selviytymiseltä kuin kokemukselta, vaikka kirja olikin hyvin kirjoitettu. Teema itsessään oli ihan mielenkiintoinen, mutta itsellä ei vain napannut.
Klassinen fantasiaseikkailu, jossa poikkeuksellisesti nuoret naiset lähtevät selvittämään miesten luomia ongelmia. Ja tällä kertaa ongelman nimi on lohikäärme, jonka luolarauhaa häiritään ja joka lähtee kostoretkelle. Pidin kirjassa ajatuksesta, että naiset voivat olla muutakin kuin nättejä korusteita tai miehekkäitä sotureita tämäntyyppisessä tarinassa. Päähenkilöitä on useita ja he edustavat erilaisia persoonia ja luokkataustoja, heillä on myös erilaisia päämääriä. Kirjailija on ottanut kunnianhimoisen haasteen eteensä tämän kirjan kohdalla ja mielestäni onnistunut hyvin. Siitä lähti tähtiä, että lohikäärmettä pidettiin aina vain pahiksena, vaikka selkeä pahis tässä kirjassa olivat ihmiset. Niin inhimillistä tuhon keskellä taistella toisten ihmisten kanssa. Blaah, niin nähty tämä ihmisten toimintamalli.