Salamurhaajan oppipoika
Alkuteos ilmestynyt 2013. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. Sidottu, kansipaperi.
Hulvaton aikamatkaseikkailu tempaisee viktoriaanisen ajan Englannista nykypäivään.
Lontoon Bloomsbury, 1898. Apupoika Rileyn pitäisi tuikata mies hengiltä palkkamurhaaja-isäntänsä puolesta. Suureksi hämmästyksekseen poika sinkoutuukin aikamatkalle tulevaisuuteen.
Vuosisata myöhemmin 17-vuotias FBI:n agenttikokelas Chevron Savano vahtii kellariin varastoitua metallisäiliötä. Tytön kauhuksi säiliö alkaa sykkiä, puoli Lontoota pimenee ja menneisyydestä putkahtanut apupoika Riley ilmoittaa tarvitsevansa apua.
Samaan aikaan palkkatappaja Garrick pääsee menneisyydestä kaksikon kintereille...
Irlantilainen Eoin Colfer (s. 1965) nousi kansainväliseen maineeseen Artemis Fowl -fantasiasarjansa myötä. W.A.R.P. on Colferin uusi, vauhdikas sarja, jossa yhdistyvät taikuus, aikamatkailu ja vetävä trillerijuoni.
”KOKO IKÄNI OLEN ETSINYT OIKEAA TAIKUUTTA...”
Eoin Colfer
Eoin Colfer (s. 1965) on irlantilainen lasten- ja nuortenkirjailija. Colferin taipumus mielikuvituksellisten seikkailujen sepittämiseen sai alkunsa hänen kotikaupungissaan, jossa hän kirjoitti näytelmiä jo kouluikäisenä ja innosti luokkatovereitaan sonnustautumaan ryöstelevien viikinkien asuihin. Colfer työskenteli 15 vuotta opettajana kotikaupungissaan ennen ryhtymistään päätoimiseksi kirjailijaksi. Colfer on asunut myös Italiassa, Tunisiassa ja Saudi-Arabiassa.
Kirja-arviot ja kommentit
Jännittävä juoni ja mielenkiintoisia hahmoja. Vaikka en pidäkään aikamatkustusta mitenkään mahdollisena, kirja oli silti hyvä.
Kun ensimmäisen kerran yritin saada ekaa W.A.R.P:a kahlatuksi läpi, lukeminen tökkäsi paikoilleen jonnekin neljänkymmenen sivun päähän. Luovutin sillä kerralla, mutta nyt (Tuota, pari kuukautta sitten?) otin itseäni niskasta kiinni ja lukaisin kerralla. Kummallista, tähänhän pääsi erittäin hyvin sisään. Rileystä jäi vähän omituinen fiilis. Kertojana hahmo tuntui aivan eriltä kuin Chevronin silmin. Chveron taas oli ihana, oikein hauska hahmo, mutta koko porukan kuninkaaksi kruunautui totta kai Garrick. Pienempiä sivurooleja oli jälleen kiva tarkkailla, vaikka Artyn taustajoukot vetävätkin reippaasti ohi. Aikamatkustus oli vielä (ainakin näin ekassa osassa) sopivan simppeliä, hirveästi ei tarvinnut aivoja väännellä kummallisiin asentoihin ymmärtääkseen porukan tuloa ja menoa. Vanhempia aikoja ja uudempia aikoja kuvaillessa jäi vähän häiritsemään hajun ja haisevuuden toistelu. Ehkä tarpeettoman itsestään selvä yksityiskohta kerrattavaksi aina vuosilukua vaihtaessa. Sekosin totaalisesti Pässien marssiessa areenalle. Miljoonittain kiitoksia siitä. Siipimies on muutenkin Colferin parasta tuotantoa. Olisihan nämä aika kiva saada Colfer-hyllylle Artyjen kanssa. Pitänee toivoa Joulupukilta, vaikka toisen osan luen kyllä paljon ennen aattoiltaa.
Todella hyvä kirja. Odotan innolla, että saan lukea seuraavankin osan. Itse luin kirjan matkalukemiseksi Kreikassa. En aina olisi halunnut lähteä kirjan äärestä edes uimaan.
Salamurhaajan oppipoika oli mielenkiintoinen kirja joka imaisi mukaansa. Nautin kirjailijan kirjoitustyylistä mutta toisaalta teksti oli hiukan lapsellista. Garrickin hahmo oli aivan loistava ja pidin Rileyn herkkyydestä mutta hän oli liian viaton ja kiltti minun makuuni. Odotan toista kirjaa innolla jotta nähdään onko Riley yhtään räväkkä.
Kirja oli hyvä ja ihana... Suosittelen:)
Hyvä kirja. Vaikuttaa tämän kirjan perusteella ainakin ihan lukemisen arvoiselta sarjalta.
Vaikka Salamurhaajan oppipoika olikin hyvä kirja, silti on sanottava, että ensimmäinen mieleen noussut ajatukseni tätä lukiessa oli: "Tämä ei ole Artemis Fowl." En siis toistaiseksi allekirjoita etukannen väitettä, "Colferin jättimenestyssarja Artemis Fowlin haastaja." Kuten sanottua, Salamurhaajan oppipoika oli hyvä, muttei nyt ihan niin hyvä. (Tosin tässä täytyy ottaa huomioon varsin vahvat tunnesiteeni Artyjä kohtaan.