Kingi - kirjahylly

Tää ei oo huono, mut ei hyväkää. Aika sekava, siinä kohtaa ku Anaché alko esittää Heoria, menin täysin sekasin, et kuka on kuka. Meinasin lopettaa lukemisen siihe, mut ei ollu mitää muuta tekemistä, nii päätin lukee loppuun. Ei mee mun lempikirjoihin, mut tiiän mä huonompiaki. Suoran sanottuna todella ällöttävä kirja jostain kohtiin. (Hyi, ne söi sisäelimiä.) Laitoin 3 tähteä, yhen hyvästä kerronnasta, toisen kivoista hahmoista, ja kolmannen kaikesta muusta positiivisesta. Ja ne 2 harmaata tähteä tulee sekavasta juonesta ja just siitä ällöttävästä puolesta kirjassa. (Ja kaikesta muustaki negatiivisesta)

Hyvä, mut ehkä vähän synkkä kirja, ku nii moni kuoli, ja vastaavaa. Kirjassa olsi voinu olla enemmän huumoria, mut kyl sen jakso silti lukee iha hyvin. Hyvä kirja, mut huono loppu nii hyvälle sarjalle. Tarkotan, et kirja oli hyvä, mut loppu olis kaivannu jatkoo. Varmasti moni muuki ois halunnu lukee uusien ratsastajien koulutuksesta, siitä paikasta, jonne ne lähti, ja miten sil Eragonil ylipäätää sujunsiel uudes paikassa. Kirjassa mainitii myös Eurooppa, mut en iha tajunnu miks. Nehä asu jossain iha randomissa, niiden ei pitäis olla kuullukkaa Euroopast, mut ehkä se on joku tähtikuvio tai jotain muuta yhtä outoo, mistä en oo kuullukkaan. Olisin ite halunnnu viel muutaman osan tähän sarjaan, kertomaan vaik uusista lohikäärmeratsatajista, ja niiden koulutuksesta.

Upee kirja! Tää sarja kuuluu mun lempisarjoihin, ja jokanen osa on hyvä! Parhaita tosin on Iltatähden kilta, Käärmekonnun salaisuudet ja Demonivankilan avaimet. En tajuu miks, mut sieppauskohat on aina parhaita kirjoissa. Koko sarjan aikana ei kertaakaa tullu semmonen olo, et ois halunnu lopettaa lukemisen, koko sarjassa ei yksikertasesti oo yhtää tylsää kohtaa. Laitoin ton hienon juonipaljastusjutun, koska en haluu, et kukaa joka alottaa sarjan lukemisen saa tietää, et siin siepataa väkee. Varmuuden vuoks siis.

Kirja oli hieno, kiinnostava ja muutenki mukaansa tempaava, mut yks asia siinä jäi häiritsemään. Ne amuletit löyty iha liian helposti, miten ne muka joka paikasta niitä löysi? Ja ne oli iha liian lähekkäin, siel kirkolki oli 3, ja kartanostaki löyty monta. Vaik se helppous ois psa jotai hienompaa juonta, nii se on silti hölmöä, et ne oli kaikki nii lähelkäin ja ne löyty nii helposti. Mut oli silti kiva kirja, erityisesti ne Rowanin menneisyydestä kertovat pätkät oli kiinnostavia.