Tuli
Alkuteos ilmestynyt 2013. Suomentanut Kaisa Kattelus. Sidottu.
Humoristisen fantasiasarjan päätähuimaava päätösosa!
Parasvelho-oppilas Septimus ja kruunajaisiinsa valmistautuva Jenna joutuvat 14-vuotiaan elämänsä hankalimpiin haasteisiin.
Marcellus Pye on palannut Linnan pääalkemistiksi. Hänen tulee sytyttää kaupungin kolkkoja onkaloita lämmittävä tuli ja tuhota pimeän magian viimeisiä voimia edustava kaksinaamainen sormus sen hehkussa. Tähän Marcellus tarvitsee avukseen parasvelho Marcia Overstrandin tähtioppilasta Septimusta, jonka puolestaan on päätettävä, kallistuako taikuuden vaiko alkemian vietäväksi.
Heapien velhoperheen isä Silas tekee kammottavan virheen, kun kaksi hänen valvonnastaan karkaavaa veljeään varastaa riivatun sormuksen. Esine on houkuteltava takaisin, ja syötiksi joutuvat niin pahuuden oppipoika Merrin kuin sormuksen tuholoitsun taitava prinsessa Jenna.
Angie Sage
Angie Sage syntyi Lontoossa 1952 ja kasvoi Kentissä. Hän rakasti jo lapsena lukemista ja vietti paljon aikaa yksin kirjojen kanssa. Hänen isänsä oli kustantaja ja toi kotiin tyhjiä kirjoja, joihin Angie piirsi ja kirjoitti omia tarinoitaan. Angie Sage opiskeli alun perin lääketiedettä mutta muutti mielensä ja opiskeli Leicesterissä graafista suunnittelua ja kuvitusta. Sage on kuvittanut useita lasten kuvakirjoja. Septimus Heap -fantasiasarjan aloittava Magiaa (2005) oli hänen ensimmäinen romaaninsa. Hän asuu nykyään Cornwallissa Englannissa. Hänellä on kaksi tytärtä, Laurie ja Lois.
Kirja-arvioita
Aivan ihana kirja!! On todella sääli, että Tuli tuli päättämään sarjan... Omastapuolestani Septimus Heapit olisivat saanet jatkua vaikka kuinka kauan. Toisaalta, nyt mikään sarjan osista ei toista itseään ja siitä plussaa. Lopussa selvisi myös mihin aikakauteen tapahtumat sijoittuvat, jota on voitu arvailla läpi sarjan. Pieniä aavistuksiakin oli, mutta silti löi ällikällä. :'D
En ole koko sarjaa lukenut tämän vain nappasin oliko sitten niin että olen ensimmäisen lukenut tätä sarjaa mutta kuitenkin tämä oli pettymys en vain innostunut tästä.
Todella tapahtumarikas kirja. Viimeinkin selvisi mihin aikaan sarja sijoittuu. Mielestäni sarja vain jäi pahasti kesken.
Harmittaa tosi paljon että tämä oli viimeinen osa Olisin niin halunnut vielä ainakin 5 osaa lisää! Mahtava sarja Suosittelen kaikkia lukemaan!
Tartuin tähän viimeiseen Saptimus Heap -kirjaan vähän vastahakoisesti. Luin edelliset osat kauan sitten, enkä muistanut sarjasta melkeinpä mitään muutamia pääasioita lukuunottamatta. Mutta onneksi silti luin sen. Kirjailija kertaa kaiken ainakin minulta unohtuneen tiedon kirjassa, joten pitkä väli ei häirinnyt lukemista yhtään. Sage hyppii hahmosta ja tapahtumasta toiseen koukuttaen lukian jatkamaan. Muutaman kohtauksen arvasin melko helposti etukäteen, mutta joitakin en osannut todellakaan odottaa. Sagen luoma taikamaailma vetää mukaansa ja kirjan edetessä paljastuukin monia asioita, kuten viimeisillä sivuilla se, mille ajalle kirja sijoittuu. Sen tiedon Sage oli pitänyt piilossa kuuden aikaisemman kirjan ajan, ja se yllätti minut täysin. KIrjan lopetus oli haikea, mutta jättää lukijan silti hyvälle mielelle hahmojen tulevaisuudesta. Suosittelen!
Olen kauan sitten jo tykästynyt Septimus Heap- sarjaan, ja on aina yhtä mukava huomata kun siihen ilmestyy uusi jatkokirja. Sattumalta kirjakaupassa törmäsin tähänkin kirjaan, jolloin se piti heti saada kirjastosta lainattua. Kirjasarja kytkeytyy hyvin yhteen kirja kirjalta. Uusimmassakin kirjassa juonessa osa asioista liittyy edellisen kirjan tapahtumiin, jolloin koko sarjan juoni jatkuu hyvin, mutta kirjassa on kuitenkin oma tapahtumaketjunsa. Juoni on taas hyvin monipuolinen, mutta kuitenkin selkeä. Oli mukavaa lukea kuinka samat tapahtumat kietoutuvat eri hahmojen ympärille, joista jokaisella on oma näkemyksensä tapahtumista. Loppua kohti tapahtumat alkoivat hieman olla suora juonisenpia, jolloin osan tapahtumista osasi päätellä ennalta, mutta mielenkiinnon etenemistä se ei häirinnyt. Angie Sagella riittää mielikuvista keksiä erilaisia käänteitä ja yksityiskohtia, jotka pitävät juonen hyvin mielenkiintoisena, eikä kirjan lukemista malta oikein lopettaa.
Tuli ei vain täyttänyt odotuksiani, vaan ylitti ne. Odotin tältä Heapien tapaan tasokasta ja hymyilyttävää lukukokemusta, mutta Tuli osoittautui kerrassaan loistavaksi kirjaksi. Se oli upea päätösosa joka solmi yhteen edellisten osien irtonaiset langanpätkät, pysyi kiinnostavana koko ajan ja oli täynnä Septimus Heapeissa rakastamaani lämmintä kerrontaa ja huumoria mahtavaa taikamaailmaa unohtamatta. Septimus Heap on erinomainen fantasiasarja. Kirjan maailma on monikerroksinen ja ehdottoman maaginen. On velhotorni, parasvelho, noitia, alkemiakammio, Manuskriptio, loitsuja ja paljon paljon muuta. Joka kirjassa paljastuu lisää kiehtovan taikamaailman palasia. Pidän tavattoman paljon myös Sagen kertojanäänestä. Se on lempeä ja kirjat on kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Näiden kirjojen parissa saa nauraa. Septimus Heapit ovat ihania kirjoja, höpsöjä, hauskoja ja suloisia, mutta jännittävät tapahtumat pitävät mielenkiintoa yllä. Näitä kirjoja voisikin varovasti verrata ensimmäisiin Pottereihin. Taikamaailmassa tai juonessa ei varsinaisesti ole niin samankaltaisia asioita, samanlaisuus on ennemin tunnelmassa. Näissä kirjoissa on Pottereiden tapaan taikamaailman lumoa ja lempeää huumoria. Erityiskumarruksen annan kuitenkin juuri tästä viimeisestä osasta. Tuli oli ehdottoman loistava päätösosa, kirjailija lopetti kaikki juonikuvionsa ansiokkaasti, lukijaa ei jäänyt häiritsemään mikään irtonainen yksityiskohta. Kirjassa palautellaan uusien juonikuvioiden lisäksi mieleen sarjan edellisten osien tapahtumia ja viedään loppuun kaikki ensimmäisistä kirjoista lähtien kehitellyt suuremmat kuviot. Olenkin hiukan surullinen siitä, ettei uusia Heapeja voi enää odotella ilmestyväksi. Kaikki hyvä loppuu aikanaan eikä tämä sarja tästä enää venyttämällä paranisi, mutta jäähyväiset ovat haikeat. Septimus Heap, me jäämme kaipaamaan sinua!