Peili
Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Kaisa Kattelus. Sidottu, kansipaperi.
”Mikä muka olisi pahinta, mitä voisi tapahtua?
Ei kai näkeminen ketään voi satuttaa?”
Perusvelho Silas Heap avaa oven palatsin ullakon sinetöityyn huoneeseen ja vapauttaa huomaamattaan viisisataa vuotta sitten eläneen kuningattaren haamun. Kuningatar Etheldredda Hirveä oli ollut kammottava ilmestys jo eläessään eikä hän siitä ole juuri muuksi muuttunut. Etheldredda tarvitsee prinsessa Jennan apua sekä poikansa, legendaarisen Marcellus Pyen, alkemian ja lääketieteen taitoja voidakseen toteuttaa ikuiseen elämään tähtäävän pirullisen suunnitelmansa.
Kun parasvelho Marcia Overstrandin oppilas Septimus kurkistaa aikapeiliin, häntä viedään kohta hyytävää kyytiä kauas menneisyyteen. Siellä hänen on alistuttava palvelemaan nuorta ja hiukan turhamaista Marcellusta. Vain seitsemännen pojan seitsemäs poika kykenee valmistamaan ikuisen elämän eliksiirin – tinktuuran, jota myös Etheldredda kipeästi himoitsee.
Mutta onnistuuko Jennan huimapäinen pelastussuunnitelma? Ja saako Septimus tulevaisuutensa takaisin?
”Sarjan kahden ensimmäisen osan ystävät eivät taatusti joudu pettymään tähänkään teokseen, vaan toivovat lisää luettavakseen.” – Voice of Youth Advocates (VOYA)
Angie Sage
Angie Sage syntyi Lontoossa 1952 ja kasvoi Kentissä. Hän rakasti jo lapsena lukemista ja vietti paljon aikaa yksin kirjojen kanssa. Hänen isänsä oli kustantaja ja toi kotiin tyhjiä kirjoja, joihin Angie piirsi ja kirjoitti omia tarinoitaan. Angie Sage opiskeli alun perin lääketiedettä mutta muutti mielensä ja opiskeli Leicesterissä graafista suunnittelua ja kuvitusta. Sage on kuvittanut useita lasten kuvakirjoja. Septimus Heap -fantasiasarjan aloittava Magiaa (2005) oli hänen ensimmäinen romaaninsa. Hän asuu nykyään Cornwallissa Englannissa. Hänellä on kaksi tytärtä, Laurie ja Lois.
Kirja-arvioita
Tämä kirja oli runsain märin sekavampi kuin edelliset sarjan kirjat, mutta en aio valittaa, kirja oli ihan keskitasoa, parhaimpiin se ei kuitenkaan yllä. Marcellus Pye oli loistava hahmolisäys kirjaan, koska kaikki hahmot vain esittävät jotakin roolia - otetaan esimerkiksi vaikka Marcia - esittää koko ajan sitä samaa pitkäveteistä hahmoa joka ei muuksi muutu. Kirja oli keskitasolla, ei yhtään ylempänä tai alempana, mutta kärkilistojen huipulle se ei jaksanut kiivetä. En sano kirjaa huooksi, se vain ei ollut erityisen loistava kokonaisuus. Yllättäviä juonenkäänteitä olisi mielestäni saanut olla hieman enemmän, mutta kyllä se siitä. Suosittelen kaikille mahdollisille ihmisille, jotka edes harkistsevat tarttua kirjan kansiin ja avata ne.
Pidin kahdesta ensimmäisestä kirjasta enemmän. Mielestäni Peili oli edeltäjiänsä pitkäveteisempi ja sekavampi.
Pidin kirjasta, vaikka odotinkin siltä enemmmän, mitä se pystyi antamaan. Mielestäni Etheldredda oli hyvä hahmo, koska hän toi tarinaan mukavaa jännitystä. Koskaan ei voinut tietää varmasti, mitä seuraavalla sivulla tapahtuisi. Pidin kirjasta paljon ja jään odottamaan seuraavaa osaa.
'Peili' jatkoi tuttua Septimus Heap-kirjojen linjaa, värikkäine mutta yksitasoisine henkilöineen, joista ainoastaan Marcellus Pye oli moniulotteisempi henkilö. Kuningatar Etheldredda oli yksinkertaisesti vain päästään vinksahtanut sekopää, jota kukaan ei rohjennut listiä pois päiviltä ja hän kuolikin ihan vahingossa. 'Peili' oli tavallaan pohjustus seuraavalle kirjalle, joka keskittyy Nicon ja kumppanien pelastamiseen menneisyydestä aikapeilien tuhouduttua. Pieni arkipäivän omituisuuksiin ja byrokratiaan sisältyvä absurdius, kuten Satamakaupungin tullilaitoksen varastossa tapahtuvassa kohtauksessa. Välistä tarinan ratkaisut tuntuivat liian yksinkertaisilta tai täyskäännöksiltä, minkä seurauksena kirjan sisäinen logiikka natisi välistä liitoksissaan. Kuten TheDarkMission sanoo, Jennan ja Septimuksen oksettavan naiivi ja täydellinen hyvyys käy hermoille, tosin välistä tämä tuntuu sortuvan heidän typeryydekseen ja sinisilmäisyydekseen. Septimus alkaa melkein olla Tinttimäinen sankari vailla ominaisuuksia, jonka tehtävä on vain heijastella kumppaniensa eksentrisiä luonteenpiirteitä ja toimia näitä yhteen kokoavana pisteenä. 'Peili' on mukava ja sujuva luettava, jossa ei tarvitse paljon aivojaan rasittaa ja jonka suurin anti on huumori. Suosittelen niille jotka pitivät Sagen aiemmista teoksista. Arvosana: 7+.
Alkuun oli normaaliakin hankalampi päästä, mutta viimeistään sivulla 100 tarina on temmannut mukaansa. Juonellisesti kirja ei ollut lainkaan pettymys, imaisi mukaansa ja juonittele aika kutkuttavasti. Viimeiset sivut täytyi lukea salaa koulussa. Kirjan idea oli jo ajatustasoltaan vaativampi ja ajatuksia herättävä: kun oikein alkaa miettiä, on vaikea ymmärtää, miten menneisyys muuttaa tulevaisuutta. Sinänsä kirja oli jännittävä, mutta se sisälsi lyhyitä joskin tylsiä jaksoja, jotka laimensivat vaikutusta. Kuvailua oli ehkä liikaakin. En tahdo ymmärtää kirjailijan yksipuolista käsitystä kirjan henkilöistä. Vihaan ah-niin-puhtoisia-lapsukaisia, kuten Septimusta ja Jennaa. Ei ihmiset voi olla noin yksinkertaisia! Ja miksi pyllyssä kuningatar Etheldredda on niin... ehdottoman ilkeä? Tarinassa olisi enemmän syvyyttä, jos henkilöt olisivat hieman inhimillisempiä. Ainoana inhimillisenä mieleeni tulee portinvartija Gringe, joka ärsyyntyy Heapien jatkuvasta ongelmien aiheutuksesta. Eikä hänkään erityisen monitasoinen henkilöhahmo ole. Samaistuminen on lähes mahdotonta, kun ei löydä samaistumisen kohdetta. Noh, jotkut lauseet olivat häritsevän pitkiä, mikä teki joistain kappaleista kovin raskaslukuisia. Huumori oli paikallaan tuttuun tapaan, mikä on kirjan pluspuolia. Lohikäärmejuttu meni hieman yli, kirjan tekijä oli nähtävästi kiinnittänyt enemmän huomiota Tulipärskeen ruumiintoimintoihin kuin identiteettiin. Yhtä kaikki, kirja oli ihan luettava, jopa oikein mainio. Suosittelen, vaikkei varsinkaan ensimmäinen osa olisi iskenyt sinuun. :)