Niittysalvia

Jostain syystä mielestäni ehkä kaikista paras Potter. Ensimmäinen lukuvuosi, kaikki tuo uusi ja ihmeellinen ja kirjan hahmoihin oli helppo samaistua heti alkuun. Rakastuin Tylypahkan kuvauksiin ja yleensäkin kirjan juoneen. Joka tapauksessa, olivatpa Potterit minulaiselleni jänishousulle kuinka raakoja hyvänsä, ne ovat vieneet sydämeni mennessäni... Kuin toinen maailma, jonne voi halutessaa paeta arjen kiireitä!

Hmmh, ei vedä vertoja sarjan ensimmäiselle osalle, mutta hyvä silti. :') Oikeastaan joissain kohdin jopa kammottava ja pelottavakin herkkänahkaisemmasta näkökulmasta. Tästä huolimatta upea kirja, upeassa kirjasarjassa, joka kietoo taijanomaisesti lukijan pauloihinsa. ;')

Aivan upea kirja, jonka juoni vie todella mennessään. Silloin tällöin koin tapahtumien kulkevan sekavastikkin jolloin useat mielenkiintoiset kohdat jäivät kokonaan pois tai vain arvailun varaan. Mutta tämä taisi olla jopa tarkoituksellista? Kuvailut Prahasta asukkaineen ja tuosta toisesta mystisestä maailmasta ovat ihania ja maalaavat mieleen samaistuttavan ja kauniin kuvan, siitä ehdottomasti plussaa. Karou tuntui loppupelissä myös läheisemmältä kuin Madrigal... Loppuplussat menevät vielä Issalle, ihana hahmo! :')

Aivan loistava ja mukaansatempaava kirja! Luettu on jo useampaan otteeseen, eikä kyllästytä varmaankaan koskaan. Silloin tällöin vähän liiankin arvattava, mutta toisaalta osa yksinkertaisimmista selityksistä on jätetty pois, mistä plussaa. Hahmoja on monipuolisesti oikeastaan jokaiseen makuun ja heissä kaikissa on myös sitä jotain. Jossain määrin verrattavissa myös Harry Pottereihin, vaikka juoni eroaakin suuresti.

Rakastan kirjan juonta ja etenkin hahmojen nimiä. Hyvin inspiroiva kirja ja herättää ajatuksia fan fickienkin suhteen. Sai täydet pisteet lämminhenkisestä tunnelmastaan ja ihanasta aiheestaan, vaikka silloin tällöin jäi harmittamaan tietyt tylsät kohdat joissa ei varsinaisesti tapahtunut mitään ja jopa ylitsevuotavat kuvailut.

Joissain määrin huonompi kuin edellinen osa, vaikka upea teos olikin. Ja tämä ihan vain suosikkihahmoni (Issan) vähäisestä oleskelusta ja Brimstonen karusta kohtalosta. Myös Karoun ja Akivan suhdetta olisi voinut kuvata hieman tarkemmin ja enemmän. Näiden perusteella siis arvioinnin ei kai kuuluisi olla täydet, mutta edelleenkin verrattuna useisiin muihin lukemiini kirjoihin... tämä on täydellinen. Loppumainingeissa tahdon vielä hehkuttaa taidokasta kirjoitusta (joka on jopa tässä osassa parempaa kuin edellisessä), lumoavia kuvailuja ja persoonallisia hahmoja! :') Kolmatta osaa odotellessa, toivon mukaan tulisi jo suomennettavaksi... Loppu jäi sen verran kismittävään kohtaan. :'D

Rakastan näitä ensimmäisiä Soturikissoja. Niissä on vain sitä jotain ja niitä voi suositella kaikille, vaikkei kissoista pitäisikään. Unelmakirjoja, joita voi lukea useaan otteeseen. Vankumattomana kissafanina ja omaa kissaa tarkkaileena voi myös todeta kissahahmojen käyttäytyvän luonnollisesti, mistä ehdottomasti plussaa! :'3

Tästä sarjasta on niin paljon hyviä muistoja! <3 Kirja on kirjoitettu kivaavasti ja muistan nuorempana samaistuneeni päähenkilöön vahvasti. Upeat kuvaukset ja kertomukset merenalaisesta maailmasta virtaavat mieleen vuoroveden lailla ottaen vallan ja singoten merten syvyyksiin. Upea kirja ja jotenkin myös hyvin todellinen varsinaisen fantasiamaailman puuttuessa. Kirja saa jopa miltei uskomaan merten alaisiin syvyyksiin! :') Eli toisin sanoen, suosittelen tätä lämpimästi jokaiselle!

Olen myyty tästä sarjasta ja suosittelen opuksen lukemista lämpimästi. :') Jostain syystä kirjaa lukiessa tuntuu kuin itsekkin sukeltelisi aaltojen syövereissä, kaukana maanpinnan ongelmista. Ehkä kuitenkin sarjan ensimmäinen osa kirii hitusen paremmaksi...

Tavoitteessa lukea pian uudelleen. Alku oli ehkä vähän tylsempi, mutta loppua kohden kirja pääsee valloilleen ja kietoo lukijan pauloihinsa! :') Rakastuin juuri tuohon syvänmeren kohtaan, sen pimeyteen ja aavemaisuuteen. Tuolloin mukana oli sopivasti jännitystä turvan jouduttakin yllättäen pulaan. Suosittelen!

Omasta mielestäni upea lopetus ihanalle sarjalle. :') Ingon ylitys oli mielenkiintoista luettavaa ja jännitystäkin oli tarpeeksi. Kirja tarjosi lisäksi uusia ympäristöjä muihin sarjan osiin verrattuna. Sarja vei ainakin minun sydämeni, jo aihe kiehtoi niin paljon. On siis ollut sinänsä hämmentävää lukea niinkin eriäviä mielipiteitä kirjasta, jota itse hehkutan täysillä... :'D Mutta kaipa Ingo-sarja vain jakaa mielipiteitä, mikä on omasta mielestäni yksi hyvän kirjasarjan ominaisuuksista!

Ihana kirja ja hyvin todentuntuneinkin. Päiväkirjateemaa on silloin tällöin vaikea huomata kun tarina etenee niin sujuvasti ja taidokkaasti kuvailtuna tavalliseen päiväkirjaan verrattuna, mutta muistuttaa aina aikaajoin itsestään. Pidin kirjasta hyvin paljon, jo teema kutkutti lukemaan, enkä pettynyt. Kirja ei ole liian tyypillinen kielletyn rakkauden teos, vaan hahmot eivät ole kokonaan täydellisiä.

Näkijä jatkui juuri siitä mikä Noitalapsessa jäi vaivaamaan, Maryn kohtalosta. Kirja on kirjoitettu ovelasti ja siten, että teoksen tapahtumiin onnistuu samaistumaan eikä liiallinen noitus vie tarinaa kauemmas tästä maailmasta. Suosittelen lämpimästi kaikille. Intiaaneihin liittyvät tosiseikat pitävät kirjassa myös pääpiirteittäin paikkansa! :')

Monessakin mielessä huonompi kuin sarjan ensimmäinen osa, mutta silti ehdottomasti lukemisen arvoinen opus. Mukavasti jännistystä, mutta slloin tällöin hyvin ennalta-arvattava. Luettuani sen nyt kirja oli itse asiassa paljon parempi kuin muistikuvani siitä, ajalta kun olin toisella luokalla. Todennäköisesti ei vain tuon lopun puolesta ollut ihan pikku-itselleni sopivaa luettavaa ja siitä traumat... :'D

Tästä osasta pidin paljon, pääosin tuon metsässä seikkailun ansiosta. Mukana oli sopivasti vauhtia, eikä kirja ollutkaan kovin ennalta-arvattava mitä se seikkailun alussa antoi ymmärtää. Niitä kirjoja, jotka on luettava heti aloittamisen jälkeen loppuun saakka.

Tähän kirjasarjan osaan kyllä rakastuin totaalisesti! :'D Saari on piristävän erilainen muihin sarjan kirjoihin ja jätti vain positiivisia mielikuvia. Lisäksi vielä plussan kannelle, pidin siitä kovastikkin. :')

Ei aivan yltänyt edeltäjänsä tasolle, mutta tässäkin oli sitä jotakin. Toisaalta, Pimeä onnistui olemaan aika ajoin todella todella surullinen ja itselleni tuli itkukin sitä lukiessa...

Aivan ihana kirja!! On todella sääli, että Tuli tuli päättämään sarjan... Omastapuolestani Septimus Heapit olisivat saanet jatkua vaikka kuinka kauan. Toisaalta, nyt mikään sarjan osista ei toista itseään ja siitä plussaa. Lopussa selvisi myös mihin aikakauteen tapahtumat sijoittuvat, jota on voitu arvailla läpi sarjan. Pieniä aavistuksiakin oli, mutta silti löi ällikällä. :'D