Pimeyden pyörä
Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentaneet Pekka Marjamäki ja Antti Autio. Sidottu, kansipaperi.
Pendergast ja hänen apurinsa Constance Greene matkaavat Tiibetiin syrjäiseen luostariin, jossa Pendergast aikanaan treenasi niin kehoaan kuin mieltään itämaisin opein. Kaksikko etsii mielenrauhaa, mutta perillä selviää, että munkkien sukupolvien ajan vartioima, hyvin harvinainen esine on varastettu.
Kadonnutta aarretta
jäljittäessään he päätyvät ylelliselle huviristeilijälle, joka on
lähdössä neitsytmatkalleen halki Atlantin. Keskellä valtamerta käy ilmi, että matkustajien joukossa on säälimätön sarjamurhaaja, ja vähitellen
alkaa selvitä myös totuus varastetun esineen tuhoisista voimista.
”Luvassa hämmästyttävän klaustrofobinen ja hyytävä lukukokemus: tämä kirja tekee huviristeilijöille sen minkä Tappajahai teki rantalomakohteille. Yksi
vuoden parhaista trillereistä.” – Library Journal
Douglas Preston
Yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija Douglas Preston on syntynyt vuonna 1956 Cambridgessa Massachusettsissa. Hän on kirjoittanut useita teknotrillereitä ja kauhuromaaneja. Hän on julkaissut teoksia myös yhdessä Lincoln Childin kanssa. Ennen kirjailijanuraansa Preston työskenteli Amerikan luonnontieteellisen museon johdossa.
Pendergast
Pendergast esiintyi aluksi sivuhenkilönä suomentamattomissa romaaneissa Relic (1995) ja Reliquary (1997), ennen kuin hänet nostettiin päähenkilöksi Ihmeiden kabinetissa.
Sarja sisältää 15 pääteosta ja yhteensä teoksia 15 kpl.
Kirja-arvioita
Pendergast on tätä nykyä yksi suosikkihahmoistani, joten odotukset ovat aina korkealla, kun sarjan uuteen kirjaan tartun. En pettynyt tälläkään kertaa, kuten en aiemmillakaan. Kirja oli hyvä, joskin on sanottava, ettei se koukuttanut yhtä armotta kuin edellinen osa. Silti se oli kiehtova, jännittävä, mukavasti sulava, mutta tietojensa puolesta kuitupitoinen ateria, mielikuvituksella taitavasti maustettuna.
Voin suositella lämpimästi, varsinkin, jos sarjan aiemmat osat miellyttivät. Tästä kirjasta sarjan lukemista ei kuitenkaan kannata aloittaa, ellei halua joutua juonipaljastuksien uhriksi.
Pendergastia ja Constancea viedään pitkin valtamerialusta ja oikein kunnolla. Pelottava murhamysteeri keskellä valtamerta, jossa jotkut asiat jäivät, ainakin minulle, epäselviksi. Ja jälleen yllättävät loppulauseet, jotka koukuttavat lukemaan seuraavan kirjan. Hyvin ristiriitaisia tunteita herättävä kirja: minä sekä pidin siitä että en pitänyt. Tai olin ehkä hieman pettynyt.