Maailma vailla loppua

Maailma vailla loppua on todella hyvä kirja. Se ei kylläkään yllä samalle tasolle, kun edeltäjänsä, mutta erittäin viihdyttävää luettavaa se kyllä on. Juoni on hyvä ja hahmot erilaisia. 

Mutta... Niin kuin varmasti huomasitte, että käytin sanaa hyvä en loistava. Sillä kirja oli ehkä vähän paikoitellen tylsä. Toisin kuin edeltäjänsä, Maailma vailla loppua ei päässyt aivan samalle tasolle henkilöiden, tai edes juonen kannalta. Ensinnäkin minua ainakin ärsytti hieman se, että Merthin oli kuin ilmetty Jack ja Ralph taas kuin William Taivaan pilareissa. Aika mielikuvituksetonta, jos minulta kysytään.

Myös se, että kirjassa käsiteltiin niin vähän rakentamista ensimmäiseen osaan verrattuna, oli loppujen lopuksi huono valinta. Sillä Taivaan pilareissa juuri katedraalin rakentaminen oli se peruskivi, mikä piti kirjan mukaansatempaavana pääteemana, minkä ympärille kaikki ihmissuhteet ja draamat pohjautuivat. Maailma vailla loppua kirjassa tuntui välillä siltä, että rakentaminen oli pakotettu mukaan kirjaan. Ensin sillan rakentaminen, sitten sairaala ja torni. Aivan keksimällä keksittyä.

Ja niin kuin tuossa aikaisemmin totesin, kirja oli paikoitellen tylsä. Jotkin kohdat olisi voinut aivan hyvin typistää pari sivua lyhyemmiksi, tai jopa poistaa kokonaan.

Mutta vaikka arvostelenkin kirjaa kovin sanoin, niin Maailma vailla loppua on todella hyvä kirja. Suurimmalta osin se on hyvä ja päähenkilöt kuvattu loistavasti. Ja voin sanoa, ettei Maailma vailla loppua ole niin huono, etten haluaisi lukea sarjan kolmatta osaa, kun se syksyllä ilmestyy.

Kuten edeltäjänsä, oli myös Maailma vailla loppua onnistunut lukuromaani. Vaatii taitoa kirjoittaa yli tuhatsivuinen tiiliskivi ilman yhtään tylsää kohtaa, ja tarina kantoi hyvin loppuun asti. Juonessa oli koko ajan uusia käänteitä ja teksti oli erittäin helppolukuista. Ei tämä silti Taivaan pilareille pärjännyt.

Juoni ei ollut yhtä kiinnostava, se ensimmäisen osan katedraalin rakentaminen vaan toimi niin hyvin. Suurin "ongelma" oli kaiken tuttuus. Kirjassa ei ollut kauheasti uutta Pilareihin verrattuna, ja koska tunsin entuudestaan Follettin kerrontatekniikan, pystyi monet yllättäviksi tarkoitetut juonenkäänteet ennakoimaan. Jos olisin aloittanut tällä jälkimmäisellä osalla, olisin varmasti pitänyt enemmän.

Mutta oli Maailmassa vailla loppua uuttakin sisältöä. Minusta kirjan paras osuus oli Ranskaan sijoittuva, jossa seurattiin sotaretkeä. Pilareissa ei esiintynyt suurten armeijoiden välistä yhteenottoa, Follett korjasi nyt asian. Taistelua kuvattiin uskottavaksi, ja siviiliväestön kärsimykset toivat mieleen George Martinin inhorealistisen otteen. Kirjassa nähdään siis tunnettu Crécyn taistelu. Uutta oli myös ruton iskeminen.

Maailmalle vailla loppua voisi antaa arvosanaksi kolme ja puoli tähteä viidestä. Minusta vaikka Bernard Cornwell on Follettia parempi historiallisten romaanien kirjoittaja.