Karou, savun tytär
Alkuteos ilmestynyt 2011. Suomentanut Helene Bützow. Sidottu, kansipaperi.
Locus-palkintoehdokas 2012.
Yllätyksellinen tarina kertoo suuresta rakkaudesta, kohtalosta, itsensä etsimisestä, rinnakkaismaailmoista ja ikiaikaisesta sodasta enkelien ja hirviöiden välillä.
17-vuotias Karou opiskelee Prahan taidelukiossa ja hengaa kahviloissa kuten kuka tahansa nuori. Mutta Karou ei ole tavallinen tyttö. Hän osaa puhua 20 kieltä ja on loistava piirtäjä, jonka luonnoslehtiöt ovat täynnä hirviöiden kuvia. Muut eivät tiedä, että hirviöt ovat oikeasti Karoun ystäviä: Issa, joka on käärme vyötäisistä alaspäin ja nainen vyötäisistä ylöspäin, Jasri, jolla on papukaijan nokka ja ihmisen silmät. Ja Brimstone, oinaansarvinen toivomuskauppias, jonka salaperäinen puoti on Karoun koti. Ja hassua kyllä – hirviöiden mielestä ihmiset näyttävät vajavaisilta – hirviöille tavallinen keho ilman muilta lainattuja osia on hukattu mahdollisuus.
Karou auttaa Brimstonea ja käy salaisilla matkoilla ympäri maailmaa hakemassa tälle erilaisten otusten hampaita. Palkkioksi Karou saa toiveita, joilla hän voi toteuttaa toivomuksiaan, tehdä pieniä taikoja. Yhdellä näistä matkoista Karou kohtaa Akivan, enkelin, joka melkein tappaa Karoun, mutta ei voikaan tehdä sitä, koska rakastuu Karouhun.
Kuka Karou on? Miksi hänellä on hamsatatuoinnit kämmenissään? Miksi hänestä tuntuu, että jossakin on toinen elämä, jota hänen kuuluisi elää?
"Kirjan teksti on elävää ja yksityiskohtaista. – – Lukukokemuksena teos on aivan loistava! Kirja kestää monia lukukertoja ja sopii erityisesti fantasian ystäville." – Elina Patamo, Forssan Lehti 20.2.2013
Laini Taylor
Laini Taylor (s. 1971) asuu Portlandissa Oregonin osavaltiossa.
Karou-trilogia
Sarjalla ei ole virallista suomenkielistä nimeä. Trilogian päätösosaa Dreams of Gods and Monsters (2014) ei suomennettu.
Sarja sisältää 2 pääteosta ja yhteensä teoksia 2 kpl.
Kirja-arvioita
Kirjan päähenkilö Karou on normaali elämässä taideopiskelija Prahassa. Toisessa elämässä hänellä on hirviöistä koostuva perhe ja hän keräilee hampaita eri maailmankolkista kasvatti-isälleen. Kirjassa käydään enkelten eli serafien ja paholaisten eli kimeerien välistä taistelua. Tarina ei kuitenkaan ole perinteinen hyvä ja paha vastakkain asettelu. Kimeereissä on hyviksiä ja pahiksia kuten myös serafeissa.
Kirjan alkupuolisko lupasi hyvää, mutta loppupuolisko painottui romanssille ja sain todeta, että kokonaisuus ei ollut minua varten. Tarina oli sujuvaa luettavaa. Jatkuvajuonisena kertomuksena tarina ja kesken, mutta tyydyin välipäätökseen. (18.4.2022)
Kirja oli mielenkiintoinen ja kirjoitustyyli kiva. Tykkäsin tosi paljon kirjan alkupuoliskosta, loppupuoliskosta en niinkään. Karoun ja Akivan romanssi oli ajoittain liian nopeasti etenevä ja kliseinen. Karoun menneisyyden arvasin heti kun Akiva alkoi vertailemaan häntä Madrigaliin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä kirja ja kerronta sopivan vauhdikasta.
Kaikissa kirjoissa on vähän erilainen ominaismaku. Tää kirja maistu mun mielestäni sellaselta pehmeältä, täytelakulta. Just sellanen täydellisen täyteläinen maku tosi pitkän salmiakkipuutoksen jälkeen. Rakastan Karouta! Miettikää nyt: Karou on super cool. Sillä on siniset hiukset, se osaa piirtää, lentää ja taistella ku joku palkkasoturi. Kuka ei haluais olla Karou? Lisäks rakastan koko juonen kulkua ja kaikkia niitä tosi yllättäviä käänteitä, mitä ilman tää kirja ois maistunu vähän puulta. Kaikki yksityiskohat oli justiinsa kohallaan. Ei mitään sellasi lipsahduksia kirjailijalta tai kauheen pahoja kliseitä (jätetään nyt huomiotta se että kielletty, eri rotujen välinen rakkaus on aika kliseinen). KErronta on tosi tempasevaa ja miellyttävää. EI turhia jaaritteluita tai liian typistettyä. Tällasia kirjoja pitäs olla enemmän!
Tää kirja on ihana! Kirjoitustyyli on ihanaa ja lukeminen sujuu kuin tanssi. Joissain kohdissa (pakko myöntää) menin sekaisin siinä, kenen näkökulmasta kerrottiin, ja jouduin miettimään hetken että mitäs ihmettä nyt taas. Karou oli mielenkiintoinen, vahva ja johon mä tykästyin nopeasti. Akiva aukeni vähän hitaammin, mutta lopussa mä pidin siitä melkein yhtä paljon kuin Karousta. Mutta mun suosikkini on ehdottomasti Brimstone! Siinä oli se jokin, mikä kiidätti sen heti ykköseksi, ja loppu oli myös sen takia riipaiseva.
Aivan upea kirja, jonka juoni vie todella mennessään. Silloin tällöin koin tapahtumien kulkevan sekavastikkin jolloin useat mielenkiintoiset kohdat jäivät kokonaan pois tai vain arvailun varaan. Mutta tämä taisi olla jopa tarkoituksellista? Kuvailut Prahasta asukkaineen ja tuosta toisesta mystisestä maailmasta ovat ihania ja maalaavat mieleen samaistuttavan ja kauniin kuvan, siitä ehdottomasti plussaa. Karou tuntui loppupelissä myös läheisemmältä kuin Madrigal... Loppuplussat menevät vielä Issalle, ihana hahmo! :')
Todella hyvä kirja. Juoni kulki sujuvasti koko kirja läpi. Kirja oli ehkä hieman ennalta arvattava, mutta silti sopivan arvoituksellinen.
Suhtaudun tähän kirjaan aikamoisen ristiriitaisin tuntein: yhtäaikaisesti olen todella ihastunut ja silti pudistelin päätäni yhtenään lukiessani. Kirjassa on paljon asioita, joihin rakastuin ennemmin tai myöhemmin ja kohtia, joiden kanssa kompuroin miltei koko kirjan läpi. Laini Taylorin kirjoitustyyli ei osoittautunut itselleni helpoksi. Päinvastoin. Koin tyylin paikoittain kompuroivaksi, töksähteleväksi, joskus ei tiennyt missä ajassa tai paikassa oltiin, kenen silmin lukija sillä hetkellä luki. Välillä hypittiin sinne tänne, jätettiin hyviä kohtia kertomatta. Nämä seikat saivat minut kiristelemään hampaita ja olin vähällä palauttaa kirjan takaisin kirjastoon. Onneksi en palauttanut! Kompastuskivistä huolimatta Taylor on keksinyt mitä mahtavimman idean ja juonen, joka kiihtyy vasta aivan lopussa lukemiin, jotka vastaavat lukijan maailmassa sitä tosiasiaa, ettei lukemista voikaan lopettaa. Karuus oli positiivista ja monet hahmot saivat rumuudellaan ja julmemmilla piirteillään vain ihastuksen valtaan. Rakastuin Brimstoneen ensimainitsemalta. Razgut on ihanan iljettävä. Alkuperäinen Madrigal puolitti Brimstonen kanssa suosikkihahmon tittelin. Karou oli alusta saakka mielenkiintoinen päähenkilö, Akivaan oli hankala tutustua ja häneen alkoi päästä sisään vasta myöhemmin. Sinänsä harmittaa, että Karou ja Madrigal yhdistyivät, koska Karou oli ehyt kovapäisenä ja rohkeana, mitään pelkäämättömänä ja hätkähtämättömänä. Kirjan loppu oli mielestäni todella onnistunut, Akivan teko repi rikki juuri kokonaiseksi kursitun onnellisen lopun ja kruunasi tuskallisen ihanan lukunautinnon kuin mansikka kakun. Mietin pitkään, että pidänkö tästä niin paljon, että tämä pääsisi suosikkeihini. Olin sitä mieltä, etten anna edes kolmea pistettä ja nämä mielipiteet pätivät vielä noin kolmensadan sivun kohdalla. Kunnes... Jatko-osa on ehdottomasti luettava ja kyllä vain: suosikkeihin meni!
Esimmäiseksi miksi kukaan muu kirjailia osaa tehdä yhtä taitavasti kirjoja. Laini Taylor on taiteilia joka osaa tehdä lukemisesta kevyttä ja helppoa kuin hengittäminen. Kirja on ainut laatuinen jota ei kukaan voi tehdä yhtä täydellisen ihanasti.Kirja on pitkä, mutta ei mielestäni tarpeeksi.Tähän asiaan pätee sanonta: "Ei makeaa mahan täydeltä". Ihmeellinen taikamaailma jonka rinnalla on kaupunki ja tavallisia ihmisiä.Kertoja vaihtuu sulavasti jonka ansiosta kirjaan tulee monta näkökulmaa. Kirjan ihmeelinen maailman voi kuvailla. Itse kun luin kirjan ensimmäisen kerran näin silmien edessäni kirjan kuin elokuvana. Kirja on kuin elokuva, eikä mikä tahansa elokuva paras ikinä. Odotan jännityksellä toista osaa. Toivon että kirjailia jatkaa kirjoittamista. Kun olen lukenut kirjan uudelleen ja uudelleen mietin: Voiko tähän kirja koskaan kyllästyä. Ei kovin kiinostava aihe, mutta kun menosta tulee hurjaa kaikki on kaunista.
Miksei tämän kaltaista kirjallisuutta ole enemmän??? Hahmot toimivat, ehjiä, taitavia, uskottavia tapauksia. Karou oli ihana päähenkilö. Vain Akiva jäi vähän ohueksi. Hiukan. Karoun exä huvitti allekirjouttanutta kaikessa kusipäisyydessään ja Brimstone herätti vahvan turvallisuudentunteen. Juoni oli mukava. Rakkauselementti vain hätiköi turhan paljon makuuni, vaikka siihen löytyi selkeät ja hyväksyttävät perusteet. Ehkä hiukan ennalta arvattava, mutta ei häiritsevästi. Kaksi maailmaa eli kirjassa kauniisti. Praha tuntui toisinaan mystisemmältä paikalta kuin Brimstonen kauppa kimeereineen. Kaunis, onnistunut miljöö. Ehdottomasti luen seuraavan osan kun sen tassuihini saan. Nopealukuinen, koukuttava... Ihana kirja ja ehdottoman suositeltava.
Tyttö, jolla ei ole menneisyyttä ja hän asuu kimeerien kanssa. Vieraat hamsat käsissään. Tuosta ei kirja voi oikein paremmaksi mennä. Hieno miljöö, rakastin tapaa, jolla Laini Taylor kuvasi ympäristöä. Toivomustaikoja... Se on loistavaa vaihtelua, Harry Potter-taikoihin verrattuna. Odotan innolla jatko-osaa!
Minäkään en kovin paljoa odottanut tältä kirjalta ja yllätys olikin suuri kun tarina imaisi minut mukaansa. Juoni ja kerronta olivat sujuvaa, sekä mielenkiintoista. Hahmona Karou oli hyvällä tavalla erinlainen ja varsinkin loppupuolella hänestä tuli hyvin kiinnostava. Odotan innolla toista osaa, sillä haluan tietää mitä Karoun ja Akivan suhteelle käy. Suosittelen!
KIrja oli tosi mielenkiintoinen ja mukavaa vaihtelua! odotan innoissani seuraavan osan käsiini päätymistä. Karou on yksi harvoista päähenkilöistä, joista todella pidän. Hänessä on voimaa, päättäväisyyttä ja tarpeeksi oikeamielisyyttä. Kirja eteni vauhdikkaasti ja rakkaustarinanakin se oli mukiinmenevä. Loppu ei yllättänyt, mutta oli koskettava ja mieleenpainuva. Lisää tämänkaltaista nuortenkirjallisuutta kiitos!
Hmm, epäilyksistäni huolimatta todella hyvä kirja, suosittelen lukemaan jos vampyyrit kyllästyttävät! Kimeerit ovat hauskoja hahmoja ja kirja oli todella omaperäinen tietääkö kukaan että tuleeko kirjalle jatkoa?
En oikein tiennyt mitä odottaa ja oikeastaan odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla tämän suhteen, en tiedä miksi. No, kun pääsin viisi sivua tekstiä eteenpäin, se oli menoa se. Näppärästi kirjoitettu tarina, joka alkaa kertomaan tyystin tavallisen (ainakin melkein) lukiolaistytön elämästä keskellä koristeellisten rakennuksien ja siltojen Prahaa. Mukana on mielenkiintoisia hahmoja ja eritoten nämä kimeerit oli aika erikoisia. Lisäksi kuvioissa oli enkeleitä, joista oli tehty ihan jotain muuta kuin yleensä. Kirjan alku kulkee aika kevyeen tyyliin, mutta loppua kohden sitten kiihdytetään ihan urakalla. Kivasti kirjoitettuun tekstiin on saatu myös huumoria ja taas pitää ihmetellä kirjailijan kekseliäisyyttä erilaisten olentojen osalta. Ja ainakaan minulla ei ollut oikein mitään käsitystä siitä, mitä tulisi tapahtumaan jatkossa, joten juoni oli sitä ajatellen aika hyvä ja piti lukijaa koko ajan otteessaan. Hiukan ehkä ihmettelin Karoun ja Akivan välistä tutustumista, se oli jotenkin liian hätäistä ainakin siellä kirjan alkupuolella. Lopussa meinaa vähän seota onko kyseessä kertomus nykyhetkestä vai menneisyydestä koska jutut menevät ristiin ilman mitään ennakkovaroitusta, mutta aika nopeaan sitä sitten sai taas tarinan päästä kiinni. Mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava tarina jälleen kerran. Suosittelen lämpimästi. Miten tämän jatkoa malttaa edes odotella?
Luin kirjan kahdessa päivässä ja otin sen kouluunkin mukaan:D Mukaansa tempaava kirja. Karou oli jotenkin tosi mielenkiintoinen hahmo ja oli mielenkiintoista lukea sen elämästä. Akivakin oli ihan kiva hahmo ja Zuzana varsinkin. Muutamat kohdat oli hauskoja ja toiset taas surullisia. Loppu vaan meni selaillen kun se mitä tapahtui menneisyydessä oli tylsää luettavaa. Jään kuitenkin odottamaan antaako Karou Akivalle anteeksi ja mitä muuta seuraavas kirjas tapahtuukaan.
Aivan mahtava kirja!! Rakas´tuin siihen heti alussa, mutta haluaisin kipeästi tietää mitä tapahtuu Akivan kanssa. Niin ihana soturienkeli. Ehdotan kaikille!