Safiirinsini

Teinidraamaa oli aivan riittävästi ja juoni melkoisen ennalta-arvattava. En pitänyt tästä, kuten en ensimmäisestäkään.

Mielestäni Safiirinsini oli aivan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä ja ahmin tämänkin kirjan päivässä läpi. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka joku voi kirjoittaa näin hyviä kirjoja. Tekisi mieli vain lukea samaa kirjaa koko ajan, niin hyvä se oli.

Superihana! Siis pidin todella paljon, jopa silloin kun Gideon osasi olla inhottava kakkiainen (kirjaimellisesti) Eli rakastin niin ylä- kuin alamäissäkin.

Tylsempi kuin eka osa ja odotin parempaa. Meni helpommin sekaisin. Kirja oli muuten hyvä ja juoni oli ihan ok. Kirjailijan kirjoittamistyyli on mielestäni kiva ja helppolukuista. Suosittelen!

Parempi kuin edellinen osa.

Tosi hyvä tarina, tosin Gwendolynin ikuinen mollaaminen kyllästyttää.

Hommasin rubiininpunan ja safiirinsini kirjat jonkin aikaa sitten ja nyt kahden päivän aikana tuli kahlattua molemmat läpi, jäin koukkuun heti. Hahmot ovat mielen kiintoisia, Qwendolyn inhimillisen samaistuttava ja Gideon ah niin ihana mutta toisaalta niin inhottava! Jäin miettimään vikan osan numerokoodia enkä tajua kunnolla miten koodi murretaan?paljastuuko se viimeissä osassa?

Ihanaa! Muistan vieläkin todella hyvin kun muutama vuosi sitten sain Rubiininpunan joululahjaksi ja väittelin sen lukemista pitkään. Kun sinä keväänä sitten päätin lukea Rubiininpunan rakastuin siihen aivan täydellisesti. Oli tuskaa odottaa kesän loppuun, että Safiirinsini julkaistaisiin. No tämä oli nyt neljäs kerta kun luin Safiirinsinen ja pidin siitä aivan yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla! Olen taas kerran aivan hullaantunut tähän sarjaan! Safiirinsini oli hyvin samantyyppinen kuin Rubiininpuna, mutta se oli itse asiassa hyvä piirre. Tarina eteni sujuvasti ja enkä missään kohtaa menettänyt mielenkiintoa lukemiseen. Tykkään ehdottomasti siitä, että kirja on sijoitettu Lontooseen ja muutenkin tapahtumapaikka on hienosti kuvattu, saa selvän kuvan Gwendolynin perheen talosta, koulusta ja muista paikoista. Olen aivan rakastunut Gwendolyniin hahmona, mutta sain myös huomata tykästyneeni Xemeriukseen, hän oli juuri sellainen 'söpö' lisäys mitä kirja tarvitsikin. Suosittelen ehdottomasti lukemaan toisen osan jos olet lukenut ensimmäisen osan. Ja suosittelen ehdottomasti myös lukemaan kolmannen osan sitten kun olet lukenut ensimmäisen ja toisen osan! Ihanaa!

Kirja oli mielestäni yhtä hyvä kuin edeltäjänsäkin. Kirjassa ei ollut mitään erityisen jännityksen tuntua, jonka takia kirjaa ei olisi voinut käsistään laskea, mutta silti teksti oli melko sujuvasti luettavaa ja sellaista jota jaksoi lukea pitkäänkin :) Suosittelen tätäkin siis kaikille edellisen kirjan lukeneille (mikäli siis edellinen kirja miellytti).

Kannatti jatkaa tämän sarjan lukemista! Todella viihdyttävä ja nopealukuinen kirja. Ensin Xemerius vaikutti hieman turhalta lisältä hahmojen joukkoon, mutta muutaman luvun jälkeen rupesin pitämään hänestäkin. Kirja meni suoraan toimintaan, eikä tässä ollut mitään pitkäveteisiä alotuksia. Minua vain ihmetytti hieman kirjan nimi, koska safiirihan viittaa Lucyyn ja häntä ei kovinkaan paljoa kirjassa nähty? Onneksi kolmasosa on jo lainassa niin ei tarvitse kauan odottaa tarinan jatkumista!

Muistan miten viime vuonna kirjan ilmestyessä luin sen heti - ja petyin miten vähän tapahtumia siinä oli. Nyt tällä kertaa hieman viisaampana luin Safiirinsinen suoraan Rubiininpunan jälkeen, eikä tapahtumien vähäisyyttä huomannut. Suoraan sanottuna koko kirjan vaihtumista ei huomannut, eli voin liittyä niihin, jotka toivovat näiden kirjojen olevan samoissa kansissa. Nyt toivon että Smaragdinvihreässä on tsempattu ja siitä huomaa sen olevan myös itsenäinen kirja. Juonellisesti kirja oli siis vähän liian löyhä, olisin toivonut enemmän juonenkäänteitä. Kuitenkaan missään vaiheessa en tylsistynyt kirjan parissa, päin vastoin se piti kevyellä hömpällään minut otteessaan. Kirjaa ei voi sanoa erittäin taitavasti rakennetuksi, mutta sen korjasi kirjan tyyli, joka nostatti hymyn huulille. Kirjassa tutustutaan hahmoihin lisää, avataan hieman ensimmäisen osan tapahtumia ja luodaan lukijalle uusia kysymysmerkkejä. Voin vain toivoa että kirjailija panostaa viimeisessä osassa kaikkien avoimien asioiden selittämiseen. Suosittelen, varsinkin jos lukee heti ensimmäisen osan perään.

Aivan ihastuttava sarja! Lopun numerokoodi oli aivan helppo ja odotan malttamattomasti että saan viimeisen osan käsiini. Käsittääkseni se ilmestyy ensi viikolla,joten odotus ei ole pitkä:) Oikein rakastan tämän sarjan salaperäisyyttä ja arvoituksia joita se pursuaa. Minulla on tunne, että viimeisessä osassa tulee olemaan parikin yllätyksellistä käännettä:)

Täytyy kyllä myöntää et tää ylitti odotukset paitsi arrg Gideonin ei tarttis olla niin hirmu salaperäinen!

Tämä oli pettymys ensimmäisen osan jälkeen. Sekava, ei mitään kunnollisia tapahtumia. Luulen, että sarja olisi parempi, jos se olisi tiivistetty yhdeksi kirjaksi.

Ihanaa hömppää! Tykkään! Tässä on sopivasti teiniromanssia, fantasiaa, historiaa ja juonia. Mikään osio ei hallitse toista. Todella nopeaa luettavaa! En malta odottaa viimeistä osaa! :)

Rakastan tätä sarjaa yli kaiken(melkeen). Ihana ihana ihana! Lukekaa kaikki romantiikan nälkäiset! Tämä on must!

Aika tavallinen nuorten kirja. Juoni oli kiehtova joten tartuin ensimmäiseen osaan vaikka kansi totisesti epäilytti. Hasukaa viihdykettä lukiessa mutta kirja ei osoittanut mitään syvempiä tunteita. Henkilöhahmoja oli monta, ja jotkut olivat mitään sanomattomia ja ikäänkuin vain lisätty huvikseen mukaan kirjaan, jotkut taas olivat kiehtovampia. Jos "mukaan sysättyjä" hahmoja olisi vähän syvennetty niin taso olisi noussut. Suosittelen jos etsit suhteellisen kevyttä luettavaa ja/tai fantasia-kirjallisuutta :)

Kirja oli oikein mukava. Gideonin ja Gwendolynin suhde ehkä eteni liian nopeasti ja se ei muutenkaan ollut oikein kunnon suhde, mutta jatkoa kyllä jää innolla odottamaan!

Tämänkin sain luettua nopeasti. Ei mitenkään tapahtumarikas kirja, eteni aika tasaista tahtia. Kirja ei ollut sinäänsä tylsä, olihan siinä mausteena Gideonin ja Gwenyn romantiikka, arvoituksia/salaisuuksia ja Xemeriuksen humoristiset kommentit, joka teki lukemisen hauskaksi ja kevyeemäksi (paras kirjan hahmo tähän mennessä!) Kirja oli hyvä, mutta siitä jäi uupumaan jokin, joka olisi sytyttänyt lukijan lukuinnostuksen. En saisi toivoa liikoja, mutta...toivon nyt kuitenkin, että viimeinen osa olisi paljon..noh, mitenkäs sen nyt sanoisi..räjähtävä?

Heh... Safiirinsini oli pienoinen pettymys... Kun oli joutunut odottamaan monen monta kuukautta innoissaan seuraavaa osaa rakkaus ei katso aikaa trilogiasta. Ei oikeastaan tapahtunut mitään mullistavaa tai ss. , kutta kyllä taasmparissa kohtaa sai kunnon naurut ja olihan ne Gideon x Gwendolyn kohtaukset aika ihania (niitä oli aivan liian vähän) Oli kovin ärsyttävää kun Gideonin mielen vaihtelut olivat suuria.. toisessa välissä sympääkin syvempää vihaa ja toisella hetkellä kuumaa suutelua??? Xemereus oli huvittava ja kuten ennenkin Leslie oli oma itsensä hassu tyttö

Safiirinsini ei ehkä aiheuttanut minussa samanlaista "pakko lukea" -reaktiota kuin Rubiininpuna, mutta siitäkin huolimatta kirjan juoni piti otteessaan loppuun asti. Gwendolynin on hankala sisäistää aikamatkailun sääntöjä ja aiheuttaa ajoittain käytöksellään huvittavia tilanteita historian pyörteissä. Pakkaa sekoittaa Gideonin kimpoilevat mielenvaihtelut sekä sarkastisia kommentteja heittelevä vesinokkaeläimen haamu, jonka tietysti vain Gwen näkee ja kuulee. Smaragdinvihreään jatko-osaan jäi vielä paljon odotettavaa. :) Miinusta kirjalle samasta asiasta kuin ensimmäiselle osallekin eli parissa kohtaa liioitellulta tuntuva teinikäytös ärsyttää - mutta ajoittain siitäkin saa kyllä hyvät naurut!

Rakkaus ei katso aikaa -trilogian ensimmäinen osa Rubiininpuna osoittautui suloiseksi hyvänmielen kirjaksi. Toinen osa, Safiirinsini, jatkaa samalla linjalla. Ensimmäinen Safiirinsinestä mieleenjäävä asia on sympaattinen päähenkilö. Gwendolyn on hurmaava tyttö, rohkea ja tunteellinen, sekä hauska. Kirjasta jääkin positiivinen tunnelma Gwendolynin höpsön suloisen kertojanäänen ansiosta. Hän katsoo asioita omasta näkökulmastaan, erittäin hauskasti. Kirjan parissa viettää monta hauskaa hetkeä, eikä Gwendolynistä malttaisi päästää irti. Muista hahmoista mieleen jäi erityisesti Gwendolynin ystävä Leslie. Gideon ei häikässyt Safiirinsinessä kuten Rubiininpunassa, toisessa osassa hänen itserakas luonteensa oli menettänyt hiukan terävyyttään. Juoni etenee kirjassa nopeasti pysyen kiinnostavana, mutta välillä aikamatkustus itsessään hämmensi. Menneisyydessä pompittiin jatkuvasti, ja ainakin minua hämmensivät useat seikat. Muun muassa Gierin selitys aikamatkustuksen teoriasta jäi mielestäni vajaaksi, ja Gwendolynin tulkitessa menneisyydessä milloin kenenkin jättämiä viestejä, olisi täysi ymmärrys vaatinut ainakin minulta paljon enemmän ajatustoimintaa. Silti pidän sarjan maailmasta ja tavasta matkustaa menneisyyteen, joskin toivoisin siihen perehdyttävän vielä enemmän. Gwendolynin menneisyydestä ja aikamatkaajien salaseurasta selviää tässä kirjassa enemmän, mutta suuret paljastukset on selvästi jätetty viimeiseen osaan. Itselläni on ainakin muutama aavistus tulevasta... Safiirnsinestä jäi hyvä maku suuhun, ja seuraava osa, Smaragdinvihreä, päätyi ehdottomasti lukulistalle.

Vaikka tämä kirjasarja ei suosikkeihin lukeudukaan niin tässä on jotain sellaista kummallista vetovoimaa. Huomaat lukeneesi sitä pidempään kuin oli tarkoitus ja huomaat ajattelevasi, että "jospa vielä yhden luvun lukisin". Kirjassa on kyllä tapahtumaa tasaisesti alusta loppuun ja Gwenin sukkela kerronta huvittaa ja viihdyttää yhtä aikaa. Hän on ehkä yksi parhaista naishahmoista lukemissani kirjoissa. Gideonista en osaa sanoa oikein mitään. Tässä kirjassa kirjailija sai lukijansa varpailleen ja kiristelemään hampaitaan ailahtelevaisen pojan ansiosta, jonka mielenliikkeitä ei voinut arvioida mitenkään. Kaikki hahmot tässä sarjassa ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia ja ennen kaikkea onnistuneita. Hiukan välillä jouduin kelaamaan kirjan tapahtumia päässäni koska tässä tietenkin hypitään menneisyyteen ja takaisin, joten tapahtumien ymmärtäminen oikeassa järjestyksessä oli joskus hiukan vaivalloista. Kirjailija on todella luonut aikamatkaajan maailman, jota en ainakaan minä, tavan talliainen lukija, pysty edes täysin sisäistämään. Jotenkin kirjan juoni jäi minulle hiukan arvoitukseksi. Viihdyttävä kirja, jonka seurassa vietti mieluusti aikaansa.

Safiirinsini oli omasta mielestäni paljon parempi, kuin Rubiinipuna. Rubiininpunassa alku oli kamalan pitkä ja siinä ei tapahtunut oikein mitään. Safiirinsinissä alusta asti oli hohtoa, ja siinä oli myös enemmän Gideonin ja Gwendolynin yhteisiä hetkiä, mitä Rubiinissa ei ollut läheskään niin paljoa. Mutta siltikin pidin myös Rubiinipunasta tosi paljon, eli suosittelen kaikkia lukemaan sen. Itse olisin ostanut Safiirin heti kun se vain julkaistiin, mutta sitä ei harmikseni ollut veilä tullut kirjakauppaan. (Yllätys:D) Odotin sitten pitkään ja sain eilen vihdoin kirjan käteeni ja siitä alkoi armoton lukeminen. Luin sen eilen illalla kokonaan ja rakastin joka hetkeä, kun luin sitä. Nyt odotan taas malttamattomana trilogian kolmatta osaa, Smaragdinvihreää. Senkin pitäisi tulla tänä vuonna.