Zey - kirjahylly
Lukutrendit


Risingshadow.net kirjahylly
Suosikki kirjani
Viimeisimmät tapahtumat
Täytyy sanoa, että kirja ei innostanut. Olen tarkka siitä, onko kirja uskottava – huolimatta kaikesta fantasiasta sun muusta – ja valitettavasti tämä ei sellainen ollut. Idea oli ihan mukava – toteutus ei niinkään. Liian moni asia jäi häiritsemään: aluksi väitettiin Jaken veljen Philipin kuolleen 15-vuotiaana, mutta seuraavassa hetkessä kerrotaan hänen lähteneen 14-vuotiaana vuorelle, jossa hän kuoli. Veli sattui lähtemään niin että ehti juuri ja juuri täyttää 15-vuotta ennen kuolemaansa? Taisi olla aika onneton syntymäpäivä. Lisäksi kun Jake huumattiin ja siepattiin, poika oli tietysti peloissaan. Mutta kun hän oli juuri pääsemässä pakoon sieppaajiltaan niin upsista keikkaa, sieppaaja kaatuu. No mitä 14-vuotias siepattu poika silloin tekee? Aivan, tietystihän hän jää kyselemään sieppaajan vointia sen sijaan että juoksisi pois niin nopeasti kuin kintuista pääsisi. Sen jälkeen hän tietysti seuraa sieppaajia kyselemättä – mitä pahaa siinä nyt on että joku huumaa sinut ja sen jälkeen löydät itsesi tuntemattomasta autosta tuntemattomien ihmisten keskeltä? Varsinkaan kun aina voi päästä jännään paikkaan sieppaajien kanssa! Tämän jälkeen kirja olikin sitten sellaiset sata sivua tappavan tylsää luettavaa, jolloin tuli kirja jätettyä odottamaan pari kuukautta, että sai kerättyä voimia jatkaa. Onneksi kirja sitten hieman petrasi kiinnostavuudeltaan – vaikkei toisin parannusta näkynyt tippaakaan hahmojen aitoudessa. Esimerkiksi Jaken täti Rose reagoi täysin normaalisti siihen että 14-vuotias Jake lähti salaa muiden mukaan Italiaan – onhan se ylpeyden aihe, että Jake lähti täysin kouluttautumattomana matkalle (jota kyllä kritisoin, että koko vaativalle purppurakoodimatkalle lähetettiin kolme lasta kokeneiden agenttien sijaan), jonka takia hän voi kuolla jo ennen perille pääsyään, pelastaakseen vanhempansa, jotka eivät edes parhaimpina agentteina ole selvinneet matkastaan kovin hyvin. Eikä tietenkään hänen tunnettaan hetkauta sekään, että ilmeisesti prinssi Zeldtin on sittenkin hengissä – joka tappoi kolme vuotta sitten Jaken veljen, joka hänkin oli koulutettu agentti. Mitäpä siinä turhaan lähteä estämään Jakea sekaantumasta asiaan? Onhan hän varmasti paljon parempi toimimaan agenttina kuin muut perheensä – onhan hän tiennyt aikamatkustuksen olemassaolostakin jo yli vuorokauden! Entäpä sitten Jaken päästyä perille? Nathanin, Charlien, Topazin ja Paolon kimppuun hyökätään. Mikä onkaan Nathanin neuvo Jakelle ennen kiinni jäämistään kun hän ajattelee muiden olevan mahdollisesti kuolleita? Mene nopeasti nollapisteeseen ja sieltä päämajaan ja hälytä apua? Ehei, turhaahan se olisi, vaikka iskun takana oleva prinssi onkin kuulemma äärettömän paha ja hänet on estettävä keinolla millä hyvänsä. Sen sijaan järkevämpää on lähettää poika, joka ei pari päivää sitten tiennyt edes aikamatkustamisesta, estämään pahan prinssin suunnitelmia. Voisin jatkaa tätä pidempäänkin, mutta uskoisin pointtini tulleen esiin. Idea aikamatkustuksesta ja historian suojelemisesta on hyvä ja mielenkiintoinen, mistä kirja ansaitsee tähden. Toteutus taas on niin pahasti pielessä, ettei kyllä muita tähtiä tipu. Eikä kyllä tipu täältä lukijaa muille osille. En siis suosittele, jos vähänkin arvostaa jonkinlaista loogista käytöstä henkilöissä.
Muistan miten viime vuonna kirjan ilmestyessä luin sen heti - ja petyin miten vähän tapahtumia siinä oli. Nyt tällä kertaa hieman viisaampana luin Safiirinsinen suoraan Rubiininpunan jälkeen, eikä tapahtumien vähäisyyttä huomannut. Suoraan sanottuna koko kirjan vaihtumista ei huomannut, eli voin liittyä niihin, jotka toivovat näiden kirjojen olevan samoissa kansissa. Nyt toivon että Smaragdinvihreässä on tsempattu ja siitä huomaa sen olevan myös itsenäinen kirja. Juonellisesti kirja oli siis vähän liian löyhä, olisin toivonut enemmän juonenkäänteitä. Kuitenkaan missään vaiheessa en tylsistynyt kirjan parissa, päin vastoin se piti kevyellä hömpällään minut otteessaan. Kirjaa ei voi sanoa erittäin taitavasti rakennetuksi, mutta sen korjasi kirjan tyyli, joka nostatti hymyn huulille. Kirjassa tutustutaan hahmoihin lisää, avataan hieman ensimmäisen osan tapahtumia ja luodaan lukijalle uusia kysymysmerkkejä. Voin vain toivoa että kirjailija panostaa viimeisessä osassa kaikkien avoimien asioiden selittämiseen. Suosittelen, varsinkin jos lukee heti ensimmäisen osan perään.
Itselle kirja kansi aiheutti hieman epäilystä kirjan laadun suhteen (jotenkin vaaleanpunainen ei iskenyt), mutta kirjan aloitettuani epäilyt kyllä katosi. Mielenkiintoinen idea hauskoilla hetkillä höystettynä. Ehkä hieman ennalta arvattava juonen käänteissään, mutta se ei hirveästi haitannut menoa. Mikäli romantiikka epänormaaleissa oloissa kiinnostaa, niin tämä on kirja, johon on hyvä tarttua. Suosittelen.
Olen parivuotta sitten lukenut tämän ensimmäisen kerran ja silloin jäi hyvät fiilikset, joten päätin tarttua kirjaan uudestaan nyt yksityiskohdat jo sumentuneina. Kirja lumosi jälleen. Drakit uutena olentona hurmasivat minut. Olen törmännyt muihinkin uusiin fantasiaolentokeksintöihin, mutta tämä vaikutti paljon toimivammalta idealta, kuin moni muu. Pelkästään drakit eivät olleet hyvä puoli kirjassa, vaan rakastin myös juonta (ja Williä <3). Kirja jäi myös erittäin ikävään kohtaan, ei millään olisi halunnut kirjan loppuvan, joten kaipa kirjaa voisi kuvailla myös sanalla koukuttava. Harmikseni huomasin ettei kustannusytiö aio suomentaa muita osia, joten tilasinkin samantien netistä kaikki osat englanniksi. Joudunkin siis valitettavasti ainoastaan kustannusyhtiön takia suosittelemaan, että kirjan lukemista harkitessa miettisi englannin kielistä versiota - on nimittäin aika tuskaista lukea suomeksi saamatta jatkoa. :( Pidän kuitenkin peukut pystyssä, että kustannusyhtiö vielä vaihtaisi mielipidettä, lukijakuntaa kun kuitenkin riittäisi.
Loistava lopetus loistavalle sarjalle! Kirjan kanssa tuli koettua koko tunneskaala, kuten edellistenkin parissa. Kirja sitoi hyvin edelliset osat yhteen, selitti sarjassa tapahtuneet asiat syvemällä tasolla kuin aikaisemmin. Myös hahmoista nähtiin uusia puolia. Loistava kirja, jonka luettua ei voi kuin ihmetellä Rowlingin taitoja. Tämän luettua haluaa vain lukea koko sarjan uudestaan, nyt avautunein silmin! Suosittelen lämpimästi kaikille, ei missään nimessä kannata jättää sarjaa kesken!