Harry Potter ja liekehtivä pikari

Super! Tykkäsin alusta paljon, koska siinä oli koko kirjan juoni ikään kuin kerrottuna. Loppu oli perus, jotkut kohdat ehkä hieman ennalta arvattavissa.

Tämä kirja pelotti minua loppua kohden, kun luin tämän lapsena. Kaikista mielenkiintoisempia olivat koetukset ja huispauksen maailmanmestaruuskisat.

Kirjassa oli tälläkin kertaa sama kuvio: alussa kiinnostaa ja lukeminen on nopea, keskellä hidastuu, loppua kohti juoni muuttuu kiinnostavammaksi. Toisaalta tässä osassa äsken mainittu ilmiö oli heikompi ja kiinnostus pysyi melkein koko kirjan läpi. Melkein. Alastor oli todella kiva mukava pikku lisäys, mutta hänen puuttumisessa ei olisi minua haitannut. Harmittaa, että Ginnyä ei tässäkään osassa näkynyt, mutta Krum ja Cedrick olivat hahmolisäys mistä pidin kovasti. Teksti oli yhä hyvin kirjoitettua ja helposti luettavaa, kirjassa avautui uusia ikkunoita mitkä auttavat hahmottamaan kokonaiskuvaa velhomaailmasta. S.Y.L.K.Y. oli huvittava ja oli hauskaa seurata sen etenemistä. Odotan innolla jo jatko-osaa. Suosittelen lämpimästi!

Luettuani ensimmäiset reilu sata sivua, ajattelin kirjan olevan tappavan tylsä ja mietin jo kirjailijan epäonnistuneen tässä teoksessaan, mutta sitten jännitys alkoi pikku hiljaa nostaa päätään ja kirjan juoni tempaisi minut täysin mukanaan. Kirjassa tipahteli jatkuvasti uusia juonenkäänteitä, jotka saivat minut uppoutumaan kirjan juoneen oikein toden teolla ja sai lukemaan kirjaa eteenpäin nopeahkolla tempolla, jotta saan vastauksen mietteisiini. Kirjailija päätti kuitenkin vastata odotuksiini kertarysäyksellä kirjan lopussa, jolloin kaikkiin juonenkäänteisiin tuli selvyys. Odotin kirjan loppukohtauksen nostavan tunteitani pitaan, kuten elokuvassakin, mutta - ei mitään. Siihen olinkin aika pettynyt, ettei kirjailija saanut surulliseen loppuun tuotua vähän lisää tunnetta.

En oikein päässyt mukaan kirjaan mutta ihan ok.

Mukaansatempaava tarina Harrysta velhomaailmasta ja sen vaaroista. suosittelen

Neljäs Harry Potter jatkaa koukuttavalla linjalla. Kirjassa on jännitystä, huumoria, loistavia henkilöhahmoja ja hyvin rakennettu juoni. Parhaita Pottereita.

Tämä osa on aina ollut toinen lemppari Harry Pottereistani. Se luultavasti johtuu siitä, että kirjaan on tuotu jotakin uutta, mikä saa minut lukemaan sen aina uudelleen ja uudelleen. Todellinen klassikko!

Jännähän tämäkin oli! Paljon jännitystä ja toimintaa, menoa ja meininkiä, mutta myöskin draamaa ja romantiikkaa :) Viktor Krum ja muut toisten koulujen hahmot olivat mielenkiintoisia ja erityisesti Madame Maxine oli jännä :) Lohikäärmeet <3

Luulen, että tämä on paras Potteri näistä neljästä ensimmäisestä kirjasta! Alku oli ennalta arvattava, ainakin se, että kenet valitaan sillä pikarilla. Lue, jos kaipaat seikkailua, ja myös toimintaa velhokoulussa! Vielä pitää sanoa, että Harry Potterin kaikki hahmot ovat kiinnostavia, ja inspiroivia!

Vaikka liekehtivä pikari ei olekaan lempparini Harry Pottereista se on silti ja tulee aina olemaan, upea kirja. Alku käynnistyy mahtavilla huispauksen maailmanmestaruuskisoilla jonka jälkeen on jälleen aika mennä Tylypahkaan. Vuodesta ei kuitenkaan ole tulossa tavallinen, ei todelaakaan, kolmivelhoturnajaiset pitävät siitä huolen. Liekehtivä pikari esittelee astetta synkemmän Tylypahkan. Kuolonsyöjät liikehtivät ja Harryn turvallisuus on vaarassa jälleen. Kirja ei onneksi synkistele liikaa, vaan Joulutanssiaiset ja S.Y.L.K.Y tuovat rutkasti huumoria mukaan. Myös Durmstrang ja Beuxbatons olivat kiinostava lisä velhomaailmaan ja Weasleyn perheen loput jäsenet esitellään. Liekehtivä pikari näyttää myös kuinka tarkkaan Rowling onkin suunnitellut koko velhomaailman ja Harryn tulevat seikkailut.

Äskettäin ahmin tämä kirjan noin seitsemännen kerran. Tämä on sarjan parhaita osia (seiska on aivan paras!) ja juoni vain on niin hyvä! Muistan yhä miten vapisin kun ehka 8-vuotiaana äiti luki ääneen tätä. Ja olihan se sen arvoista. Vaikka tietenkin tämä menettää aina hieman ihanuuttaan kun lukee uudelleen ja uudelleen. Mutta Potterit kestävät lukemisen erinomaisesta. Tässä kirjassa on loistavia hahmoja, fantastinen juoni ja paljon yksityiskohtia, jotka ovat meheviä ja juuri ne mahdollistavat potterien uudelleen lukemisen. Enemmän synkkyyttä taikamaailmaan - sitä parempi! Tämä on seesteinen ja puhtaasti kirjoitettu, eikä asiat ole aivan lennosta tekaistuja. :) Puhumattakaan millaista syvyyttä Rowling osaa tuoda kirjoihin! Joulutanssiaiset on kiva pikkulisä tyttöjuttuineen S.Y.L.K.Y.:stä puhumattakaan. Kolmiverhoturnaijaiset ovat tietenkin se pääasia (vai onkohan se Voldemortin paluu?) ja Rowling on tietysti kuvaillut ne erittäin onnistuneesti. Epäreilua kuinka joku osaakin kirjoittaa! Jos et vielä ole lukenut tätä, niin nyt ihmeessä kirjastoon tai kirjakauppaan tai naapurille tai mistä nyt saatkaan tämän yleissivistyksen kulmakiven! Lienee tarpeetonta mainitakaan että olen hulluna pottereihin. :)