Ingo: Aaltojen kutsu

Ihana lopetus ihanalle sarjalle.

Omasta mielestäni upea lopetus ihanalle sarjalle. :') Ingon ylitys oli mielenkiintoista luettavaa ja jännitystäkin oli tarpeeksi. Kirja tarjosi lisäksi uusia ympäristöjä muihin sarjan osiin verrattuna. Sarja vei ainakin minun sydämeni, jo aihe kiehtoi niin paljon. On siis ollut sinänsä hämmentävää lukea niinkin eriäviä mielipiteitä kirjasta, jota itse hehkutan täysillä... :'D Mutta kaipa Ingo-sarja vain jakaa mielipiteitä, mikä on omasta mielestäni yksi hyvän kirjasarjan ominaisuuksista!

Tämä oli ehdottomasti paras osa sarjasta, ainakin minun mielestäni. Ingon ylitys oli mielestäni kiinnostavaa luettavaa. Olin leirillä, kun luin tämän kirjan ja meinasivat yöunet jäädä aika lyhyiksi, kun halusin vain lukea koko ajan.

Yhdyn edellisiin mielipiteisiin, mutta lisään omiakin näkökohtiani. Ensinnäkin, matka ei ollut kokonaisuudessaan täysi pohjanoteeraus, siitä löytyi myös jännittäviä huippukohtia. Mutta loppu oli valtava pettymys. Se lupaili jatko-osaa, ja siksi en halunnut uskoa että kirja oli päätösosa. Petyin kovasti kirjaan, ja siksi annoin vain kolme tähtiä, mutta kolmaskin on vain nipin napin annettu, ja senkin annoin vain värikkään kuvailun perusteella. Ingo-sarjassa iysessään ei ole mitään vikaa, se sisältää hyviä juonenkäänteitä ja kaunista kuvailua, tämä kirja vain oli pettymys.

En juurikaan tiennyt, mitä odottaa Ingo-sarjan viimeiseltä kirjalta. Aluksi en ollut varma luenko koko kirjaa ollenkaan, mutta päätin sitten kahlata sen läpi, kun on ne muutkin tullut luettua. Alku oli lupaava, siinä ei juurikaan ollut viitettä tulevasta, mennäkkö parempaan vai huonompaan. Valitettavasti mielestäni tarina alkoi kusta siinä vaiheessa, kun Ingon ylitys alkoi. Kuvittelin sen hieman erilaiseksi, siitä ei tietenkään voi antaa miinusta, mutta siitä annan, että tarina alkoi liikkua eteenpäin kuin täi tervassa. Ylityksellä ei tapahtunut juuri mitään sellaista, mikä pitäisi lukijaa otteessaan ja tunnelmaa yllä. Tapahtumat etenevät jokseenkin värittömästi eteenpäin ja kohta ollaankin jo ylitetty Ingo. Mielestäni tämä tapahtui liian nopeasti, pienempiä tapahtumia olisi saanut olla siinä matkalla enemmän ja tehtävän luonteen huomioiden kaikki sujui ehkä liiankin helposti, kaikenlainen vaaran tunne pysyi kaukana minusta koko ylityksen ajan. Voiko Ingon muka todella ylittää ilman mitään huomattavia vastoinkäymisiä? Loppua kohden tarina alkoi taas nostaa päätään, mutta vain vähän, sillä arvattavissa oleva lopputaistelu sujui suunnilleen samalla kaavalla, kuin niin monissa muissakin fantasiakirjoissa. Kirjan takakansi oli houkutteleva ja lupasi paljon, mutta pettymys oli suuri kun sen valheellisuus paljastui. Jotain hyvääkin on kuitenkin myös mainittava. Kuten muissakin Ingo-kirjoissa, kuvailu on hienoa ja kaunista ja lukia uppoaa kirjan maailmaan helposti. Vaikka tarina hieman takkuaakin, niin kokonaisuutena kirja on varsin "kaunis" ja sieltä löytyy niitä hyviäkin kohtia, mitkä saavat hymyilyttämään ja jatkamaan eteenpäin. Näin hyvän sarjan päätteeksi Aaltojen kutsu oli kuitenkin rimanalitus, jollaista olen harvemmin kohdannut. Sarja olisi ansainnut paremmankin päätöksen. Arvosanaksi antaisin 6.

Odotin tältä kirjalta enemmän. Paljon enemmän, mutta jouduin karvaasti pettymään. Vahva olisi ollut kaksi tähteä, mutta annoin heikoin kolmosen, muiden kirjojen ansiosta. Alku oli lupaava, ja odotukset kasvoivat, mutta heti kun Sapphire ja muut lähtevät matkalla kirja melkein jysähtää siihen. Se alkoi olla tylsä. Loppu alkoi olla jo hiukan parempi, mutta kirjaa ei kyllä voi verrata muihin ingo-sarjan kirjoihin. Tämä oli ehdoton pohjanoteeraus. Se ei ole uljas päätös sarjalle, niin kuin kirjan takakansi antaa ymmärtää. Arvosanaksi annan erittäin heikon -6.