Ingo: Vuorovetten vartija
Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut Paula Korhonen. Kannen suunnittelu: Jenni Noponen. Alkuperäiskannen kuvitus: Denis Scott, Stuart Westmorland ja Zena Holloway.
1. painos 2006. Sidottu, kansipaperi.
2. painos 2009. Nidottu.
Sapphiren ja Conorin isä on kadonnut salaperäisesti Cornwallin rannikon hyisiin vesiin. Nyt lapset ovat muuttaneet äitinsä kanssa kaupunkiin, kauas salaisesta poukamasta, joka tarjosi suoran väylän Ingoon, meren alaiseen maailmaan. Mutta Ingo ei jätä sisaruksia rauhaan. Meri vetää Sapphya puoleensa kuin magneetti.
Sapphyn Sadie-koira uhmaa maan ja meren kansan lakeja pitääkseen emäntänsä maan kamaralla, mutta turhaan. Sapphylla on kaksi kotia, eikä hän enää tiedä mihin hän kuuluu. Meren veri virtaa Sapphyssa vahvempana kuin ihmisissä koskaan.
Eräänä yönä Sapphy kuulee kutsun, johon on pakko vastata. Meren kansa tarvitsee apua. Vuorovedet ovat villiintyneet, ja Ingon tasapaino järkkyy. Meren alle kadonneitten saarten kohtalo uhkaa lasten kotikaupunkia ja kenties koko maailmaa. Vain Sapphy ja Conor voivat auttaa Vuorovetten vartijaa.
Helen Dunmore useasti palkittu kirjailija, joka on julkaissut runoja, romaaneja ja novelleja. Ingo – Vuorovetten vartija on hänen suuren nuortenkirjatrilogiansa toinen osa.
Käyttäjät lukeneet myös
Helen Dunmore
Helen Dunmore (1952–2017) syntyi Yorkshiressä Englannissa. Hän opiskeli Yorkin yliopistossa englannin kieltä ja opetti sitä valmistuttuaan useissa yliopistoissa, parin vuoden ajan jopa Suomessa Turussa. Kirjailijanuransa ohessa Dunmore työskenteli toimittajana ja kirjallisuusarvostelijana. Hän asui perheineen Bristolissa. Hän kirjoitti jännityskirjoja, runoja sekä lasten- ja nuortenkirjoja. Hänen teoksiaan on julkaistu yli 15 maassa.
Ingo-sarja (2005–2012) sai alkunsa cornwallilaisesta tarusta, jossa merenneito rakastuu ihmiseen ja houkuttelee hänet asumaan veden kansan pariin. Dunmoren sarjassa isän katoaminen muihin maailmoihin on kuvaus siitä, miltä perheen hajoaminen näyttää lapsen silmin. Samalla se kertoo ihmisten kyvyttömyydestä vastustaa kiusauksia ja sukeltaa tuntemattomaan. Sarjan toinen osa, Vuorovetten vartija, voitti Nestlé-lastenkirjapalkinnon hopeamitalin vuonna 2006.
Ingo
Sarjan viidettä eli viimeistä osaa Stormswept (2012) ei suomennettu.
Ingo sisältää 4 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Kirja-arviot ja kommentit
Aluksi en uskonut kirjan olevan kovinkaan hyvä, mutta loppujen lopuksi luin sen pitämättä yhtäkään taukoa.
Olen myyty tästä sarjasta ja suosittelen opuksen lukemista lämpimästi. :') Jostain syystä kirjaa lukiessa tuntuu kuin itsekkin sukeltelisi aaltojen syövereissä, kaukana maanpinnan ongelmista. Ehkä kuitenkin sarjan ensimmäinen osa kirii hitusen paremmaksi...
Vuorovetten kansa ei ollut aivan yhtä hyvä kirja kuin edellinen osa. Ingo oli vihainen, vuorovedet raivosivat... Olihan se ihan hyvä kirja tähän kesän alkuun. Ei kuitenkaan aivan paras.
Vuorovetten vartija oli minusta hiukan huonompi kuin Meren kansa. Vaikka kyllä tulva ja Ingon sekoaminen olivat kiinnostavia, kirjassa oli aika vähemmän omaperäisyyksiä kuin Meren kansassa ja kliseitäkin pisti silmään. Tosin Carnen mummo oli kiinnostava hahmo ja hänestä soisin kerrottavan jatkossa lisää. Mutta kirja on hyvä ja pitää mukanaan ihan hyvin ja loppu on hyvä jännittävine tapahtumineen. Tosin suhtauduin sangen karsaasti Vuorovetten solmuun ja sen olemassa oloon, sillä muu magia kirjassa on kätkettyä ja ei niin räikeää. Sapphyn ja Conorin isä Matthew Trewhellan vaikutti tässä osassa yhtä itsekeskeiseltä ja vastuuttomalta kuin ennenkin, mutta ne kuuluvat hänen ominaisuuksiinsa, ailahteleva mies joka ei aina ole niin käytännöllinen ja vakaa. Faro oli ärsyttävä kuten ennenkin ja ihmettelin miten Sapphire sietää häntä. Mutta kirja on luettava ja mukiin menevä teos ja suosittelen kaikille jotka etsivät hyvää kirjaa. Arvosana: 6-.