Ingo: Meren kansa
Alkuteos ilmestynyt 2005. Suomentanut Paula Korhonen. Kannen suunnittelu: Jenni Noponen. Alkuperäiskannen kuvitus: Denis Scott, Stuart Westmorland ja Zena Holloway.
1. painos 2006. Sidottu, kansipaperi.
2. painos 2008. Nidottu.
Sapphiren ja hänen veljensä Conorin elämä Cornwallissa on ihanaa. He saavat vapaasti nauttia elämästään kauniissa poukamassa lähellä kotiaan. Tuossa lempipaikassaan sisarukset uivat ja leikkivät. Aika ajoin he tähyilevät kaukaisuuteen ja odottavat isää meriltä kotiin. Mutta eräänä päivänä isä ei palaakaan. Lasten äiti vaipuu epätoivoon, mutta Sapphire ja Conor uskovat vakaasti, että isä on vielä elossa. Tunsihan isä meren jokaisen karikon ja osasi uhmata tuulta ja myrskyä. Kuinka hän olisi joutunut meren armoille?
Sapphiren veli Conor alkaa tehdä salaperäisiä retkiä meren rantaan. Sapphy seurailee veljeään poukamalle ja näkee tämän juttelevan rantakalliolla tumman ja pitkätukkaisen tytön kanssa. Mitä Conor oikein juonii? Mistä merkillinen tyttö on ilmestynyt?
Pian Sapphy ja Conor saavat tutustua Ingoon, ihmeelliseen maailmaan, josta heidän isänsä lauloi ihania lauluja. Lapset ovat nopeasti valmiita hylkäämään kaiken ja vastaamaan meren kansan kutsuun. Ehkä isä onkin Ingossa, seikkailujen maailmassa, jonka rinnalla arki maan päällä on väritöntä ja valjua.
Ingo – Meren kansa on ensimmäinen osa nuortenkirjatrilogiasta, joka kertoo kiehtovan kauniista vedenalaisesta maailmasta ja sen väestä. Huumaavan seikkailun lomassa Dunmore kertoo mieliinpainuvasti, mitä lapsen mielessä tapahtuu, kun perhe hajoaa.
Helen Dunmore on palkittu romaanikirjailija ja runoilija sekä lastenkirjailija. Hän on julkaissut kahdeksan runokokoelmaa, kahdeksan romaania ja kaksi novellikokoelmaa. Hän on voittanut Orange Prize for Fiction -palkinnon, ja hänen viimeisin romaaninsa The Siege oli ehdolla Orange-palkintoa sekä Whitbread Prize for Fiction -palkintoa varten. Dunmore on kirjoittanut lapsille novelleja, romaaneja ja runoja. Hän on matkustanut lukemassa ja luennoimassa laajalti sekä Brittein saarilla että ulkomailla, muun muassa Marokossa, Hong Kongissa ja Romaniassa.
Helen Dunmore
Helen Dunmore (1952–2017) syntyi Yorkshiressä Englannissa. Hän opiskeli Yorkin yliopistossa englannin kieltä ja opetti sitä valmistuttuaan useissa yliopistoissa, parin vuoden ajan jopa Suomessa Turussa. Kirjailijanuransa ohessa Dunmore työskenteli toimittajana ja kirjallisuusarvostelijana. Hän asui perheineen Bristolissa. Hän kirjoitti jännityskirjoja, runoja sekä lasten- ja nuortenkirjoja. Hänen teoksiaan on julkaistu yli 15 maassa.
Ingo-sarja (2005–2012) sai alkunsa cornwallilaisesta tarusta, jossa merenneito rakastuu ihmiseen ja houkuttelee hänet asumaan veden kansan pariin. Dunmoren sarjassa isän katoaminen muihin maailmoihin on kuvaus siitä, miltä perheen hajoaminen näyttää lapsen silmin. Samalla se kertoo ihmisten kyvyttömyydestä vastustaa kiusauksia ja sukeltaa tuntemattomaan. Sarjan toinen osa, Vuorovetten vartija, voitti Nestlé-lastenkirjapalkinnon hopeamitalin vuonna 2006.
Ingo
Sarjan viidettä eli viimeistä osaa Stormswept (2012) ei suomennettu.
Ingo sisältää 4 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Kirja-arvioita
Pidin tästä kirjan aloitusosasta. Toivottavasti jatko-osat ovat yhtä hyviä. Meren ja meriympäristön kuvaukset olivat miellyttäviä lukea, vaikka en itse ole oikeastaan ikinä paljon ollut meren kanssa tekemisissä.
Olihan tämä ihan selkeästi hieman nuoremmille lukijoille suunnattua luettavaa, mutta se ei ollenkaan haitannut minua. Tykkään nimittäin joskus lukea nuortenkirjoja. Varsinkin jos sisältävät jotain outouksia, joita tässäkin kirjassa kyllä oli ihan riittävästi.
Maltan tuskin odottaa tarttumista jatko-osiin, sillä omasta hyllystä löytyy muut paitsi viimeinen kirja.
Aivan ihana kirja, en malttanut laskea käsistäni!
Tästä sarjasta on niin paljon hyviä muistoja! <3 Kirja on kirjoitettu kivaavasti ja muistan nuorempana samaistuneeni päähenkilöön vahvasti. Upeat kuvaukset ja kertomukset merenalaisesta maailmasta virtaavat mieleen vuoroveden lailla ottaen vallan ja singoten merten syvyyksiin. Upea kirja ja jotenkin myös hyvin todellinen varsinaisen fantasiamaailman puuttuessa. Kirja saa jopa miltei uskomaan merten alaisiin syvyyksiin! :') Eli toisin sanoen, suosittelen tätä lämpimästi jokaiselle!
Tää oli ihan hyvä, mutta jotenkin pitkäveteinen kirja. Tässä oli hyvä juoni ja kaikkee muuta ihmeellistä, mutta hahmot mua välillä ärsytti. Muhun ei jotenki uponnu :D Mutta suosittelen kevyeks lukemiseks!
Ihan paras ! Suosittelen <3!
Rakastan kaikkkia Ingo sarjan osia, mutta jotenkin tämä ykkösosa on kaiken paras! Ihana!
Kirja oli melko hyvä, varsinkin kevyenä kesälukemisena, mutta se oli kyllä hieman tylsä ja jännitystä olisi kaivannut enemmän. Olen sukeltaja ja minua kiehtovat merenalaiset kirjat ja ingoa oli kuvailtu hyvin. Henkilöhahmoja olisi voinut kuvailla vähän enemmän, mutta ei se haitannut lukemista. Kirja sopii monen ikäisille, 8-vuotiaasta aikuiseen!
Kirja oli mielestäni ihan hyvä, mutta ehkä rahtusen sekava. Pidin siitä, miten kirjailija oli saanut kuvailtua Ingoa. Tuntui kuin se olisi ollut oikea paikka, josta ei vain ole kuullut aiemmin. Pidän paljon merestä ja meren asukkaista kertovista taruista. Oli mukava huomata, että Helen Dunmore oli keksinyt uuden meren asukkaan. Aina ei siis käytetä vain merenneitonimitystä.
Nooh, luin tämän oikeastaan pakon edessä koulun lukuprojektiin. Kirja jäi mukavasti auki, joskin välistä Sapphyn riippuvuus Ingoon oli outoa ja pelottavaa. Elvira jäi harmittavsti Faron varjoon. En pitänyt Farosta muutenkaan, mutta aion kylläkin lukea loputkin osat.
Meren kansa tuntui takakannen perusteella ihan mielenkiintoiselta kokeilulta, mutta lukukokemuksena se oli pettymys. Omasta mielestäni se on lähes heppoisinta fantasiakokemusta, mitä eteen on sattunut. Tarinassa oli mahdollisuuksia, mutta jostain syystä tapa kirjoittaa ei sytyttänyt. Arvosana jossain kuutosen paikkeilla eli luki, mutta vain, kun ei ollut muuta tekemistä. No, luin sentään muutkin osat samantien.
Luin Meren kansa vasta Vuorovetten vartijan jälkeen, eli aloitin väärässä järjestyksessä. Ehkä se vaikutti siihen, että minusta Meren kansa oli paljon parempi kuin jatko-osansa joka oli minusta aikamoinen syöksylasku alaspäin. Ingolaiset jäivät sopivan mystisiksi ja hämäriksi, välistä kieroiksi hahmoiksi mikä oli sopivaa. Minua hieman häiristi umpiloogisena henkilönä Ingon ja ihmisten maailman sisäkkäisyys, kunnes sain mielenrauhan ajattelemalla Ingon eräänlaiseksi rinnakkaiseksi olevaisuudeksi jonka sijaintia ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. Carnen mummoa selvitettiin kirjassa hieman. Kirja oli hyvä ja jännittävä, huomattavasti parempi kuin Vuorovetten vartija. Suosittelen kirjaa ei-niin-tavallista merenneito-fantasiaa etsiville. Arvosana: 7+.