Morriganin risti

Morriganin risti on ensimmäinen Nora Robertsin kirja jonka luin. En itseasiassa edes meinannut uskoa, kun vilkaisin kotona kirjailian nimeä. Jostain tyhmästä syystä kuvittelin, että Roberts ei kirjoittaisi fantasiaa. Luulin tosissani, että hänen alaansa olisi vain romanttinen kirjallisuus, ilman ripaustakaan mitään yliluonnollista. Luettuani useita mielipiteitä jakavia arvosteluita eri blogeissa, päädyin siihen tulokseen, että muodostan mielipiteeni itse. Kirja oli hyvin yllätyksellinen. En nyt sanoisi, että se ei olisi ollut jossain määrin ennalta arvattava, mutta tapahtumat oli suunnitelty yllättävillä tavoilla. Aluksi lukija luulee, että kirja olisi tyypillistä Catherine Cooksonin tyylistä "vanhanaikaista" tekstiä. Mutta tyyli vaihtuu heti, kun päästään New Yorkiin keskelle lasi linnoja ja hälinää. Koska rakastan kuvailla, ihailla ja vihata henkilöhahmoja *pirullinen ilme kasvoilla* voimmekin siirtyä pohtimaan onnistuivatko kuuden piirin henkilöt kirjailialta. Hoyt on tämän kirjan "sankari". Miehelle annettiin tehtäväksi koota kuuden piiri ja armeija Lilithiä vastaan. Joten käytännössä Hoyt on koko projektin sydän. Hoyt on vakava ja suojeleva persoona. Hän ei mekasta, eikä haasta riitaa. Hoyt saattaa vaikuttaa myös hieman vanhanaikaiselta, mikä ei sinänsä ole mikään ihme. Hänhän on 1100-luvulta syntyisin. Siltikin Hoyt heittelee sarkastisia kommentteja, jos sattuu olemaan keljulla päällä Cian on taas näitä minun lempihahmojani. Sarkastisuus + itsevarmuus + komeus = <3 Cian, joka muutettiin vampyyriksi, on elänyt pitkän elämän, ja miehen omatoimisuus ja elämäntiato on nähtävissä. Rikkaaksi liikemieheksi noussut Cian katsoo muita alaspäin, mutta on uskollinen niiööe, jotka ovat hänelle uskollisia. Glenna on kipakka ja itsenäinen nainen, jonka nenille ei hypitä. Tyttö on 2000 luvulta kotoisin, mutta hänen tietonsa ja taitonsa voisivat olla muinaisilta ajoilta. Glenna tietää olevansa kaunis, ja käyttää sitä tarpeen vaatiessa hyväkseen häikäilemättömästi. Moira taas on hieman ujo ja epävarma prinsessa, joka on totaallinen vastakohta räväkälle Glennalle. Moira saattaa käyttäytyä joskus hieman lapsellisesti. Tyttö rakastaa lukemista ja ystävällisen luonteensa ansiosta tutustuukin muita paremmin erääseen henkilöön. Moira on myös loistava jousiampuja. Hän osuu joka kerta! Larkista tulee mieleen Jace Wayland. Poika on muodonmuuttajan ja humoristisen luonteensa ansiosta täynnä karismaa. Lark on hyvin suojelunhaluinen serkkuaan kohtaan, ja menettääkin malttinsa useimmiten siitä syystä, että joku on uhkaillut Moiraa. Lark ryntää mielellään taisteluihin, mutta tekee usein liian hätiköityjä liikkeitä. Mainitsinko jo suuren ruokahalun? Blair tuli mukaan kuvioihin aivan kirjan lopussa, joten en oikein pystynyt muodostamaan hänestä mielipidettäni. Sen tiedän, että tytöllä on yllättävä sukulainen, ja jos Blairin eteen työnnetään vampyyri, on verenimijö kuollut ennen kuin ehtii astua askeltakaan. Suosittelen lämpimästi kirjaa jälleen kaikille fantasian ystäville!

Hyvä kirja. Sain kirjan lahjaksi ja mietin luenko sitä ollenkaan, mutta kyllä se kannatti.

Ihan mukava ja mielenkiintoinen kirja. Hieman erilainen jotenkin kuin minun yleensä lukemat, mutta oli silti oikein kiva.

Ensimmäinen Robertsi minkä luin, ja täytyy tunnustaa että odotin vähän enemmän. Ihan jees lukemista kyllä. Lainasin kirjastosta kerralla koko trilogian ja jokainen kirja oli edellistä parempi.. :)

Häpeäkseni täytyy myöntää, että en ole lukenut koskaan Robertsin kirjoja. Tämä sarja kuitenkin herätti mielenkiinnon. Sarjaan on saatu sekaisin vähän uutta ja vanhaa. Sekaan on työnnetty myös räiskyvää romantiikkaa ja historiaa sekä magiaa. Saamme tutustua vanhanaikaiseen Hoytiin, joka matkustaa meidän aikaamme etsimään vampyyriksi muuttunutta veljeään, jonka charmi saa kaikki hämilleen. Seuraan liittyy säpäkkä Glenna. Hänen jälkeensä serkukset Moira ja Larkin. Pisteenä ii:n päälle Blair, jonka nenille ei niin vain hypitä. Tarina tempaa mukaansa vaikka se onkin täysin erilaista käsialaa kuin normaalisti lukemani kirjat. Hahmoilla on upeat persoonat eikä huumoriakaan ole unohdettu. Innolla alan lukemaan seuraavaa osaa!

Tekstin laatu oli sitä mitä odotin. Sujuva kerronta, hyvät dialogit ja taitavasti tauotettu. Tarinaan oli helppo hypätä mukaan. Kuitenkin oli outo lukea Robertsilta fantasiaa, vaikkakin vain matalaa fantasiaa. Goottivivahde ja kelttiläisyys miellytti, ilmeisesti vampyyrit ovat nyt muotia. Cian on mielenkiintoinen henkilöhahmo, toivottavasti häneen tutustutaan paremmin trilogian muissa osissa. Harmittamaan jäi taikuudeen huolimaton lakien suunnittelu, tuntui vähän siltä, että kaikki on mahdollista. Taikuutta lähes ilman rajoja. Morriganin rististä löytyy kaikki kaupallisuuden ainekset, fantasiaa, kaksoset, vampyyrit ja tottakai erotiikkaa. Roberts onnistuu silti välttämään tämän ansan ja luomaan tarinan, jota osaa paatuneempikin arvostaa. Tämä oli ihan pakko lukea keskeytyksettä.