Jumalten tanssi

Aaah, ihanaa päästä taas tämän sarjan pariin. Poikkeuksellisesti täytyy kyllä olla nyt sitä mieltä, että tämä osa oli edellistä parempi. En osaa sanoa miksi, tai no osaan, mutta en tiedä onko syy kovinkaan hyvä. Kerronta oli tässäkin aika samanlainen, kuin Morriganin ristissä. Tässä osassa Kuuden piiri on oppinut tuntemaan toisensa. Siteet on sidottu, ja uskollisuus ansaittu. Nyt on aika matkustaa kohti viimeisen taistelun kenttää. Kyseinen paikka on Larkin ja Moiran kotimaassa, Geallissa. Geall kuvailtiin ihanaksi ja rauhalliseksi maaksi. Aika ajoin kuvittelin itseni sinne. Linnoja, Prinssejä ja Lohikäärmeitä täynnä olevaan satumaahan. Kyseinen maahan on kaikkien haaveilevien ihmisten unelma. Minulle tuli se sama tunne, kuin Harry Potteria lukiessani. Minä sulauduin kirjan tapahtumiin. Asetin itseni yhdeksi henkilöksi. Se tuntuu aivan mahtavalta. Olen sopivasti sairastellut koko viikonlopun, joten minulla oli roimasti aikaa lukea. Luinkin Jumalten tanssin läpi putkeen. Joten, kun kirja loppui tunsin itseni ontoksi. Minulle tuli se sama olo tiedättehän, kun hyvä elokuva loppuu. Astut ulos elokuvateatterista ja etsit ympäriltäsi vampyyrejä, avaruusolentoa tai himskatti vieköön, mitä tahansa maagista. Silloin minulle tulee se eräänlainen "masennus". Toivon aina, että ihan oikeasti eteeni tupsahtaisi vampyyri Edward, tai puhuva vihreä menninkäinen. Blair ja Lark olivat eräänlaiset päähahmot tässä kirjassa. Tietenkin hykertelin innoissani. Rakastan heitä molempia, ja en keksi kummallekkaan parempaa kumppania, kuin toisensa. Blair on kova ja kiivas soturi, joka kuitenkin omaa lämpimän sydämmen ja tyttömäiset tavat. Lark on komea ja huumorintajuinen muodonmuuttaja, jolla on ainaine nälkä, ja ovelat mielenliikkeet. Kaksikon romanssi oli kutkuttavaa luettavaa, ja rakastin sitä, että heidän tapansa näyttää toiselle tunteensa on pieni riitely. Lark: "Olet sydämetön soturi!" Blair: "Ei, olen vain järkevä!" Lark: "Älä kuvittelekkaan karkaavasi! Me puhumme tämän selväksi." Blair: "Uskallakkin koskea minuun..." *katse ja hiljaisuus* *pusi, pusi, hali hali* Aaaw, onko mitään suloisempaa? Koska en kuitenkaan suvaitse kieltävää vastausta, vastaan itse. EI OLE! Huumoriakin kirjasta löytyi ja sain useampaankin kertaan nauraa hekotella enimmäkseen Blairin kommenteille. Lisäksi kirjassa oli pari Cian ja Moira kohtausta, mitä oli ihanaa lukea. Aaaah En malta odottaa viimeistä osaa!

"Pitkälle kehitellyt henkilöhahmot ovat tämän hyvin rakennetun, huolella toteutetun yliluonnolisen seikkailun kantava voima. Robertsin parhaita romaaneja." (lainattu) No täytyy sanoa että juu, mutta ei vain morriganin risti vaan koko kirjasarja. Jos nyt tiedätte muita Robertsin kirjoja laittaisitteko viestiin ja lähettäisitte ne koska ihan mielelläni lukinsin samantyyppisiä kirjoja jos vain sattuu löytymään. Tämän parempaa suoritusta kirjoista on hankala löytää vaikka joitain on. Kirjan pääosissa tuppaa olemaan aina se pari joka rakastuut oisiinsa vastoikäymisistä huolimatta ja se on aivan mahtava idea. Larkin ja Blair eivät olleet niinkään lempihahmoni kirjasarjassa mutta niitäkin ihailin. Edellisessä kirjassa (morriganin risti) Tuntui kuin Hoyt ja Glenna olisivat viisikin vuotta vanhempia kuin muut kun käyttäytyivät niin.. Niin aikuismaisesti kuin taas Cian vaikka. Tyylikäs ja huoleton ulkokuori ja aika semmonen.. No varmaan tajusitte ja kun he vielä menivät naimisiinkin.(Glenna ja Hoyt siis) Hoitivat kaiken ja olivat järjestelmällisiä, no joskus pinna petti mutta muuten. En tiedä ovatko muut samaa mieltä, mutta tähän sarjaan verrattuna he vaikuttivat aikuisemmilta. En mitään muuta voi sanoa. Mielipiteeni olen ilmaissut ja sarja on aivan mahtava. Eikös totta? :D