Requiem: Rakkaus palaa

Mitä olisikaan teinikirja ilman kunnon kolmiodraamaa? No sitäpä ei tarvitse tämänkään kirjan kohdalla pohdiskella sen enempää. Kirja tarjosi perinteisiä dystooppisen kirjasarjan viimeisen osan kiemuroita: Draamaa ja poliittista muutosta. Pidin tästä kirjasta vähiten trilogiassa.

Hyvä päätösosa tällekin trilogialle on saatu, ehkä sarjan paras kirja. Pidin siitä, että kirjassa on kaksi eri kertojaa, joiden elämät ovat kovin erilaiset, mutta heillä on kuitenkin niin paljon yhteisiä muistoja. Eihän kirja nyt kovin iloinen ole, mutta perus dystopiaa. Kirja on omasta mielestäni ehkä trilogian surullisin, mutta löytyy siitä onnellisia hetkiäkin. 

Henkilönä Lena ei tässä ole kovin paljon muuttunut, mutta Hana puolestaan on. Hänestä ei kerrota oikeastaan mitään sarjan toisessa osassa, joten kolmannessa kirjassa on kiva lukea hänenkin näkökulmasta. Tässäkin teoksessa tulee taas paljon uusia hahmoja ja vanhoista, tutuista hahmoista paljastuu uusia puolia, joka tekee kirjasta hieman jännemmän. 

Useimmiten olen ollut varsin epäluuloinen viime vuosina ilmestyneitä dystopia-sarjoja kohtaan, mutta Delirium-trilogia pääsi pehmittämään sydäntäni.

Trilogian kaksi ensimmäistä osaa olivat todella hyviä ja pidin varsinkin sarjan toisesta osasta. Kultainen sääntöni onkin, että kirjasarja on hyvä jos pidän sarjan toisesta tai kolmannesta osasta enemmän kuin ensimmäisestä. Nimittäin olen aina joskus kohdannut pettymyksekseni sarjoja, joista huomaa että kirjailijan innostus on lopahtanut upean ensimmäisen osan jälkeen ja sitten seuraavat kirjat ovatkin pelkkää pakkopullaa. 

Hyvä kirjasarja, mutta tämä osa ei oikein kolahtanut. Kirjassa ei oikein tapahtunut mitään merkittävää... mutta ei se nyt huonokaan ollut. :)

Koko sarja on aivan ihana. Ajatus siitä että rakkaus on sairaus oli kiehtova. Kirja oli juuri niin hyvä kuin takakannen luettuani ajattelin. Hahmot olivat ihania vaikka ensimmäisessä kirjassa Lena ei ehkä ollut paras mahdollinen päähenkilö, mutta hän muuttui tarinan edetessä. Suosittelen kaikille!

Tän koko trilogian oon ite innostunu lukemaan jo kaksi kertaa, eikä ole kummallakaan kerralla pettänyt, päinvastoin. Toisella lukukerralla sain jopa enemmän irti, vaikka ensimmäinen on aina ensimmäinen ;) Ihana tarina, onnellinen loppu, en paljoa innostunut henkilöistä, paitsi tietysti Alexista ja Korpista :c Deliriumin ja Pandemoniumin loput olivat niiin ihania ja kauheita samaan aikaan, jotain sellaista joka sai mut lukemaan ne loppusivut joka kirjasta pariin kertaan uudestaan kyyneleet silmissä.. "Kesän jälkeen, kuinka kukaan voisi valita talven"

Jostain syystä pidin tästä päätösosasta, vaikka monesti suoraan avoimiksi jäävät kysymykset ärsyttävät suuresti. Requiemissa paljon oli kuitenkin jätetty luettavaksi rivien välistä antaen lukijallekin pienen vapauden valita mitä haluaa... Ja tähän sarjaan se yllättävän hyvin.

Pakkohan oli tämä kolmaskin osa lukea, sillä ensimmäinen osa sai himoitsemaan tarinan lopputulosta. Minulle ei jäänyt kuitenkaan paljon mitään käteen Requiemin lopusta, se loppui jotenkin äkkiä ja minulle jäi sellainen olo, että trilogian lopetus jäi vähän laimeaksi. Trilogian idea on kyllä hyvä, mutta en oikein pitänyt henkilöhahmoista, Alex oli ehkä ainoa hahmo josta todella saatoin pitää. Lisäksi kolmiodraamat ovat mielestäni masentavia.

En oikein ymmärtänyt miten tämä voisi olla viimeinen osa. Kaikki jäi kesken. Muuten pidin kirjasta, vaikka se oli aika ennalta-arvattava. Kannattaa lukea.

Selkeästi kakkososaa parempi ja ehyempi kokonaisuus. Ei samalla tavalla häiritseviä epäloogisuuksia tai "puutteita" tarinassa, ja lisäksi Lenan tunteita käydään kirjassa läpi moniulotteisemmin. Tunne-elämän kuvauksessa esiintynyt pinnallisuus juurikin söi kakkososan tehoa mielestäni, ja teki kokonaisuudesta hivenen epäuskottavan, kun taas tässä osassa tasapainoilu, epävarmuus ja tunne-elämän myrskyt ovat paremmin aukikirjoittuja. Selkeä parannus siis tältä osin myös. Pidin myös kirjojen lukujen jaosta Lenan ja Hanan-osioihin, koska Hana-luvut tarjosivat mielenkiintoisen ikkunan proseduurin läpikäyneen maailmaan, joka kirjoista tähän asti oli puuttunut. Toisaalta Hanan ja hänen kokemiensa tuntemusten esittäminen proseduurin käyneen näkökulmasta ehkä ontui hieman - tunteitten laimenemista korostettiin eri asiayhteyksissä, mutta se ei käytännössä kuitenkaan ulottunut mielestäni tarpeeksi Hanan tekemisiin ja ajatuksiin, jotta ainakaan aiemmin maalattu kuva proseduurin läpikäyneistä olisi saanut vahvistusta. Mielestäni kirjassa annetaan myös aivan riittävästi viitteitä siitä, miten tarina jatkuu tästä eteenpäin - oikeastaan lisävalotus olisi tuntunut jo turhalta alleviivaamiselta. Suosikkikirjani sarjasta.

Muuten hyvä kirja, mutta moniin kysymyksiin jäi vastaukset saamatta. Siis totta kai monissa hyvissä kirjoissa jää jotkut asiat selvittämättä, mutta tässä jäi niin moni asia. Nyt luvut oli jaettu "Lena" ja "Hana" osioihin, aluksi halusin hypätä Hana-luvut, koska niissä ei tapahtunut oikeen mitään, ja Lenan elämä oli niin paljon mielenkiintoisempaa, mutta keskivaiheilla Hana-luvuissakin alkoi tapahtua. Olisin halunnut, ettei tässä kirjassa olisi tätä kolmiodraama hommaa, kuten niin monissa muissakin kirjoissa. Kuitenkin tässä oli sellainen ja molemmat pojat olivat omilla tavoillaan ihania, mutta loppujen lopulta toivon, että Lena valitsee Alexin. Tykkään Lauren Oliverin kirjoista ja hänen kirjoitustavastaan. Toivon, että häneltä tulee vielä lisääkin yhtä hyviä kirjoja!

Tätä oli kyllä odotettu, mutta valitettavasti jouduin pettymään. Lena ei ollut vahva vaan oletti muiden aina korjaavan omat virheet. Ja vielä se että loppu jäi ihan auki... siis tätä turhautumisen määrää ei voi kuvailla. Tottakai oisi pitänyt kertoa miten kävi tuon yhden taistelunjälkeen ja kenet Lena valitsi (Alex olisi tuohon oikea vastaus Julian on kamala) Noh mutta tulipahan luettua sarja loppuun.

Tämä koko sarja kuuluu siihen joukkoon, mistä ei voi sanoa suoraan pitävänsä. Ensimmäiseen osaan rakastuin heti. Jokin siinä vain sai minut ihastumaan henkilöihin, maailmaan, juoneen sekä kirjoitustyyliin. Mitään ei jätetty pois vaan asioista kerrottiin juuri niin karusti kuin ne olivat. Lukijalle annettiin selkeät mielikuvat tapahtumista, vaikka ne eivät aina olleetkaan kovin miellyttäviä. Toinen osa oli hieman rauhallisempi kuin, mikä varmasti vaikutti siihen että meinasin lopettaa koko sarjan lukemisen. Mitään ei vain tuntunut tapahtuvan ja kun tapahtui, kaikki oli nopeasti ohitse. Tämä viimeinen osa oli kahden ensimmäisen välistä. Menoa ja kauheita kohtia oli, mutta sitten oli myös sitä pelkkää eteenpäin kulkemista ja muistojen tunkemista aivojen peränurkkaan. Kirjan koko alku oli lukijan valmistelua lopun suureen tuhoon, johon oikeastaan kaikki toiminta oli saatu tungettua yhdeksi suureksi kasaksi. Hanan elämästä kertovat luvut eivät kiinnostaneet minua sitten yhtään, enkä vieläkään oikeastaan täydellisesti ymmärrä niiden olemassaoloa. En tiedä olivatko ne vain lisätäytteenä kirjassa, ettei siitä tulisi puolet lyhyempää nykyisestä. Totta kai oli mukava lukea Portlandin tapahtumista aina välillä, mutta samanlaista pysähtynyttä menoa se oli kuin Korvessakin. Eniten minua ärsyttää tässä viimeisessä osassa se, että Alex palasi. Ensimmäisen osan jälkeen itkin silmät päästäni Alexin takia ja koko toisen osan Lena suri hänen takiaan. Ja nyt! Tämä herra onkin sitten palannut eikä kuollut! Ja toinen asia oli Lenan äiti. Se sentään oli tiedossa, että tämä ei ollut kuollut. Mutta kuka äiti käyttäytyy niin, kun näkee lapsensa pitkän ajan jälkeen? Kuitenkin, kirja tuotti niin raivoa kuin iloakin, mikä on oikeastaan aika virkistävää. Joitakin kohtia olisin kyllä halunnut muokata tai poistaa kirjasta kokonaan, mutta jätettäköön nämä kohdat mainitsematta. Loppujen lopuksi kirja oli hyvä päätösosa. Se punoi hyvin kaksi aikaisempaa osaa yhteen, niin juonellisesti kuin muutenkin. Sen kuitenkin sanon, että en lukisi koko sarjaan enää uudestaan. Ensimmäisen osan voisin vielä lukea, mutta en kahta viimeistä.

Mikäli kaksi aiempaa kirjaa kolahtivat, niin päätösosa ei varmasti jätä kylmäksi trilogian faneja. Kirjan suurimmat tapahtumat keskittyvät kirjan loppumetreille, mutta kirja ei siltikään ole kokonaisuudessaan tylsää luettavaa. Jotenkin se ei siltikään ihan yltänyt kahden ensimmäisen tuotoksen tasolle. Ihan kiva, että tähän oli saatu tekstiä myös Hanan näkökulmasta, joka elää parannettujen maailmassa kun taas Lenan näkökulma kertoi kapinallisten elämästä ilman ylellisyyksiä. Romanttista draamaa tässä mielestäni ei ihan kauheasti ollut, mutta se nyt ei haitannutkaan pahemmin. Osa asioista tosin jäi vähän liian auki mielestäni ja olisin kaivannut niihin vähän jotakin lisää, mutta nyt joutui tyytymään vain arvailuun mahdollisen jatkon osalta. Tämä oli alusta loppuun mielenkiintoinen, ehkä vähemmän karmiva kuin aiemmat osat ja oli kelvollinen päätös hienolle trilogialle. Ihmeellistä, että ensin karsastin tätä trilogiaa sen juonen perusteella, mutta kannatti todellakin tutustua kirjoihin. Suosittelen lämpimästi kaikille dystopia-faneille."