Mifongin aika

Päällimmäisenä ajatuksena tästä kirjasta jäi mieleeni, että tästä ei jäänyt mitään käteen. Tarina ei ollut järin mukaansa tempaava, hahmot jäivät pinnallisiksi, rakkaustarinat eivät millään tavalla sykähdytä, ei jännitystä, ei kunnon actionia, ei mitään.. Kaikki jää pinnalliseksi tapahtumien luetteloksi. Ainoa missä ollaan mielestäni onnistuttu, on miljöön kuvailu! Tuoksujen kuvaaminen on varsin havainnollistavaa ja voi hyvin kuvitella itsensä paikanpäälle! Henkilöhahmojen välisiä suhteita syventämällä kirjasta olisi voinut saada huomattavasti paremman. Lainasin kirjastosta samalla kertaa myös kolmannen osan, joka vaikuttaa lupaavammalta kuin tämä toinen kirja. Tosin samanlainen tapahtumaketjujen kuvaus se taitaa olla, mitään syvempiä tunteita näiltä kirjoilta näyttää olevan turha odottaa.

Nopealukuinen ja mukaansa tempaava tarina. Mitkä asiat tökkii: Ardisin ja Danten muka romanttinen rakkaustarina. Get over it. Hahmot eivät tunnu aikuistuvan, vaikka ikääkin pitäisi olla jo kiitettävästi. Linn vaikutti aluksi upealta hahmolta, mutta lopulta vain keskenkasvuiselta kakaralta. Connailin hämmentävät tunteet erään lähettyvillä.. voiko köpömpää juonikäännettä olla, jos ymmärsin viittaukset oikein.

Kirja oli ihan hyvä, mutta itse pidin enemmän ensimmäisestä osasta.

Pidin ekasta kirjasta, tykkäsin myös toisesta, toivon vaan ettei sarja loppunut tuohon (pahalta näyttää että loppui), koska mää petyin tän kirjan loppuun.

Mifongin aika jatkaa Mifongin perinnön tarinaa. Ardis ja kumppanit seikkailevat taas ympäri maailmaa kovalla tohinalla. Kuten edellistä osaa arvostellessakin totesin, kartta ei ole niin tarkka kuin toivoisin ja tohinassa on välillä hyvin hankala pysyä kyydissä. Kirja on taas mukavasti jaettu osiin, mikä keventää lukemista. Toisaalta teksti on todella soljuvaa ja kevyttä muutenkin. Tätä on ilo lukea. Mitään kamalan järisyttäviä juonenkäänteitä ei tapahdu, mutta mielenkiintoisia koukeroita on J.S.Meresmaa onnistunut loihtimaan, ja mielenkiinto säilyy hyvin alusta loppuun saakka. Esille nousi myös yksi suuri kysymysmerkki johtuen ristiriidasta tämän ja edellisen osan välillä, mutta luultavasti, tai ainakin toivottavasti, siihen saadaan selitys seuraavassa tai sitä seuraavassa osassa. Mitään hirveä huonoa kirjasta on mahdotonta löytää. (Paitsi kansi, joka on hirveä.) Teksti on helppolukuista, suorastaan ahmittavaa. Henkilöhahmot esittäytyvät enimmäkseen melko samanlaisina kuin Mifongin perinnössäkin. Ardisin hahmoon kaipaisin jo seuraavaan osaan hieman enemmän tietynlaista terävyyttä, särmää, räväkkyyttä, jotain. Vielä hän vaikuttaa enemmän olosuhteiden uhrilta kuin mitä saattaisi olettaa. Seuraavaan osaan toivon myös jo kaikesta antamastani hyvästä palautteesta huolimatta tiukempaa ja synkempääkin otetta, mikseipä tilapäistä raakuutta, jonkinlaista kielellistä ja juonellista repäisyä. Meresmaalle kiitos siitä, että vaikka kirja pursuaakin välillä ällöromantiikkaa, eivät Ardisin tenavat näyttele siinä liian suurta osaa, eikä hyvää tarinaa ja mukavaa kirjaa ole pilattu lapsenhoidon yksityiskohdilla. Olisin ehkä toivonut jotakin syvempää, tunteellisempaa tunkeutumista mifonkien nahan alle. Jotakin, mikä olisi herättänyt jonkinlaisen vahvan tunteen olentoja kohtaan. Sellainen jäi puuttumaan. Kielellisesti lukunautinto, tarinan ja henkilöhahmojen kannalta ihan kiva.

Mifongin aika jatkaa Mifongin perinnössä alkanutta tarinaa ansiokkaasti ollen jopa parempi kuin ensimmäinen osa. Kirjaa ei voinut laskea käsistään ja ilta kymmeneltä havahduttunani huomasin lukeneeni yhtäjaksoiesesti n. 2,5 tuntia. Henkilöt olivat hurmaavia ja etenkin Ardisiin oli helpompi samaistua kuin Mifongin perinnössä. Kirja selvitti osan Mifongin perinnön arvoituksista, mutta loi samalla uusia ja paljon kiehtovampia kysymyksiä. Nyt edessä on Mifongin perinnön uudelleen luku ja tuskainen odotus seuraavaan osaan. Tätä haluaa lisää!